Elettiin vuotta 1977, kun ensimmäisen kerran muutin Saksaan, tai ylipäätään tulin Saksaan. Asun täällä nyt kolmatta kertaa ja huomaan, että näide vuosikymmenien aikana on toki tapahtunut muutoksia, mutta myös yllättävän moni asia on pysynyt ennallaan tai lähes ennallaan. Polittisesti suurin muutos oli tietenkien Saksojen yhdistyminen vuonna 1989 ja itä- ja länsi-saksalaisten kitka on edelleen läsnä, aistittavissa ja on yleinen puheenaihe, ehkä arkakin sellainen. Entisen Länsi- Saksan asukkaat eivät vielä oikein tiedä miten suhtautua entisiin Itä- Saksalaisiin, sivistyneistö hyväksyy tai on hiljaa, makkara- Saksalaiset ovat kärkkäästikin peräti vihamielisiä Osseja kohtaan. No, mutta se siitä...

Jo vuonna 1977 huomasin, että saksalaiset syövät kadulla kävellessään, Stehcafe- nimisä kahviloita on jokaisen leipomon yhteydessä. Kahvi ostetaan joko kioski- tyyppisestä luukusta tai kahvilasta sisältä ja joko se juodaan seisten ulkona ns. seisomapöydän ääressä tai sitten kävellään ja juodaan. Tämä sama ilmiö pätee tänäkin päivänä...Saksalainen leipomo- kulttuuri on pitänyt pintansa, samalla pienyrittäjyys. Leipomoita on kaikkialla ja kaikissa leipomoissa on aina tunkua ja leipälajikkeita on niin paljon kuin leipomot keksivät reseptejä. Tosin, leipä on täällä pääosin edelleen pahaa, oli jo vuonna 1977. Mä olen leivä suurkuluttaja ja olen syönyt täällä vain kerran oikeasti hyvää leipää. Hapanleipäähän täällä ei ole, eikä muuten viiliäkään, voih! Mä en tiedä onko täällä leipätehtaita...täytyy selvittää. Meidän kylän leipomo aukeaa klo 5.30 ja sieltä saa itse leivottua tuoretta leipää ja sen tuhannen sortin leivoksia, kuten kaikkialla. Pieniä kirja- ja sanomalehtikauppoja on myös jokapuolella, tosi postimerkkejä saa ainostaan postista tai automaateista. Yksityisomisteiset ravintolat, kahvilat, baarit, Eis- dielet ( jätskikahvilat ) ovat pitäneet pintansa ja niitäkin on kaikkialla ja mitä erilaisimmista ruokakulttuureista. Mä olen nähnyt Hampurin kokoisessa miljoonakaupungissa vain 2 Mäkkäriä ja yhden Subwayn. Saksalaiset eivät ehkä harrasta amerikkalaista roskaruokaa niin paljon kuin suomalaiset, mutta he rakastavat makkaraa, ranskiksia majoneesilla ja kyytipojaksi juodaan olut, tai kaksi tai enemmän. Ns. nakkikioskeja on myös kaikkialla ja niissä on siis anniskeluoikeudet. Saksalaiset rakastavat olutta, snapseja ja drinkkejä, mutta esim. baareissa hyvin harva juo viiniä, kuoharia ja siideriä täällä ei saa...ainakaan en ole nähnyt. Myös pöytiin tarjoilu on täällä edelleen hyvin yleistä kahviloissa jne,- samoin tipin antaminen. ( täällä työttömyysprosentti on alle 5% !!! ). Silmiinpistävää on myös apteekkien lukumäärä, niitä on kaikkialla!!! Täällä saa kaikista apteekeista homeopaattisia lääkkeitä ja älyttömän hyvää palvelua , niin ja, kaikkialla on myös kuulolaiteliikkeitä!!! Suomessa on optikkoliikkeitä ja täällä kuulolaiteliikkeitä?? Pankkipalvelut ovat edelleen meiän näkökulmasta edelleen ihan jäässä. Täällä on pankkiautomaatteja, hitaita ja epäloogisia sellaisia ja rahaa saa yhdestä automaatista ja toisesta automaatista saa sitten paperisen tiliotteen. Mä en saa minkäänlaista tiliotetta, koska mulla ei ole tiliä saksalaisessa pankissa. Meinasin hermostua. Busseissa ei ole automaatteja, vaan bussikortinkin hankkiminen on työlästä ja täällä sitten näytetään kuskille kuvallista bussilippua kuten Suomessa joskus 90- luvun alussa, vai koska se nyt olikaan. Samalla lipulla vaihtaminen esim metrosta bussiin, en ole vielä ihan kartalla. Sen tiedän, että ns. kokopäivälipulla, joka on halpa, saan vaihtaa ja matkustaa niin paljon kun ehdin. Itse joukkoliikenteen käyttäminen on huomattavasti halvempaa, kunhan ensiksi tajuaa...Metroverkosto on huikea, mutta selkeä viidakko, kaupungin bussiverkosto on kattava, mutta aikataulujen kanssa on tekemistä, jotta niistä saa mitään selvää, epäloogisia.

Ärsyttävintä täällä on yhä edelleen se, että kaikki ohjelmat ovat saksaksi. Dubattuja. Katsoin eilen 2 leffaa, joissa molemmissa pääosaa näytteli Mel Gibson, yök, ja leffoissa oli eri dubbaajat. Vuosikymmenten aikana dubbauksen laatu ihan täsmälleen yhtä heikko kuin 70- luvulla. Argh! Tyydyn siis pääosin katsomaan orkkis saksalaisia leffoja tai sarjoja.Leffaan en todellakaan aio mennä! Täällä tulee tosin todella hyvä saksalaisia dekkari- sarjoja. Joka päivä, useita ja monelta eri kanavalta.

Kaupoissa menee hermo, kun vain harvassa ruokakaupassa on ruokakoreja ja täällä on käytössä 1- ja 2- centtiset ja kaikkiallla kaikki kaupat kiinni sunnuntaisin. Ja voi luoja...miten voi olla niin hankalaa hankkia puhelimeen prepaid-kortti ja saada se vielä toimimaan. Suomessa menen Ärrälle,ostan ja lykkään kortin puhelimeen, that´s it, mutta täällä...Täällähän ei siis ole mitään R- kioski- ketjua siis muutenkaan.

Ns. kylmiin bensiksiin en ole törmännyt ja bensiksiltä saa edelleen palvelua sekä muutenkin kaikkea tarpeellista, bensikset kait sitten korvaavat jossain määrin sitä, kun sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Olen muutamana sunnuntaina fillaroinut bensiksille hakemaan ruokaa. Toimii!

Ehdottoman kivaa ja elämän jotenkin mukavaksi täällä tekee kaikki ne lukuisat pienet putiikit, kaupat, leipomot, liha- ja kalakaupat, pienet vihannesmyymälät, kahvilat, ravintolat...Tuntuu, että täällä vielä arvostetaan ja halutaan pitää yllä pienyrittäjyyttä sekä palveluja, eikä kaikkea olla ulkoistettu tai poljettu osaksi suuria ketjuja tai hävitetty kokonaan.

Fudis- kulttuuri on niin oma lukunsa, että siitä kirjoitan sitten erikseen, kun olen ensin käynyt fudismatsissa :)

Ja sitä paitsi, saksalaiset ovat täällä pohjoisessa Saksassa todella kivoja tyyppejä!!!