Profile
Blog
Photos
Videos
Aamun valjettua Saku lähti rohkeasti ajamaan kotia kohti. Jälkeenpäin hän kertoi ajaneensa vain mahdollisen nopeasti, jotta pääsisi mahdollisimman nopeasti kotiin. Matkaa oli Ubudista takaisin kutalle noin 60km. Loppuseurueemme nautti rauhallisesti asuinpaikkamme erinomaisesta aamiaisesta ja jatkoi matkaansa lyhyen keskustelun päätteeksi kohti itää. Ensimmäinen kohteemme oli Balin historiallinen pääkaupunki Semarapura, paikallisittain Klungkung. Päädyimme paikallisten neuvomana vierailemaan kaupungin vanhassa palatsissa, jonka museossa oli hienoja vanhoja esineitä.
Jatkoimme melko nopeasti taas matkaa itään(jättäen taaksemme taas kaksi seurueemme jäsentä, jotka halusivat jo palata takaisin kotikulmille), sillä halusimme ruokailla jossain tienvarsiravintolassa. Sellainen löytyikin melko helposti ja pääsimme isoon ravintolaan, joka oli täynnä paikallisia. Tilasimme samaa mitä muutkin, sillä ateria oli sama jokaisella asiakkaalla. Ateria koostui 6 eri pienestä astiasta, jotka sisälsivät paikallisia ruokia. Osa oli meille jo entuudestaan tuttuja, osa oli petollisen tulisia, mutta ateria oli kaikinpuolin mainio, eikä sille tullut juomineen hintaa paria euroa enempää.
Ruokaillessa karttaa tutkiessamme huomasimme lähialueella sijaitsevan lepakkotemppelin, joka vaikutti olevan vierailun arvoinen. Päästyämme perille huomasimme alueella olevan käynnissä myös paikallisen tanssiesityksen kilpailut, jonka pääpalkintona oli upouusi skootteri! Päätimme myös ostaa itsemme sisään itse temppelialueelle, joka kustansi alle euron per napa sisältäen sarongin eli jalkoihin kietaistavan vaatekappaleen, joka temppelin läheisyydessä liikkuvilta vaadittiin. Temppeli oli käytännössä luolan edessä sijaitseva alue ja itse luola oli lepakoiden lisäksi täynnä erilaisia uhrattavia asioita. Aikaisemmin mainitsemamme pienet uhraukset talojen edessä olivat pieniä näiden isojen ruoka ja kukkauhrauksien rinnalla. Oli hienoa päästä liikkumaan vihdoin alueella, jossa ei muita turisteja ollut ja muutamat paikalliset jopa halusivat meidän kanssa samaan valokuvaan.
Lepakkoluolasta Rauno päätti jatkaa matkaa etukäteen kotiin loukattuaan hieman jalkaansa matkalla. Loput halusivat etsiä jonkun paikallisen rannan. Balin itäpuolella on kuuluisia "mustia rantoja", joissa on upeaa mustaa hiekkaa silmien kantamattomiin. Löysimmekin jo muutaman minuutin ajelun jälkeen tällaisen rannan, mutta se oli kaukana paratiisista. Kyseessä oli paikallisten kalastajien satama, joka oli vielä jätetty melko roskaiseksi, joten ranta täynnä roskia ja veneitä ei houkutellut. Vähän matkan päästä löysimme toisen rannan, joka oli upea, eikä rannalla ollut muita ihmisiä. Ryntäsimme heti veteen (joka oli kohtuu hankalaa, koska aallot olivat erittäin isoja). Hetken kuluttua paikalle tuli paikallinen mies, joka selitti miksi rannat ovat tyhjiä. Kaikilla mustilla rannoilla aallot ovat niin isot ja tulevat niin rantaa, että alueilla ei voi uida eikä surffata. Lisäksi hieman rannasta eteenpäin on vahvoja virtauksia. Tämä selitti turistien ja hotellien puuttumisen kaikilta mustilta rannoilta.
Ajoimme lopulta saman reitin itärannikkoa pitkin ensin Sanuriin, joka on ilmeisesti melko tyhjästä sademetsään rakennettu kaupunki, joka on nykyisin rannan ympärille keskittynyt turistikaupunki. Itse kaupunkia emme jääneet sen pidemmin tutkimaan, mutta tutustuimme paikalliseen turistirantaan. Sanurin rantakaistale toi vahvasti mieleen Costa Del Solin. Upeat rannat olivat täynnä hotelleita ja rantakadulta sai ostettua mitä vaan. Myös turistien määrä oli erittäin korkea, joka näkyi myös hintatasossa. Sanur on kuitenkin monipuolinen ja helppo kohde, rannoilla voi helposti uida, surffata, snorklata, sukeltaa, leikkiä vesiskoottereilla ja muilla vempeleillä… Sanur sopii myös lapsiperheille mainiosti ja rannat olivat täynnä pikkuväkeä.
Saku oli selvinnyt onneksi ehjin nahoin kotiin ja Panu vei hänet skootterilla lähimmälle lääkäriasemalle. Lääkärillä käynti oli helppoa ja länkkäri voi vain kävellä sisään ja saa loistavaa palvelua ilman mitään kyselyitä. Sakulle tehtiin nopeasti testit ja tykitettiin täyteen lääkkeitä. Tunnissa homma olikin jo ohi ja pääsimme kotiin terveempi mies, tukkupakkauksellinen lääkkeitä ja suuri lääkärilasku mukanamme (noin 150€). Paluumatkalla saimme vielä suuren yllätyksen, kun tutustuimme illan ajokulttuuriin. Päivällä skootterit ovat kuninkaita ja tekevät mitä haluavat liikenteessä, mutta illalla autot ajoivat kun hullut. Autokuskit eivät välittäneet skootterista yhtään ja olimmekin onnekkaita, ettemme joutuneet samaan sairaalaan heti uudestaan.
Nyt onkin sitten muutama päivä aikaa vielä rentoutua kotosalla ja sitten palata taas koulun penkille väsyneinä, mutta iloisina.
- comments
Miikka Moi, Mainiota, että ootte kirjoittaneet tekstejä. Hyvältä ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Erityisesti kämpän hausta oli hauska lukea. Ottakaahan kuvia myös ruoka-annoksista, niitä oilsi hauska nähdä!
Ucik Thank you very much im glad you enjoyed it .I will post as much as i can I am in the mdidle of finals so if i miss a few days ( not a lot ) just keep comiing back i will at least post a small update to tickle your fancy