Nyt on takana kahdet kisat täällä Pohjois- Saksan Friedrichshuldessa. Ekat kisat oli viime perjantaina, eli 9.11 ja tänään tulimme muutama tunti sitten samaisesta paikasta.

Viime perjantaina sain aikaiseksi maailman rumimmat sykeröt, tänään ne olivat enää euroopan rumimmat. Ehkä jossain kohtaa saavutan tason ´kisojen rumimmat sykeröt´. Kaikki muu sujui tänään jo kuin vettä vaan ja yhden hevosen kanssa lähteminen on niin helppoa. Ja kun kyseessä on vielä mallikkaasti käyttäytyvä yksilö, niin kivaa tää touhu on. Oikeastaan kaikkein kivointa on se, kun ei tarvitse ajatella ketään eikä mitään muuta kuin tätä, niin meikäläinenkin selviytyy. Kerran vielä lähdemme yhden hevosen kanssa ja sitten lähtevätkin jo kaikki 4 ja kista kestävät 4 päivää, mutta yöksi tulemme kotiin. Siellä sitten hikoilen...

Ratsastajat tuntevat täälläkin toisensa. tottakai, ja myös mut on huomattu...työnantajan apulainen on vaihtunut saksalaisesta skandivaaviin ja ihmiset puhuvat mulle englantia. Vastaan tietenkin suvereenisti saksaksi takaisin ja vastineeksi saan ihmetystä ja saman kysymykset `woher kannst du denn so gut Deutsch´, en jaksaisi enää vastata, mutta pakkohan se on. Täällä ihmiset ovat ihan älyttömän ystävällisiä ja sanovat aina kädestä päivää. Me likes :). Verkassa toki saa pitää puolensa, että saa nostettua / laskettua esteitä, mutta se lienee sama kaikkialla. Ja minähän pidän puoleni, tai siis ratsastajan puolta...

Muutama asia parin kisakokemuksen jälkeen ihmetyttää...röökinpoltto kaikkialla ja saksalaisten ratsastus- ja hyppytyyli, erityisesti hyppytyyli. Hevoset ovat super koottuina turpa ryntäässä vielä esteen päälläkin. Hevoset siis hyppäävät esteen sokeina, MUTTA onneksi ei mun työnantaja. Täällä meillä päin suurin osa kilpailevista esteratsastajista on kuulemma miehiä ja miehillä on sitten saksalaismiehinen ratsastusfilosofia. Rullaus ei ole täällä tuulesta temmattu....kait siihenkin silmä tottuu. Naisetkin on jotenkin suuria, pitkiä ja miehisiä, sellaisia Gertrudeja. Paitsi me kaksi hippiäistä, Yvonne on mua pienempi ja kevyempi ja minäkään en ole suuren suuri :) Nyt olen tosin nähnyt vain 110, voihan olla, että tyyli on toinen, kun oikeasti hypätään isoa. Hope so!

Tänään kuulin kisoissa suomenkieltä ja se kuulosti todella oudolta. Ajatukset ovat vaihtaneet kieltä ja suomea olen puhunut 2 kertaa puhelimessa viimeisen reilun kolmen viikon aikana. No, pakkohan mun oli mennä kysymään, että mitä? ja tyttö oli kisoissa Yrjö Suomuksen kanssa. Suomuksen tallihan on täällä pohjoisessa. Kisoissa oli toinenkin suomalainen, pari ruotsalaista ja pari tanskalaista. Missasin tytöt radalla...no, joskus toiste...

Noin muuten kisat menevät samaan tyyliin kuin kotimaassa, mutta lähtöjärjestyksellä on ihan oma ´kaava´ ja se noudattaa saksalaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Sitä ei voi tässä, ainakaan mä, selittää niin, että siitä saa joku jotain tolkkua. Täällä luokat on jaettu kirjaimin ja tähdin vaikeusasteen mukaan ja ratsastajat rankattu ´luokkiin ´. Ratsastusluokat menevät E, A, L, M, S siten, että E on kait 90-100 ja S- luokka on 160. Mitä enemmän kirjaimilla on tähtiä, sitä vaikeammaksi rata on tehty ja esteet ovat itsessään vaativimpia. Ja jos ratsastaja on kvaalannut itsensä jollain hevosella S- luokkiin, niin ratsastajalla ei ole enää oikeutta osallistua 6- vuotiaalla alle 120- luokkiin, tai jotain sinne päin...Kait tämä systeemi tästä avautuu. Ratsastajat ovat jaettu sijoitusten ja esteluokkien mukaan siten, että 1. luokkaan pääsee ratsastaja, jolla on kauden aikana 26 1. tai 2. sijaa S- luokasta. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. täällä Hampurissa ei ole yhtään 1. luokan ratsastajaa. Koko Schleswig- Holsteinein maakunnassa kuulemma joku 6 kpl. Yvonne on 2. luokassa. Paikallisille selkeä, mutta mä en ole vielä ihan kartalla, mutta miljoonine kysymyksineni varmaan tiedän hyvinkin tarkkaan kun tulen takaisin suomeen. Tai ainakin sinnepäin :)

Kouluratsastuspuolella on sama juttu...

Tammikuussa pakataan 4 hevosta ja lähdetään Leipzigiin kisoihin ke-su / ma...kisat on vanhankaupungin keskustassa ja koska hevoset asuvat tallissa ja ruokinnat jne hoidetaan tallin puolesta, niin meille jää Yvonnen kanssa aikaa kierrellä nähtävyyksiä. Kivaa!

Tämän päivän sijoitussaldo oli 3. sija / 40 ratsukkoa! Jäi siis oikein hyvä mieli, ja muutenkin aurinko paistoi, pärjäsin ilman takkia ja puitteet olivat kauniit