Nyt on tosi kyseessä. Elina ja Päivi lähti kohti Filippiinejä, ja Niinakin lähtee huomenna siskonsa kanssa Gileille, joten meitä jää vaan kolme jäljelle! :/ Nyt vasta tajuaa, että tässä ollaan oikeasti lähdössä pois eikä luultavasti palata näihin maisemiin enää koskaan..

Huomenna muutetaan kaiken lisäksi uuteen osoitteeseen, koska meidän vuokra-aika päättyy. Onneks päästään kuitenkin halvalla asumaan suomalaisten tyttöjen kanssa niiden villaan, ettei tarvi etsiä hotellimajoitusta viimeisille päiville... Mutta niiden 9 hengen porukkakin on jo kutistunut kolmeen, joista jokainen lähtee vielä jonnekin käymään, joten hiljaista sielläkin.

Alkaa olla tosi haikea olo, ja jotenkin sitä yrittää imeä tätä paikkaa sisäänsä, että sitten Suomessa olis mahdollisimman paljon mitä muistella. Eilen tuli itkettyä ensimmäisen kerran, kun Päivi ja Elina tuskaili tulevaa reissuaan ja tänään vähän enemmän kun ne lähti. On se hassua, että ennen tätä ei tunnettu oikeastaan ollenkaan, mutta nää viimeiset viikot ollaan eletty symbioosissa. :) Selvästi taivaskin itkee niiden lähtöä, kun nyt sataa pitkästä pitkästä aikaa. Surullista. Tyhjää.

Mä oon jo pitkään suunnitellut kotiinpaluuta, mutta nyt vasta oikeesti alkaa tuntua siltä, että ollaan lähdössä pois! Hassua (ja ihan hirveetä), että Päivi on varmaan ainoa, jota mä näen kesällä, sillä vaikka Hanna ja Mona on tulossa provinssiin, niin se on aina sellasta hypettämistä, ettei siellä mihinkään ehdi. :D

Aivan mahtavat neljä kuukautta takana, joiden aikana oon toivottavasti kasvanut muutenkin kuin vain leveyssuunnassa! Kaikkien kannattaisi kokeilla maailman toisella puolella asumista elämänsä aikana, sillä tällaisissa oloissa sitä alkaa todella arvostamaan omaa maataan. Vaikka ollaan saatu elää niin kuin rikkaat turistit, niin ollaan myös nähty paikallisten arkea ja päästy kokemaan kaikkea siihen kuuluvaa. Laiskottelun jalo taito on omaksuttu ainakin, ja toivottavasti sama rentous siirtyy myös Suomeen. Kaikkea ei oikeesti tarvi tehdä niin hirveellä kiireellä, meillähän on koko elämä aikaa! Ihanaa on ollut, mutta ihanaa tulee olemaan myös kotiinpaluu! <3

Niina jatkaa (ainakin toivottavast) kirjoittelua tänne nyt, kun mun seikkailu loppuu.

Om Swastiastu. / I pray for your health and happiness.

-A