No niin...

Täällä ollaan, Hampurissa, takana ensimmäinen työpäivä. Työpäivä piti sisällään yhden hevosen liikutuksen ja toisen juoksutusen, kamojen pesua ja magneettiloimen laittamista ja jotain pientä puuhaa. En siis tule uupumaan työnteon määrään ainakaan näin hyppyloman aikana.

Hevosia tässä mestassa on 9, joista neljää, halutessani kuutta ratsastan. Kolme hevosta nukkuu sisätallissa ja loput kuusi ulkona 365 ja 24 / 7. Yötä päivää ulkona, kaikkina vuodenaikoina, asuu siis kaksi 150cm kisaavaa hevosta, loput ns.ulkohepoista on eläkkeellä olevia GP- hevosia. Sisätallissa on avoimet ikkunat, joista hevoset pällistelee ulos vaikka keskellä yötä. Boksit on valtavia ja alusina olkea, kuten Saksassa on usein tapana. Hevoset hoidetaan, riisutaan ja puretaan ulkona tai käytävillä, mutta ei bokseissa.

Täällä Schleswig- Holsteinin maakunnassa kasvatetaan paljon Holsteinin hevosia ja ne on jättiläisiä. Matalin meidän tallin hevosista on säkäkorkeudeltaan 166, ei siis kovin suuri, mutta massiivinen ja liikkeet sen mukaisia. Ratsastin Arco- nimisen 7- vuotiaan hevosen, se vain 166 cm, mutta tuntui siltä, että olisin keikkunut Friisiläisen selässä. Laukka- askel kesti, kesti ja kesti. Valtavan pitkä ja hieno, voimakas askel, muttei yhtään vahva. Kyseinen hevonen on kuvassa :). Juoksutin Conley nimisen 9- vuotiaan, joka osasi todella hyvin pysähtyä vaikka puhuin sille suomea, mutta liikeelle ei olisi oikein halunnut lähteä edes silloin kun puhuin sille saksaa. . Vika taisi olla juoksuttajassa...tai en mä vierasta hevosta lähde höykyttämään, en selässä enkä maasta käsin. Täytyy ensin tutustua ja katsoa miten asiat lähtee rullaamaan.

Mulla on paljon oppimista täällä...myös siinä, että mun kämppä on täynnä hämähäkkejä ja mä pelkään hämähäkkejä enemmän kuin mitään muuta. Olen joutunut listimään niitä jo kymmeniä ja suihkun katossa roikkuu iso lukki, johon en ole uskaltanut kajota. Sen lukin kaverin jouduin suihkulla hukuttamaan, koska se liikkui...yök!

Aamupäivällä fillaroin yhteen lähikylään, josta menee metro Hampuriin. Löysin kylästä ratsastustarvikeliikkeen ja manasin sitä, että hankin varusteita juuri ennen tänne tuloa Suomesta. Hanskat maksavat muutaman euron, samoin sukat, takit, housut...ei mitään...Löysin sieltä kallistakin tavaraa, kuolasin yksiä nahkasaappaita, jotka maksoivat vaivaiset 699e. Paikallisesta ruokakaupasta saa suitsia ja kokopaikkaisia farkkuratsastushousuja alle 30e. Olen yhdessä suurimmasta ja perinteikkäämmästä hevosmaasta ja se näkyy kaikkialla.

Jotenkin on sellainen olo, etten olisi ollut koskaan pois täältä Saksasta. Ihmiset, maisemat, puut, kukat, pellot, pensaat, tuoksut, talot, kaupat jne on kaikki kuin suoraan eilisestä päivästä. Osa mua ja mun elämää kuuluu tänne ja en tuntenut muuttavani ulkomaille, vaan toiseen kotimaahani.

Näin täällä tänään..Huomenna poljen toiseen lähikylään ja iltapäiväksi sitten taas heppojen luo :)