Päästiin eilen käväisemään Ubudissa, siellä "oikeassa Balissa", kun koulun kanssa järjestettiin vierailu koirien adoptio- ja kuntoutuskeskukseen. Skoottereilla sinne kesti vähän reilun tunnin, jonka jälkeen kädet ja takapuoli oli ihan tunnottomat :D Elinan kanssa ehdittiin yhdet sakotkin saada ihan Ubudin keskustassa, kun meidän opas johdatti meidät väärään suuntaan yksisuuntaisella.. Onneksi sakkoja ei tullut kuin n. 4 euroa molemmille!

Sen jälkeen kaahattiin koirakotiin koiranruokapussien kanssa. Vastassa odotti pihallinen toinen toistaan surkeamman näköisiä koiria, jotka kuitenkin heilutteli meille innokkaasti häntiään ja nuoli meidän jalkoja ja käsiä. :) Sisäpihalla koiria oli vielä enemmän ja häkitkin oli isompia. Yhdessä aitauksessa oli parisenkymmentä koiraa keskenään ja ihan hyvin näyttivät tulevan toimeen. Yksi koirista oli selvästi johtajakoira,joka kierteli aitausta ympäri ja tarkkaili kaikkia muita.

Koiratarha oli aika karun näköinen, mutta onneksi vietiin sinne useampi koiranruokapussi mukana, niin tietää, ettei ne ainakaan mee niille omistajille itselleen niin kuin rahoille vois käydä. Kyllä ne koirat siellä tosi hyvin hoidettuja oli ja todella suloisia, mutta ne tilat oli kyllä aika pienet niin monelle koiralle.. Kaikista surullisimpia tapauksia oli sellaset kolmijalkaiset koirat, joita siellä oli useampikin.

No, nämä koirat on kuitenkin niitä pelastettuja ja näyttivät tosi onnellisilta! Toivottavasti kivat ihmiset adoptoi niitä nopeasti, että vanhimmatkin niistä pääsee uuteen kotiin!

Koiratarhan jälkeen käytiin etsimässä niitä kuuluisia Ubudin porrastettuja riisipeltoja, mutta ei löydetty.. Käännyttiin takaisin kun oltiin ajeltu muutama kilsa ulos kaupungista ja löydetty samanlaiset mättäät kuin mitä kasvaa meidän oman villan ulkopuolella. Sitten mentiin kattomaan Monkey forest sanctuarya, joka oli ihan rikollisen kallis ollakseen niin pieni ja "tylsä". Olihan siellä niitä apinoita niin kuin luvattiin, mutta ne kolme siellä olevaa temppeliä oli aika pettymyksiä. Lisäksi mä en uskaltanut mennä edes kovin lähelle niitä, koska mulla oli kuukautiset, ja silloin ei temppeliin paikallisten uskomusten mukaan ole mitään asiaa! ;)

Elinaa alkoi pelottaa aggressiivisten apinoiden läsnäolo niin paljon, että se lähti porttien ulkopuolelle odottelemaan ja erään apinan hyökättyä Päivin kimppuun, Päivikin suunnitteli lähtöä, mutta kiersi rohkeasti meidän kanssa alueen loppuun saakka! Hannan johdatuksella löydettiin Ubudista kotiin ja päästiin taas telkkarin ääreen! ;)

-A