Profile
Blog
Photos
Videos
"Travel is more than the seeing of sights; it is a change that goes on, deep and permanent, in the ideas of living."
- Miriam Beard
Kun saavuin Balille, minulla ei ollut mitään käsitystä Balista tai siitä mitä muuta siellä voi tehdä kuin surffata. Olin vain kuullut, että se on paikka missä pitää käydä ainakin kerran elämässä…
Lentokentällä sain taas taistella, että sain taksin siihen hintaan mitä hostelli oli opastanut. Lentokenttä oli pieni ja siellä oli parikin taksitiskiä, mutta aina pyydettiin liian korkeaa hintaa. Niinpä lähdin vain kävelemään pois ja pian joku taksikuski juoksi rinnalleni kertomaan, että hän voi tarjota kyydin vaatimallani hinnalla. Balilla olin varannut majoituksen etukäteen Big Pineapple hostellista, Sanurin alueelta. Minulla ei ollut mitään käsitystä missä päin Balia Sanur oli. Olin varannut majoituksen edullisuuden lisäksi sillä perusteella, että arvosteluissa kehuttiin Big Pineapplen ilmapiiriä ja sitä suositeltiin yksin reissaaville, koska siellä kuulemma tutustui helposti ihmisiin. Lentokentältä meni runsaat puoli tuntia ajaa hostellilleni. Olisi saattanut mennä vähemmänkin, mutta kuski ei millään meinannut löytää paikkaa ja ajoi välillä harhaan.
Kun astuin hostellin pihaan, pidin paikasta välittömästi. Pihassa oli uima-allas sekä kivan näköiset oleskelutilat. Pöydän ympärillä istui reppureissaajia, jotka alkoivat heti juttelemaan ja kyselemään mistä päin olin tulossa ja minne menossa. Olin varannut neljän hengen huoneen, mutta sainkin valita halusinko samalla hinnalla mennä viereiseen kahden hengen huoneeseen. Pöydän ympärillä istuneet pojat olivat menossa syömään läheiseen ravintolaan ja pyysivät mukaansa. Se olikin mielenkiintoinen paikka... Ruoka oli halpaa mutta ei erityisen maistuvaa. Lisäksi pojat bongasivat kattohirsissä juokseneen rotan. En tiedä oliko sillä jotain tekemistä asian kanssa, mutta seuraavana päivänä vatsani oli niin sekaisin, että oli pakko aloittaa reissun toinen antibioottikuuri.
Pojat kertoivat lähtevänsä illalla bilettämään Kuta Beachille, joka tunnetaan Balin bile-elämän hedonistisena keskuksena. Mitä aineita sieltä et saa, et tarvitse. 20-vuotiaat, välivuottaan viettävät bilettävät siellä 24/7. Pojat sanoivat, että olin tervetullut mukaan ja melkein koko hostelli oli lähdössä sinne. Ajattelin, että kyllähän se pitää kokea. Olin kuitenkin päättänyt, että pysyisin tiukasti olutlinjalla, vaikken pidä oluesta. Balilla on ollut viime vuosina useita turistikuolemia alkoholimyrkytyksien takia. Saarelle on niin kallista tuoda alkoholia, että baarit jatkavat viinoja metanolilla. Olin juuri kuukausi sitten lukenut uutisen, jossa kerrottiin kuinka ruotsalaisnuorukainen oli kuollut Balilla alkoholimyrkytykseen juotuaan yhden ainoan drinkin. Maan hallitus katsoo hommaa läpi sormien. En todellakaan aikonut ottaa riskiä asian suhteen.
Huomasin hakiessamme aloittelujuomia paikallisesta viinakaupasta, että kaikki alkoholi oli Balilla kallista olutta lukuun ottamatta. Ostimme yhden brittitytön kanssa puoliksi pullon paikallista valkoviiniä ja se maksoi yli 10 euroa. Hostellilla pelasimme juomapelejä ja kyselimme toisten reissuista. Suurin osa ihmisistä, jotka olivat kotoisin Kanadasta, Saksasta ja Briteistä, olivat maailman ympäri reissulla viettämässä välivuotta, kuten niin moni muukin matkalla tapaamani parikymppinen. Siinä vaiheessa kun tungimme taksiin, huomasin olevani menossa poikien kanssa kolmestaan Kutaan. Olin jo niin tottunut edustamaan naisvähemmistöä reissullani, etten kokenut tilannetta oudoksi :D Kutan maine kävi selväksi heti taksista astuttuamme kun joku paikallinen mies tuli myymään kokaiinia. Suuntasimme suoraan Kuta Beachin yhteen suurimpaan bilemekkaan , Sky Gardeniin. Sky Garden oli mielettömän kokoinen, monikerroksinen yökerho, jossa viina virtasi ja pelkkiin narubikineihin pukeutuneet esitanssijat sheikkasivat tanssikorokkeella. Ylimmässä kerroksessa, kattoterassilla oli paras meno ja huikeat maisemat yli Kutan. Kyllähän siellä olisi kelvannut bilettää läpi yön, mutta näin vanhana ei enää jaksa. Oli se silti ihan näkemisen arvoinen paikka, vaikken ymmärrä miksi joku haluaa majoittua Kutaan kokonaiseksi viikoksi (ellei jopa useammaksi) ja juoda itsensä turvoksiin. Etenkin kun Balilla on niin paljon muutakin nähtävää.
Bali oli ihanan vehreä saari ja siellä pystyi todellakin tekemään muutakin kuin surffaamaan. Hostellimme oli täynnä erilaisia opaslehtisiä, joissa mainostettiin kaikenlaisia opastettuja Bali-kierroksia. Tarjolla oli myös erilaisia patikkareissuja, sukelluskursseja, joogakouluja ja kokkauskursseja. Bali-kierrokset oli tarkoitettu vähintään kahdelle osallistujalle, joten tarvitsin jonkun seuralaisen mukaani. Sopivasti heti seuraavana päivänä hostelliimme majoittui Jenna Briteistä, joka oli valmis osallistumaan kaikkeen. Varasin minulle ja Jennalle päivän kestävän, 35 dollarin hintaisen, opastetun Bali-kierroksen seuraavaksi aamuksi. Olin hieman huvittunut, kun sain vastausmailin kierroksen järjestäjältä. Se alkoi: "Hello my friend…" Hirveän miellyttävä tapa lähestyä asiakasta mielestäni.
Onnistuin saapumaan Balille sadekauden lopussa, joten useampana päivänä satoi enemmän tai vähemmän. Kun lähdimme opastetulle kierroksellemme seuraavana aamuna, vettä tuli kuin saavista kaataen. Se oli harmillista, koska emme voineet olla ulkona ilman sateenvarjoa. Toisaalta huomasin kuinka iso saari Bali on, sillä sää muuttui kierroksellamme jatkuvasti ja joillain alueilla, joissa kävimme, ei satanut lainkaan. Liikuimme kohteesta toiseen farmariautolla eikä mukana ollut kuin minä ja Jenna. Edessä istuivat kuski ja opas, joka kertoi Balin historiasta. Itselleni oli ainakin uutta, että Bali on Indonesian ainoa hindulaisuuden keskus, kaikkialla muualla harjoitetaan islaminuskoa. Balilaiset rakentavat joka päivä kotinsa oven eteen pienen, kukista tehdyn uhrilahjan ja jokaisen perheen pihalla on yleensä oma pieni temppeli, jossa käydään rukoilemassa.
Kierrokseemme sisältyi useita pysähdyksiä ja ajomatkat kohteiden välillä saattoivat kestää yli tunnin. Aloitimme kierroksen Batubulan kylästä, jossa pääsimme seuraamaan paikallista Barong-tanssiesitystä. Kävimme myös Celukin kylässä, jossa seurasimme paikallisten kulta- ja hopeaseppien työtä. Batuanin kylässä vierailimme paikallisen taiteilijan galleriassa ja Temenin kylässä pääsimme kahvifarmille, jossa maistelimme balilaisia kahvi- ja teelaatuja. Lounaan nautimme näköalaravintolassa Kintamanin tulivuoren juurella, josta piti olla hienot näkymät Batur-vuorelle. Hyvällä säällä olisimme ihastelleet vuorta ja läheistä järveä, mutta sateisen sään vuoksi ilma oli sumuinen ja kylmä. Ravintolan ikkunoista ei näkynyt käytännössä yhtään mitään. Lounaan jälkeen suuntasimme Balin vehreimpänä pidettyyn osaan, Ubudiin ja vierailimme paikallisessa temppelissä, jossa sijaitsi myös apinoiden metsä. Käytännössä koko temppelialue oli täynnä pelottomia apinoita. Olin kauhuissani, koska yksi kanadalainen poika hostellistamme, Nate, kertoi, että apina oli purrut häntä ko. paikassa. Apinat pysyivät kuitenkin etäisyyden päässä, kunhan ei kantanut kädessään mitään syötävää. Osa turisteista syötti apinoita innoissaan ja antoi niiden hyppiä olkapäillään. Kun on kerran nähnyt apinan haukottelevan, nähnyt niiden järkyttävän kokoiset hampaat, haluaa vältellä niiden lähellä oloa. Ubudin jälkeen kävimme ihastelemassa vesiputouksia ja riisiterasseja Tegenunganissa. Kierroksemme päättyi auringon laskiessa Intian valtameren rannalle, Tanah Lohin temppeliin. Olin iloinen, että teimme kierroksen huonosta säästä huolimatta. Muuten olisimme vain jumittaneet hostellilla kuten kaikki muut.
Osa hostellin porukasta oli lähtenyt aamulla speed boatilla Balin ja Lombokin välisille Gili-saarille ja suurimman osan meistä oli tarkoitus seurata heidän perässä seuraavana aamuna. Se ei ollutkaan niin helppoa kuin olimme kuvitelleet. Sää pysyi edelleen huonona ja speed boatit eivät kulkeneet liian rajun aallokon vuoksi. Olimme lopulta kaksi päivää jumissa Sanurissa sään takia. Toinen päivä oli sen verran sateinen, ettemme voineet tehdä muuta kuin katsoa leffoja ja kokkailla hostellilla. Onneksi hostellin muistitikulta löytyi satoja leffoja, joista saimme valita. Toinen odottelupäivä oli aurinkoinen, mutta veneet eivät siltikään kulkeneet, koska aallokko alueella oli edelleen liian voimakas. Päätimme lähteä kalifornialaistyttöjen, joiden kanssa jaoin huoneen, Sanurin rannalle. Hostellilta oli noin 10 minuutin kävelymatka rannalle. Rantakatu oli täynnä rantahotelleja, joissa enemmistö turisteista näytti olevan eläkeikäisiä. Sanurin ranta ei ole niitä kauneimpia tai surffareiden suosimia, mutta se sopi hyvin ajanviettoon ja uimiseen. Illaksi olimme menossa Seminyakin alueelle, joka sijaitsi Etelä-Balilla. Kalifornialaistytöt Heather, Vicky ja Lauren olivat majoittuneet alueella ennen Sanuriin tuloa ja kehuivat sitä kauniiksi. Menimme tytöissä ensin illalliselle aivan ihanan idylliseen, ranskalaisvaikutteiseen ravintolaan ja sen jälkeen kuuntelemaan paikallista live-bändiä. Tytöt olivat nähneet bändin jo aiemmin ja kehuivat sitä hyväksi. Kun pääsimme paikkaan, jossa bändin oli tarkoitus esiintyä, huomasimme, että illan aikana esiintyi useampikin paikallisbändi. Osa bändeistä veti rock-covereita ja osa omia biisejään. Paikka oli ihan täynnä ja tunnelma katossa.
Illan päätteeksi palasimme hostellille ja toivoimme kaikki kädet ristissä, että seuraavana aamuna Gili-saarten vene kulkisi. Olimme enemmän kuin valmiita siirtymään uuteen kohteeseen ja itse olin aivan erityisen turhautunut siihen, ettei suunnitelmani mennyt ollenkaan kuten piti. Balilla oli myös yllättävän pitkät etäisyydet. Joka paikkaan piti mennä taksilla tai skootterilla, polkupyöriä ei Sanurissa voinut vuokrata. Sanuria en muutenkaan suosittelisi aktiiviselle lomailijalle, koska alueella ei ole juurikaan tekemistä tai näkemistä. Muut reppureissaajat suosittelivat erityisesti luonnonkaunista Ubudin aluetta, mutta itselläni ei tällä reissulla ollut aikaa tutustua alueeseen paremmin.
- comments
Lady Marianne of Glencoe Tämä on käynyt selväksi: jumittamisessa olet kyllä ihan amatööri!