Profile
Blog
Photos
Videos
Liikennespesiaali
No kerrotaanpas hitusen paikallisesta liikenteestä, sen viekkaudesta ja vaaroista. Vuokrattiin jokainen oma skootteri jo täällä olomme toisella viikolla ja saatiin siihen kylkiäisiksi kypärät mukaan. Skoottereista joutuu pulittamaan 50 euroa kuukaudessa josta kahdeksan euroa menee niin sanottuun vakuutukseen, jonka pitäisi korvata, jos skootteri pöllitään tai kolaroidaan aivan skeidaksi. Jää kuitenkin nähtäväksi, tai toivon mukaan ei, että korvaako tuo "vakuutus" mitään, jos kuitenkin jotain suurempaa käy.
Päätettiin skoottereiden oston jälkeen satsata hieman näihin tietämättömiin päihimme ja ostaa omat kypärät kuka minkäkinlaisen. Kypärät maksoivat 10 eurosta 20 euroon Ranen ja Panun valitessa hienot design-kypärät Sakun tyytyessä mattamustaan aikomuksenaan löytää upeita tarroja kypärän koristeeksi. Design-kypärä osoittautui kuitenkin etenkin Raunolle karvaaksi, sillä eräs yöparkki maksoi Ranelle tämän kypärän. Rane jätti skootterinsa "melko turvalliseen" paikkaan yösäilytykseen. Seuraavana päivänä Sakun ja Ranen hakiessa skootteria pois, tämä ikävä seikka kuitenkin paljastui - kypärä oli poissa. Mutta ei auta valittaminen, että tilanteessa ei olisi ollut jotain hauskaakin. Varas oli reiluuden puuskassaan päättänyt jättää oman ruttupottansa Ranen kypärän tilalle ja tämäkös poikia, etenkin Sakua, nauratti aika tavalla. Eihän siinä muuta sitten kuin Ranelle ruttupotta päähän ja uutta kypärää hankkimaan. Tuskin monenkaan tarvitsee arvailla oliko seuraava Ranen kypärä maailmaamullistava design-kypärä vai aivan tavallinen varastamiselta suojattu musta kypärä.
Tosiaan itse Balin liikenne on ensisilmäyksellä tällaisille suomalaisille, joskus autokoulun käyneille, aikamoinen shokki. Tiellä ajetaan noin pääpiirtessään vasemmalla puolella ja kaikenkarvaiset skootterit puikkelehtivat liikenteessä mitä pienimmistäkin väleistä. Mutta eipä siinä auttanut, kuin muutaman päivän katselun jälkeen hypätä sekaan. Aluksi oli helpointa vain seurata paikallisia ja pysytellä turvallisen välimatkan päässä edellisestä, koska koko ajan tuntui sattuvan jotakin yllättävää joka pysäytti liikenteen hetkellisesti. Pikkuhiljaa uskallettiin jo valita omiakin ajolinjoja ja noin viikon jälkeen tuntui, että mehän pärjätään täällä liikenteessä niin maan mainiosti. Hyvänä asiana voidaan pitää sitä, että uskaltaa lähteä sekaan vaan ajelemaan, koska liikenne ei tosissaan ole ihan niin vaikeaa miltä se ulospäin saattaa näyttää. Toisena seikkana on ainaisen varovaisuuden säilyttäminen. Vaikka osataankin tällä hetkellä ajaa paikallisen liikenteen mukana, niin siellä sattuu ja tapahtuu aina, etenkin sattuu. Ollaan nähty useampia pieniä kolareita ja jouduttu olemaan mukana ja kuulemaan useista. Ei mitään vakavaa, mutta Rauno joutui kertaalleen käydä nuuhkaisemassa asfalttia, kun eräs kamikazemaisesti ajellut mimmi päätti ylittää kaistoja hienovaraisesti sanottuna erittäin rohkeasti. Ollaan myös kuultu useiden kavereiden kaatuneen ja törmänneen muihin. Parhaana mainittakoon meidän ruotsalainen ystävämme, joka on onnistunut töräyttämään jo kolmisen kertaa toista skootteria päin. Tällainen länsimaalaisen törmäys paikalliseen saa paikallisen silmät kiilumaan dollarin muotoisina ja hirveä rahan vaatiminen alkaa. The ruotsalainen on joutunut pulittamaan jo muutamaan kertaa 20 euroa kolareistaan ja tämä vielä ilman poliisille maksamiaan summia. Samainen ruotsalainen kuitenkin puolustautui, että viimeisessäkin kolarissa se 20 euroa ei ollut ollenkaan paha verrattuna, että toisen osapuolen skootteri itki öljynsä pellolle jonkin kriittisen osan hajottua.
Osa täällä olevista teistä on myös kaameita. Etenkin pimeässä eteen tuleva mahtimonttu, joka saattaa paikkapaikoin olla esimerkiksi metrin syvyinen ja levyinen sortunut kaivo, pysäyttää vauhdin kummasti tai ainakin ohjaa ajajan pitkälle pientareen puolelle. Lisähuomiona sanottakoon, että täällä ei useinkaan ole pientareita vaan pientareena toimii milloin mikäkin katukivi tai paikallinen mätäoja, jonne joutuminen on vähintäänkin ikävää. Olemmekin kuulleetkin liian usean suomalaisen opiskelijakaverimme joutuneen todistamaan tällaisen kuopan jälkeistä jonkinlaista volttikierrematkaa asfaltilta puunjuurelle tai muuhun rämeeseen. Onneksi ei olla kuultu mistään pintanaarmuja vakavammasta, mutta lisävarovaisuuteen olisi silti totuteltava. Ja tämä jokaviikkoinen asfalttisotiminen selittää myös sen, miksi noin 90 prosenttia paikallisista, jotka suhaavat liikenteen seassa, käyttävät vähintään jotakin pitkähihaista ja lahkeista tai jopa paksuja takkeja ajaessaan skootterilla.
Poliisi! Ai että, jos pitäisi valita yksi asia jota me vihataan Balilla, ni se on poliisi. Ei heti näin suomalaisena uskois, että poliisi on viimeinen olento, jonka tahtoo täällä tavata pimeällä tiellä tai kujalla - tai no ehkä koira on ainoa kilpaileva otus. Eipä poliisi täällä mitenkään vaarallinen ole, mutta kallis kylläkin. Niillä on nähkääs tapana putsata turisteja ihan päivätyökseen. Henkilökohtaista syytä meillä tähän suunnattomaan poliisin karttamiseen ei oikeastaan edes ole, mutta niin monet meidän koulukaverit ovat menettäneet suuren osan rahoistaan poliisille täällä ajellessaan, että se saa meidät automaattisesti piiloutumaan autojen taakse, jos vain näemme vilauksenkin poliisista.
Muuten poliisista ei täällä Balillla ole haittaa, voi olla ehkä jopa hyötyäkin, kuin liikenteessä. Poliisi pyrkii metsästämään skoottereilla ajavia länkkäreitä ja keksimään milloin minkäkin syyn pysäyttää näitä. Yleisimpiä syitä ovat syyt liittyen jollain lailla liikennevaloihin. On helposti mahdollista ajaa punaisia päin (paikallisetkin ajaa, jolloin on vaikea itse pysähtyä), pysähtyä liian eteen risteystä tai vielä esimerkiksi tukkia vasemmalle kääntyvien kaistaa. Tällaisen rikkeen tapahduttua poliisi pyrkii pysäyttämään ja antamaan yleensä noin 20 euron sakot, jotka tulisi maksaa poliisiasemalla. Summasta pystyy kuitenkin tinkimään kysymällä kauniisti, että eikö sakkoa voisi millään maksaa tässä ja näyttää ettei lompakosta löydy kuin esimerkiksi viisi euroa (suuremmat rahat totta kai piilossa, jossain lompakon uumenissa). Tällä yleensä selviää ja saa jatkaa matkaansa, sillä poliisin pyrkimys on ensisijaisesti kartuttaa omaa kassaansa kuin "kaupungin" eli luultavasti vain jonkun ylemmän virkamiehen lompakkoa.
Eräs hauska tapaus sattui, kun Saku koulusta kotiin ajaessaan pääsi tavallaan miltei kirjaimellisesti ensi kosketuksiin poliisin kanssa. Kävi meinaan niin hassusti, että Saku pamautti huomaamattaan, paikallisten perässä, päin punaisia valoja. Ja vielä suurempana onnenpotkuna risteystä sattui valvomaan kolme liikennepoliisia, mutta onneksi vain jalan. Saku ajettua päin punaista alkoi pillit poliisien suussa vinkumaan ja kolme poliisia hyppäsi tiellä jokseenkin haarahyppelyä muistuttaviin asentoihin. Pieni ääni Sakun päässä kuitenkin muisti lauseen jostain sopivasta keskustelusta, että viimeinen virhe jonka voit Balilla poliisin kanssa tehdä, on se jos pysähdyt ennen kuin on oikeasti pakko. Niinpä pienellä, Pasilan liikennepuistosta lapsena opitulla, pujotteluväistöliikkeellä poliisit jäivät selän taa ja kaasu painautui aivan kaakkoon poliisien seuraamispelon vuoksi. Pienen ja rivakkaan paon jälkeen sattui surkeista sattumuksista kliseisin - bensa loppui. Skootterin pienen yskimisen jälkeen Saku ohjasi sen pientareelle ja vilkuili kiivaasti selän takana olevaan mutkaan, joka oli juuri ja juuri peittänyt näköyhteyden risteyksessä olleisiin poliiseihin. Ei yhtään poliisia näkyvissä, huh huh, siitähän selvittiin. Ja vieläkin hieman kuumottuneena hakemaan viereisestä kojusta pari pulloa bensaa ja kotiin kertomaan tarinaa.
- comments
Vaihtari itsekin Loistavaa journalismia sekä käytännöllisiä vinkkejä!