tänä aamuna poljin ihanassa syyssäässä reilun kilsan naapuritallille, jossa aloitin tänään lisäduunin. Käyn siellä 2-3 :na aamuna muutaman tunnin auttamassa kouluratsastajaa, Inger Jane Steen, joka kisaa Pyhään Yrjöä jne ja on kärkinimiä Saksassa. No, sain sen parhaan hevosen heti ensi töikseni alle ja kanget. Kangilla en ole sataan vuoteen ratsastanut, mutta onneksi muistin ja osasin jopa käyttää niitä. Hevonen on nimeltään Fridolin ja voittanut kaikkea mahdollista. Hevonen 184cm säkäkorkeudeltaan ja painaa kuulemma 800kg. Tunsin itseni hyttyseksi, mutta pärjäsin oikeastaan aika hyvin, tai riittävän hyvin, että saan edelleen ratsastaa sillä. Inger on itse 183cm pitkä, jalkoja mullekin / muillekin jakaa ja suht painava, lähes 20kg enemmän kuin mä :). ( painoa en minä udellut, vaan se tuli puheeksi jonkun miehen kanssa, kun puhuivat tallin kahvilassa prätkistä...) Hevosen painon kyllä kysyin...Inger ratsuttaa muiden nuoret hevoset, kisaa ja valmentaa. Hevosia on tällä hetkellä 13 ja Inger tarvitsi apurin. Sen jätin kanssa pärjäsin, mutta sitten sain alleni 3- vuotiaan kesällä ruunatun hepan, jonka piti olla kiltti....varmaan onkin, mutta sattui säikähtämään, veti pään alas, hyppäsi sivuun ja parit pukit päälle ja mä todella lensin kuperkeikan sen eteen, niskoilleni...siinä sitten hetken ihmettelivät hevonen ja mä. Kipu oli sen verran kova ja tuli huono olo, että en enää kiivennyt selkään. Nyt en rikkonut mitään, mutta tilanne oli todella paha. Oikea käsi ei oikein nouse ja yläselkä ja niska ovat jäykkänä eikä toi vanha kylkivammakaan ole vielä parantunut....Seuraavalla kerralla, siis ma, saan jonkun vanhemman kouluhepan ja oriin. Siellä tallilla on aika montakin oria, mutta ei sitä huomaa, varsat ja nuoret talutetaan fillarilla laitsalle. Laitoin yhteensä 4 nuorta ( 3 vuotiasta ) kuntoon ja ne oli niin luttania. Se jättiläinen ei antanut mun laittaa suitsia suuhun, en ylettänyt, en kertakaikkiaan ylettänyt.

Tallia pitää Harald Sellhorn ( löytyy netistä googlettamalla ) ja estevalmennuksesta ja ratsuttamisesta vastaa Mikko Piirala. Mikon kanssa höpötettiin kaikenlaista, on ollut tolla samaisella tallilla jo 16 vuotta, mutta käy Suomessa pitämässä valmennuksia joka kuukausi.

Huomenna ratsastetaan omat hevoset täällä kotitallilla ja sitten lähdetään katsomaan kisoja samaiselle tallille, jossa me oltiin eilen kisoissa. Ja illalla lähden kuuntelemaan saksalaista punkkaribändiä...kunnon katupunkkia