Ensimmainen kouluviikko on takana!

Olen nyt koulun koneella, koska uudessa asunnossa ei ole viela nettia. Niin, ja taalla koulussa on tsekkilaiset nappaimistot, joten teksti nayttaa vahan hassulta. En voi esim. kirjautua TAMKin kirjastoon koska sinne tarvitaan mun sukunimi.

Meille on tarjolla aivan huippuhyvia kursseja taalla koulussa. Tassa muutama esimerkki kursseista, jossa vierailin talla viikolla: Tools of Directing, Chapters from Film History and Criticism, Central European Cinema, Visual Imagery ja Circulating within the Modern Cinematic Image. Kuulostaa ainakin hienolta! Ja taso on kova. Opettajat on tosi hyvia, tosin jotkut tsekkilaiset opettajat eivat puhu hyvin englantia.. ja toiset opettajat ovat taas syntyperaisia jenkkeja, joiden nopeaa mongerrus-puhetta on joskus vaikea seurata. Taalla koulussa kaikki opiskelijat haluavat valmistua ohjaajiksi tai kuvaajiksi... tuotannosta kiinnostuneita on aika vahan. Onneksi taalla on yksi kurssi tuottajillekin, mutta en tieda onko siita hyotya minulle, kun siella kaydaan aika perusasioita. Kaikki opetus on siis englanniksi. Tama opetus antaa hyvaa vastapainoa TAMKin erittain kaytannonlaiheiseen opiskeluun. Taalla luetaan ja kuunnellaan ja katsotaan paljon leffoja - eilenkin nain 4 leffaa kurssien aikana.

Yksi tahan asti hienoimmista kokemuksista sattui maanantaina, kun menin Master Class -kurssille. Kurssilla katsotaan siis elokuvia, ja sen jalkeen elokuvan ohjaaja/tuottaja/tms puhuu elokuvasta ja myos keskustelee siita yleison kanssa. Katsoimme siis vanhan tsekkilaisen elokuvan nimeltaan Higher Principle, jonka on ohjannut Jiri Krejcik. Elokuva kertoi Tsekin historiasta ja kansalaisaatteesta, joska syntyi Saksan vallan alla Hitlerin kuoltua. Elokuva oli hieno ja koskettava, ja se valaisi hyvin Tsekin historiaa vaihto-opiskelijalle. Elokuva perustuu siis tositapahtumiin ja on erittain suosittu Tsekeissa, varmaan samanlailla kun Tuntematon sotilas meilla. Elokuvan jalkeen ohjaaja - 90 vuotias paappa- halusi kertoa meille elokuvan tekoprosessista, joka tapahtui siis 50luvun lopulla. Ohjaaja oli kutsunut paikalle myos elokuvan nayttelijoita (niita jotka olivat viela elossa) ja muita ystaviaan. Keskusteluhetki oli erittain koskettava, varsinkin kun vanhukset alkoivat kertomaan omia kokemuksiaan tuosta ajasta Tsekin Historiassa ja kuinka heista on naiden kaikkien kokemusten jalkeen muovautunut oma kansa. Tuntui, etta olin jotenkin etuoikeutettu, kun sain olla todistamassa sellaista kohtaamista ja viela ensimmaisena opiskelupaivana.

Uusi asunto on ihana, ja mulla on oma huone! JEE! Siella on isohko olohuone/keittio, vessa, suihkuhuone ja 2 makuuhuonetta. Asunto on kerrostalon ylimmassa kerroksessa ja meilla on kattoikkunat :) Sielta loytyy myos pesukone, imuri, silityslauta ja televisio. Vuokra on aika hintava, mutta taalla on asuminen melkein yhta kallista kuin Tampereella. Maksan nyt asunnosta ja omasta huoneesta 9000 korunaa per kuukausi... se tekee noin 370 e. Siella asuu siis myos kaksi muuta tyttoa, toinen olohuoneessa ja toinen toisessa makkarissa. Oma huone on todella tarkea, koska taalla tulee kaipaamaan omaa rauhaa. Kamppakaverini ovat kylla todella mukavia, mutta en halua viettaa jokaista hetkea heidan kanssaan.

Muutenkin minusta on tullut taalla jonkinlainen "matkanjohtaja", koska kamppakaverini eivat osaa suunnistaa taalla kaupungissa tai metrossa ollenkaan. Muutenkin tuntuu, etta heille kaikki asiat ovat jotenkin hankalempia ja vaikeampia ymmartaa.. Se johtuu varmasti kulttuurieroista. Itse odotan talta vaihto-opiskeluajalta paljon uusia kokemuksia ja erasmus -bileita ;) Tama koulu ei nimittain jarjesta minkaanlaista opiskelijatoimintaa tai aktiviteetteja. Pitaa ottaa yhteytta muihin yliopistoihin, jos saisimme osallistua heidan toimintaan, kuten rektille ja juhliin.

Nyt siis viikonloppua viettamaan!