Profile
Blog
Photos
Videos
Jos haluat kuvitella, että Balilla on sama tunnelma kuin Eevalla ja Aatamilla oli paratiisissa, lakkaa lukemasta. Tämä ei ole kaunista luettavaa.
Ensinnäkin, Balihan ei ole _aivan niin kaunis paikka_ kuin voisi kuvitella, tai niinkuin mä ainakin kuvittelin, kun tänne lähdin. Ensimmäinen taksimatka lentokentältä hotellille oli maailman suurin järkytys, ja oon vieläkin aika järkyttynyt, että tää näyttää enemmänkin slummien miljonääristä tutulta ympäristöltä kuin googlen kuvahaun kautta nähdyltä idylliltä. Joka nurkalla "remontoidaan", roskataan ja myydään Bintang-paitoja. Olkihattuiset miehet moukaroi hakuilla huonolaatuista asfalttia kun taas toiset keikkuu kymmenien metrien korkeudessa bambuista rakennettujen telineiden varassa rakentaen vinoja hotelleja. Täällä ei oo mitään käsitystä kierrätyksestä, kestävistä materiaaleista tai rakennustekniikasta.
Toiseksi, Balin liikenne jättää paljon toivomisen varaa. Ei mene kauaa, että täällä joutuvat kaikki käyttämään hengityssuojaimia, sillä parin tunnin ajamisen jälkeen naamastaan voi raaputtaa melkoisen määrän mustaa p****aa ja voi vaan miettiä miltä keuhkot näyttää... Bensankäry on erilainen kuin Suomessa, joten jollain tavalla erilaista se bensa täällä on. Ja tuskin se ainakaan mitään biopolttoainetta on. Ehkä riisiviinaa? ;)
Jos Suomessa ajaminen on joskus turhauttanut, ja jonot on tuntuneet pitkiltä, niin ei enää! Täällä koko liikenne on yhtä suurta jonoa ja skoottereilla on pakko ajella jalkakäytäviä pitkin, että edes pääsee eteenpäin. Kadut ovat niin mutkikkaita ja nimeämättömiä, etteivät edes taksikuskit osaa ajaa paikasta A paikkaan B kysymättä neuvoa. Käy sääliksi kaikkia takseissa istuvia turisteja, joiden lomasta sellanen 50% kuluu taksissa. Kukaan ei kävele minnekään. Riippuvuuden skoottereihin ja autoihin voisi ymmärtää, jos ne olisivat laadukkaita ja hienoja ja välimatkat valtavia, mutta suurimmassa osassa peilit sojottavat törmäysten jäljiltä minne sattuu, moottorit jylisevät/kitisevät eikä renkaissakaan pysy ilma. Ja Balin pinta-ala on vaivaiset 5780km2. Jos oman skootterinsa onnistuu pujottelemaan vahingoittamatta sitä liikenteen läpi, niin tiessä ammottava kraateri kyllä pitää huolen kulkupelin vahingoittamisesta. Suomessa on tottunut säihkätämään kahden sentin syvyisiä roudan aiheuttamia koloja, mutta täällä niitä ei edes huomaa, kun vieressä on kymmenen senttiä syvä ja halkaisijaltaan kaksimetrinen ammottava aukko. Sellaisiin on jokainen meistä täällä jo ajanut. Monesti.
Kuitenkin tuntuu, että toiset länsimaalaiset ovat liikenteessä niitä kaikista pelottavimpia ajajia. Me olemme tottuneet liikennesääntöihin ja tietynlaiseen käyttäytymiseen, mutta täällä me saamme vain antaa mennä. Uskomattoman monta turistia on ajanut vastaan ilman kypärää, vain ja ainoastaan sen takia, että täällä voi. Ihan kuin lomalla ei voisi hurauttaa päälleen asfalttiin. Turistit tulevat usein myös vastaan väärällä kaistalla (vahingossa tai tahallaan) ja aina talla pohjassa. Paikalliset asukkaat ajavat yleensä hiljaa ihan jo senkin takia, että koko suku on aina yhden skootterin kyydissä.. Heille tällainen kaaoskäyttäytyminen on tullut tutuksi pienestä pitäen ja ehkä he näkevätkin jonkin oikeanlaisen käytösmallin kaiken sekamelskan keskellä. Me taas kuvittelemme olevamme kaiken tämän käytöksen yläpuolella ja tungemme eteenpäin yhtä pienistä raoista ja yhtä uhkarohkeissa tilanteissa kuin muidenkin olemme nähneet tekevän. Vai olemmeko? Oliko se sittenkin joku Bintang-paitainen aussi?
Kolmanneksi, Balilla ruoka on kallista. Toisinaan Warungeissa syöminen on halvempaa kuin ruuan ostaminen kaupasta, mutta juomineen ja veroineen alkavat halvimpienkin paikkojen hinnat hirvittää. Täällähän piti olla halpaa!! Kaupassa käyntiin kuluu helposti 50 euroa, koska litran jugurttipurkkikin maksaa 5 euroa. Helpointa ja halvinta olisi ostaa pelkkiä nuudeleita, mutta kyllä niidenkin syöminen alkaa kyllästyttää. Eikä niistä oikeastaan edes lähde nälkä. Torilta voi yrittää ostaa hedelmiä, mutta sielläkin vain turhautuu, kun turisteille hinnat ovat aivan erilaiset kuin paikallisille. Madventurssit sanoivat, että niinhän sen oikeastaan pitää ollakin, mutta meillä kun ei ole mitään televisioyhtiötä maksamassa koiravartaiden maistelusta täällä, vaan aika minimaalisella budjetilla ollaan liikkeellä, niin kyllä se harmittaa.
Balissa on kuitenkin oma kääntöpuolensa:
Kaikki ihmiset hymyilevät ja nauravat kokoajan. Joskus sinun kanssasi, mutta useimmiten sinulle suoraan päin naamaa. Koska Balilla on aivan oma hindulaisuuden muotonsa, ihmiset ovat kiitollisia kaikista asioista, joita heidän elämässään tapahtuu eikä kastijärjestelmä ole niin raaka kuin Intiassa. Luonto ja eläimet ovat tärkeä osa ja se näkyy joka paikassa. Katujen varsilla on kukkia ja koristeita, ja juhlat voidaan järjestää missä vaan ja milloin vaan.
Jos lähtee Kutaa kauemmaksi, pääsee osaksi oikeaa balilaista maisemaa: vihreitä niittyjä ja riisipeltoja, ahkeria ihmisiä ja innoissaan vilkuttavia lapsia, uteliaita katseita ja mahtavia auringonlaskuja. Nusa Lembongan ja muut pienet saaret, joita ei ole pilattu maanteillä ja jotka ovat vielä low seasonin vuoksi hyvin hiljaisia, ovat aivan mahtavia paikkoja vierailla. Niitä ympäröivä turkoosinsininen meri kaikkine koralleineen on näky, joka jää mieleen.
Täällä opiskelijoilla on mahdollisuus asua mahtavissa Villoissa n. 300 euron kuukausivuokralla, jollaisista Suomessa ei voisi edes haaveilla sellaisella määrällä rahaa. Pihaa koristaa oma uima-allas, johon voi pulahtaa, kun 30 asteen lämpötila alkaa koetella liikaa. Ruskettuminen on siis väistämätöntä! Lisäksi täällä häärää 3 miestä tiskaamassa, siivoamassa, putsaamassa uima-allasta ja leikkaamassa trimmerillä nurmikkoa, jota ei kyllä Suomessakaan yleensä näe! Vielä kun ruokaa laittaisivat... ;)
Aurinkoisia päiviä täällä on huomattavasti enemmän kuin sateisia tai pilvisiä, banaanipannukakkuja jäätelön kera saa joka paikasta ja aallot kutsuvat surffaamaan! Sukeltaminen, parasailing ja miljoonat muut vesiurheilumahdollisuudet tarjoavat elämyksiä arkeen ja kulutettuaan koko päivän rannalla maaten voi illalla vetäistä parhaat päälle ja syöksyä toinen toistaan sokkeloisempiin yökerhoihin tanssimaan.
Koulusta ei tarvi pahemmin ottaa stressiä, kaikki opettajat on mukavia ja kurssien asiat aika itsestäänselviä. Huhujen mukaan tenteissä voi keskustella tai ainakin käyttää materiaaleja. Parasta koulussa on Indonesian kielen kurssi, koska on aivan mahtavaa kommunikoida paikallisten kanssa niiden omalla kielellä! Toisaalta, meidän kurssikirjat on ilmeisesti 80-luvulta ja ainakin yhdelle meidän luokan tytölle olivat paikalliset sanoneet, ettei kukaan enää puhu niin. :D No, me puhutaan!
Loppujen lopuksi, jokainen päivä on lomaa. Eikä lomalla rahoja lasketa. Meillä on asiat ehkä liiankin hyvin täällä, kun kaappi on täynnä ruisleipää ja salmiakkia. Nytkin mahassa tuntuu pussillinen ässä mixejä ja siinähän sitten olikin kaikki mitä Suomesta kaipaa! Kunhan vielä pysyy skootterin selässä, niin kaikki on hyvin.
Sincerely yours, A.
- comments
Mari Näin unta, että näin sut! Itku tuli ja rutistin sua ihan hulluna! Nauti kaikesta ihanasta. <3
Annina <3
Kämppis H Mahtavaa A! :)