Profile
Blog
Photos
Videos
Nukkumaan meno vierähti sunnuntaiaamulle, kun lähdimme illalla Kampalan yöhön ja siitä suoraan lentokentälle hakemaan Biancan ystävää. Kyllähän tuo uni maistui autossakin, mutta ihana oli päästä omaan sänkyyn, vaikka petipunkit ovatkin sen valloittaneet. Ohut makuupussini meni polven kohdalta rikki, joten polvet ovat täynnä pieniä punaisia kutiavia pisteitä. Keskiviikkona tulee tuholaistorjuja, joten jospa sen jälkeen helpottaisi. Ilmeisesti sama henkilö, joka kävi laittamassa rotan myrkkyä. Nyt kuolemaisillaan olevat hiiret vaeltavat hitaasti pitkin lattioita, mikä on melko surullisen näköistä… Joka tapauksessa söimme myöhäistä aamiaista Biancan ja hänen ystävänsä kanssa kirkon menoja samalla kuunnellessamme. Sähkökatkos keskeytti metelin hetkeksi ja hetken oli ihanan hiljaista. Ryhdistäydyin vihdoin pyykinpesussa ja totesin, että seuraavan kerran en venytä pesu-urakkaa niin pitkälle, sillä jo veden keittämissä meni pieni ikuisuus. Tuli ainakin suunnilleen puhdasta. Kävimme pienellä kävelyllä Nansanassa ja Bianca kertoi mielenkiintoisia asioita kaupungista. Nansana on ennen ollut Kampalan lähiöistä slummialuetta ja poikkesimme päätieltä kauemmas, jolloin näin toisenlaista Nansanaa. Ihmisiä asuu epämääräisissä hökkeleissä, mutta yhdellä alueella oli isoja taloja muurien ympäröiminä, mitkä luultavasti kuuluivat politiikoille. Löysin myös eräästä supermarketista jogurttia, joka oli kylmässä ja tavallisessa pikarissa eikä pussissa. Olipahan hyvää! Ilta meni tietokoneella istuessa, ja nukkumaan meno vierähti taas myöhälle.
Tänään maanantaina bodakuski ei ollut kuin vartin etuajassa ja olin erittäin yllättynyt. Ehkä kommunikaatio alkaa pikkuhiljaa toimia. Päästyäni orpokodille Rebecca ihmetteli, missä olin ollut lauantaina. Selitin, että olen töissä vain viikolla maanantaista perjantaihin. Toimistolta olivat myös soittaneet Cissylle lauantaina ja kysyneet, missä olen. Cissy oli selittänyt myös heille, etten työskentele viikonloppuisin. Ei siis kommunikaatio ihan toiminut siihenkään suuntaan. Saapuessani talolle lapset ottivat oikein iloisesti vastaan ja tapasin 18-vuotiaan tytön, joka asuu viikonloput orpokodilla ja viikot koulussa. Hän opiskelee catering-alaa ja koulua on tiistaista perjantaihin. Viikonloppuisin hän auttaa orpokodin päivittäisissä töissä. Aloitin tiskaamisella kanojen koikkelehtiessa likaisten astioiden seassa. Pihalla oli melkoinen työmaa käynnissä, kun rakennusmiehet kaivoivat viemäri- ja vesijohtoputkia maahan apunaan hakku ja lapio. Hikistä hommaa ja maata oli välillä kasteltava työn helpottamiseksi. Työmaa siis etenee, jei! Autoin Rebeccaa veden kantamisessa ylhäältä säiliöltä alas keittiölle ja työmiehet ihmettelivät kuinka vahva musungu on. Lasten saaminen päiväunille oli jo paljon vaikeampaa, kun eivät ole enää niin vieraskoreita. Muutama virkeä lapsi saa hetkessä koko porukan unet katoamaan. Uni vei kuitenkin lopulta voiton. Löysin vapaaehtoisten ohjeistukseen tarkoitetun paperinipun ja kirjoitin muutamia huomioita ylös, mitkä ajattelin ottaa esille Ruthin ja Danielin kanssa, kun kirjoitamme sopimukset. Samkin heräili unilta ja vein hänet pesulle, sillä edelleen tarvitsisi minun mielestäni vaipat… Ennen lounasta hain puhdasta käsienpesuvettä lapsille. Elämää on huomattavasti helpottanut vesitankkien täyttö, vaikka vettä käytetään silti erittäin säästeliäästi. Lounaaksi oli papukastiketta ja keitetty perunan kaltainen juures, joka ei kuitenkaan ollut peruna vaan makeampi. Ei myöskään ollut bataatti. Kuitenkin oli oikein hyvää, ja nälkäkin oli jo kova, sillä poikkeuksellisesti minulle ei ollut laitettu aamiaista aamupäivällä. Olin vain tyytyväinen, sillä tuntuu pahalta kieltäytyä keitettyyn maitoon tehdystä teestä. Kylpyhetki oli taas lasten metsästystä ympäri pihaa. Helpottaisi paljon, kun olisi yhteinen kieli, mutta yritän puhua mahdollisimman selkeää englantia, että lapsetkin oppisivat jotain ennen kouluun menoa. Yksi vanhemmista tytöistä, 10-vuotias Allen auttaa minua myös paljon, ja ymmärtää englantia joka päivä enemmän, vaikka joudunkin toistamaan asiat monta kertaa. Hän on tullut orpokotiin muutama viikko ennen minua, mutta on oppinut rutiinit nopeasti. Hänen vanhempiaan etsitään parhaillaan, mutta jos heitä ei löydy hän jää asumaan orpokotiin. Lähdin pian kylpyhetken jälkeen ja ihmettelin taas kuinka nopeasti päivä oli mennyt. Illalla lähdemme Kampalaan kansallisteatterille kuuntelemaan paikallista musiikkia, kuten viime maanantaina. Guesthouselle saapui viime yönä neljä italialaista tyttöä, joten talo ei tunnu enää niin tyhjältä. Väki myös kansainvälistyy lisää ;)
- comments