Profile
Blog
Photos
Videos
Viikolla pääsimme toiseen koulun järjestämään ekskursioon, tällä kertaa ostamaan perinnepukuja, joita tulisimme käyttämään ainakin koulun päättäjäisissä ja joillakin temppelivierailuilla (toisissa temppeleissä asuun kuuluva sarongi on pakollinen). Lähdimme koko kurssin voimin koulumme läheiseen basaariin tinkimään vaadituista vaatekappaleista. Miesten asuun kuului sarongi(kietaisuhame), sen päälle tuleva pienempi huivi, päähine sekä paita. Nämä kaikki ostimme basaarista pohjiintingityin hinnoin. Koulu antoi neuvoa, että 200,000 rupian (20 euron) alle on ehdottomasti päästävä ja suurin osa kaupoista päätyikin 100-150,000 rupian paikkeille.
Saku ja Rane viettivät mahtavan lauantain samalla, kun Panu syventyi oikein todenteolla sunnuntaina alkavan sukelluskurssin oppimateriaaleihin. Saku ja Rane ajoivat skootteireilla saaren eteläkärkeen vailla mitään sen kummempia suunnitelmia, tarkoituksena oli mennä vain rannalle ja katsastamaan Nusa Duan keskusta. Ajoimme Nusa Dualle kotoota noin tunnin, jonka jälkeen saavuimme jonkinnäköiseen turvatarkastus pisteeseen, jossa vartija vain kysyi meiltä, että tiedämmehän, miten Nusa Dualle ajetaan. Koska olimme varautuneita kaiken maailman vähääkään poliisia muistuttavia otukoita kohtaan, niin vastasimme, että totta kai tiedämme reitin vaikka todellisuudessa meillä ei ollut reitistä hajuakaan. Näinpä jatkoimme matkaa ja tovin pyörittyämme ja harhailtuamme huomasimme, että edessä on samainen tarkastuspiste saman poliisiamuistuttavan heppulin kera. Hieman ehkä nolotti, mutta pieni kaasun lisäys ja huikkaus, että nyt tiedämme mihin olemme menossa selvitti tilanteen. Tällä kertaa käännyimme eri suuntaan, kuin minuutti sitten.
Emme löytäneet ikinä oikeaa Nusa Duan keskustaa ja aloimme jopa epäillä, että onkohan sellaista edes olemassa vai onko Nusa Dua vain väkisin rakennettu hienosto alue täynnä erilaisia privaattihotelleja, joihin ei tällaisilla pulliaisilla ole mitään asiaa. Löysimme tämän ihmettelyn keskellä tiemme eräälle Nusa Duan rannalle joka oli täynnä hyväksi onneksi paikallisia ja, jossa emme ihme kyllä joutuneet maksamaan edes parkkimaksua. Rannalla oli omituisen näköinen niemenkärkisaari, jota menimme tutkimaan. Saari oli todella hieno ja pienen pusikkorynnimisen jälkeen olimme saaren rannalla noin viisi metriä korkemmalle kuin meri. Sieltä aukesi upeat näkymät merelle ja päätimmekin juhlistaa näkymää valokuvin.
Viimeiseksi teoksemme Nusa Dualla päätimme mennä pällistelemään paikallista golf klubia. Oltiin pikkasen omituisia otuksia siellä klubilla, jossa kaikki olivat niin älyttömän rikkaan näköisiä ja oloisia, meillä kun oli päällä vain jotain auringolta suojaavia rääsyjä. Tähän hienostomaiseen tunnelmaan toi oman selityksensä golfkierroksen hinta joka oli 160 dollaria plus muut kierroksen kulut, kuten mailavuokrat, autot ja muut. Hienostokentän jälkeen päätimme lähteä ajamaan rantoja pitkin ajatuksena kiertää koko Balin eteläkärki. Ajaminen oli hauskaa ja aina välillä teimme piston aivan rantaa katsomaan mitä sieltä löytyisi. Yllättävän usein rantaan vievä tie päättyi maksulliseen parkkipaikkaan, jolloin emme laittaneet skoottereitamme parkkiin vaan jatkoimme seikkailua. Parkkeeraaminen ei olisi tosin meitä kertaakaan tappanut, sillä parkkeerauksen hinta vaihteli 1000:sta rupiasta 2000:een (0,10-0,20€). Löysimme matkalta muutaman valokuvattavan paikan ja nautimme niistä, kun yllättäen tuli todella kova nälkä. Olimme nähneet matkalla Uluwatun kylttejä ja tuumasimme, että siellä täytyy olla myös ainakin yksi ravintola. Ajoimme päätä pahkaa Uluwatuun ja yllätys-yllätys tie päättyi maksulliseen parkkipaikkaan. Voimamme eivät kuitenkaan antaneet myöten lähteä etsimään jalan ruokapaikkaa, vaan käänsimme skootterit ympäri ja ajoimme läheiseen kukkulalla olevaan ravintolaan. Ravintolan hinnat olivat kohtuullisen kovia, mutta tajuttuamme ravintolan tarjoamat näkymät sulatimme hinnat. Ravintolan ruokailuterassi oli noin 50 metriä suoraan rannan yläpuolella. Olipahan pikkasen mahtava tähystää merelle ja katsella keskimääräistä parempien surffarien menoa melko kaukana rannasta. Tässä näköalassa meille maistuivatkin sitten oikein hampurilaiset laitti kolalla.
Lauataipäivä oli rankka ja täynnä skootterilla ajamista, mittariin taisi kertyä miltei 100 kilometria. Rankkuudesta huolimatta emme voineet Sakun ja Ranen kanssa vastustaa illan tuparikutsua Panun jäädessä vielä illaksikin opiskelemaan seuraavana päivänä alkavaa PADI-kurssia varten. Löysimme mainiosti perille ja perillä odottikin mitä mainioin, oikein luksusvilla. Olemme ensimmäiset vieraat, mikä oli mitä mainioin asia sillä saimme rauhassa hengailla viiden suomalaisisäntämme seurassa maistellen heidän mainioita keitoksiaan. Viipaloimme tuparilahjaksi tuomamme vesimeloonin ja otimme ukkojen tarjoamaa fisua (paikallista vodkaa kansainvälisillä fisherman's friendeillä). Jopa Saku suostui ottamaan naukun ihan ajatellen lääketieteellistä desinfioivaa vaikutusta. Ai että oli pojilla hymy huulilla, kun siinä viinassa nyt vaan oli jotain tuttua ja turvallista, kotimaista. Kiitos tupareista ja mahtavista uimahypyistä äijät!
Sunnuntaiaamu valkeni erittäin kovassa rankkasateessa ja pihamme meinasi tulvia jo keittiön puolelle. Heti aamusta Panu suunnisti naapurimme Simon kanssa kohti kaksipäiväistä sukelluskurssia, kun muu Villa jäi vielä nukkumaan vesisateeseen. Olimme sopineet tapaamisen Sanurissa ja matkan piti taittua kätevästi skoottereilla. Infernaalinen sade huolestutti kuitenkin sen verran, että päätimme ottaa taksin. Sanurissa tapasimme sukelluskouluttajamme Saksalaisen Michaelin, joka osoittautui erittäin mukavaksi mieheksi. Mies on kulkenut Saksasta Japanin kautta Balilla ja pitänyt sukelluskoulua nyt 6 vuotta. Lisäksi mies oli kavissyöjä ja erittäin suuri luonnon ystävä (oli mm siirtänyt cobran puutarhastaan elävänä kaukaiseen metsään, jotta kaikki saisivat elää).
Kolmistaan retkikuntamme suuntasi kohti Tulabenia koillis Balilla. Vaikka lähdimme myöhässä liikkeelle, niin matka sujui rattoisasti. Keli oli kuitenkin aivan hirveä. Michael sanoi, ettei olut koskaan nähnyt niin paljoa sadetta Balilla edes sadekautena ja viime vuonna koko syyskuussa ei ollut satanut kertaakaan. Päästyämme vuorille vesisade loppui kuitenkin kuin seinään ja ilma muuttui puolipilviseksi.
Tulabenista merkittävän sukelluspaikan tekee wwII aikana uponnut US Liberty alus, jonka hylky on aivan lähellä rantaa, noin 8-25m syvyydessä ja erittäin hienon näköinen, kun korallit ovat peittäneet aluksen. Teimme heti saapumispäivänä 3 sukellusta ja saimme näin käytyä läpi suurimman osan sukelluskurssin tärkeistä asioista. Ehdimme kuitenkin myös katsoa hieman hylkyä ja päivän säväyttävin hetki oli, kun hylystä löytyi noin 1,5m pitkä erittäin häijyn näköinen barrakuda. Sukelluksien välissä ehdimme myös hyvin käydä läpi laitteita ja puhua ummet ja lammet sukeltamisesta.
Illalla oli tarkoitus käydä läpi kaikki teoriaosuus ja suorittaa teoriakoe. Balin sähkölaitos oli kuitenkin eri mieltä ja sähköt katkesivat kivasti melkein heti pimeän tultua. Ruokaa saimme onneksi keittiön toimiessa kynttilän valolla ja kaasuliedellä. Sähköt palautuivat noin tunniksi ja saimme suoritettua suurimman osan illan tehtävistä. Nukkumaan mentäessä mietimme kuinka paljon olisi vituttanut hommata noin 4 kertaa kalliimpi huone, jossa oli ilmastointi ja olla koko yö ilman sähköä. Sähköt kuitenkin palautuivat myöhään illalla ja saimme nukuttua tuulettimen pauhatessa.
Aamu valkeni varhain ja heräsimme 6.10 katsomaan auringonnousua ja ensimmäiselle sukellukselle. Michael oli herännyt vielä aikaisemmin, jotta oli ehtinyt ottaa aamu joogan, meille riitti väkisin vääntäytyminen veteen. Aamusukellus oli mahtava kun todella paljon kaloja oli liikeellä ja yhtään muuta sukeltajaa ei ollut paikalla. Olimme hotellin ainoat asiakkaat ja muut sukeltajat alkoivat ilmaantua vasta klo 10 aikoihin, tämän jälkeen paikka olikin täyteen ammuttu.
Toisena päivänä teimme vielä hieman kurssiin liittyviä testejä, mutta enimmäkseen keskityimme hylyn tutkiskeluun ja Michael otti todella paljon kuvia ja videota. Teimme vielä nopeasti kesken jääneen teoriaosan ja avot meillä oli kaksi uutta Padi sertifioitua sukeltajaa! Matka meni taas mukavasti sukelluksesta puhuen ja uusia sukelluksia/kursseja suunnitellen. Pääsimme kotiin väsyneinä, mutta erittäin onnellisina.
Kurssin hinta oli 290US$ AE:n opiskelijoille. Kun tähän laskee mukaan yöpymisen, ruuat, juomat ja taksimatkat, niin kokonaisuudessaan hintaa tuli vajaat 3000000 rupiaa eli alle 300€. Hinta/laatu erittäin hyvä sillä sisälsi 6 mahtavaa sukellusta hienossa spotissa ja Padin open water kurssin, joka yksistään on yleensä jo vähintään tuon hintainen. Pakko myöntää että suuri sukelluskärpänen puri ja mielessä on vain, että minne menisi seuraavaksi sukeltamaan!
- comments