Viikko sitten tähän aikaan istuin lentokoneessa ja jännitin, minne olin matkalla. Yritin olla asettamatta ennakko odotuksia, mutta ainahan sitä jonkinlaisen kuvan päässään kehittää uuteen paikkaan mennessä. Olen kyllä sopeutunut omasta mielestäni yllättävän hyvin, vaikka projektissa tietyt asiat mietityttääkin. Ja olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni asua guesthousessa isäntäperheen sijaan. Tänne on mukava tulla vietettyään päivän projektissa ja saa samalla pienen hengähdystauon Afrikalta ;)

Eilinen ilta meni oikein kivasti läksiäisten merkeissä. Pojat tekivät pihalle nuotion ja äänentoisto oli kuuluvampi kuin kirkon iltariennot kadun toisella puolella. Aamulla herätyskellon soidessa olisi vielä nukuttanut, mutta sain itseni ylös. Tällä kertaa minä odottelin bodakuskin saapumista ja muutaman puhelun jälkeen selvisi, ettei hän ollut ymmärtänyt, että tarvitsen joka aamu kyydin projektiin. Päästyäni perille pahoittelin, että olin myöhässä, mutta Rebecan mielestä olin liiankin ajoissa. Olin siis puoli kymmenen aikoihin perillä, joten en oikein tiedä miten myöhään sinne tulisi mennä. Aloin melkein saman tien tiskaamaan, jonka jälkeen autoin lattian pesussa. Rebecca oli tänään paljon puheliaampi ja sanoi minun moppaavani liian kuivalla mopilla. Idea siis oli, että mopilla kastellaan lattia ja hän tulee perässä pyyhkeen kanssa kuivatakseen sen. Selvisipä tämäkin. Näin myös Danielia ja kysyin saisinko ottaa kuvia. Hän sanoi, että yleensä he eivät anna lupaa kuvien ottamiseen, mutta sain kuitenkin luvan, kunhan kuvat olisivat omaan käyttöön eikä nettiin. En siis lisää kuvia orpokodista blogiini, mutta teetän Suomeen palattuani kuvakirjan reissun varrelta kertyneistä kuvista. Laitoin lapset päiväunille, jonka jälkeen Rebecca laittoi minulle aamiaista, vaikka sanoin syöneeni jo. Orpokotiin oli tullut uusi tyttö, jonka nimestä en oikein saanut selvää ja iältään hän on ehkä kahdeksan. Olin aamulla sanonut Danielille, etten tiennyt mitä tekisin sinä aikana, kun lapset ovat päiväunilla. Ilmeisesti tästä johtuen kaikki kyselivät onko minulla tekemistä ja kuinka viihdyn. Tänään oli myös ilmeisesti jotain tarkastajia kiertelemässä. He katselivat paikkoja sekä täyttelivät papereita. Myös eräs brittiläinen nainen kävi pyörähtämässä. Hänen tyttärensä oli ollut vuonna 2009 vapaaehtoisena tässä projektissa ja ilmeisesti hän tukee Another hopen toimintaa.

Sam oli ollut koko aamun melkoisen itkuinen ja laitoin hänet päiväunille. Samalla, kun nukutin Samia, myös Rebecca melkein nukahti nojaillessaan sänkyyn. Rebecca kyseli paljon ihostani ja yllättyi, kun sanoin, että valkoinen iho palaa ilman aurinkovoidetta auringossa. Halusi myös tunnustella hiuksiani ja kyseli miksi niitä pitää pestä. Hän ei pitänyt omasta ihon väristään ja ihmettelin miten täällä ihaillaan valkoista ihon väriä niin paljon. Iltapäivällä autoin jakamaan lounasta ja lapset todellakin osaavat käyttää tietämättömyyttäni hyväkseen. Sain Rehemiltä kaksi lautasta ja hän sanoi nimet kenelle ne olisivat. Kysyessäni nimiä lapsilta kaikki nostivat kätensä ylös. Toinen lautasista meni oikealla lapselle. Lounaaksi oli maissista tehtyä valkoista sosetta, poshea ja papukastiketta. Lounaan jälkeen oli taas kylpyaika ja tänään lapset eivät olleet yhtä innokkaasti tulossa, sillä luulin kahdesti peseneeni kaikki ja silti löytyi joku, joka oli välttynyt kylvyltä. Kaikilla lapsilla on kova pömppö maha, joka johtuu kovin yksipuolisesta ruokavaliosta. (Ruokavaliossa ei juuri ole proteiinin lähdettä) Lapset ovat myös kovin nälkäisiä aina ruokailuaikaan, sillä ruokakertoja on kolme päivässä: aamiainen yhdeksältä, lounas kahden jälkeen ja illalla he syövät jotakin ennen nukkumaan menoa. Erikoista mielestäni on myös se, ettei kukaan juo mitään ruokailun yhteydessä. Pestessäni Christaa, hän yritti juoda pesuvettä. Menin kysymään Rehemiltä juomista lapsille, sillä oli todella kuuma päivä. Sain mukillisen vettä ja itkuhan siitä tuli, kun kaikilla oli niin kova jano. Rehem sanoi, että juomavesi oli vielä kuumaa keittämisen jäljiltä ja siksi sain vain yhden mukillisen. Yritän keksiä tavan miten sanoisin, että kaikkien tulisi saada juotavaa edes ruuan kanssa. Myös pottien puhdistamiseen ja käsien pesuun haluaisin puuttua. Potat ovat ulkona vessan vieressä ja lasten tehtyä tarpeensa niihin potat vain jätetään paikoilleen sisältöineen. Keräävät melkoisesti kärpäsiä… Talossa on seinällä hyvät ohjeet pottien puhdistukseen, mutta ei niitä näytä kukaan noudattavan. Ennen ruokailua lapset pesevät kätensä pyykkienpesuun käytetyssä vedessä, ei kovin puhdistavaa mielestäni. Ymmärrän, että vedestä on pulaa, sillä vanhemmat pojat kantavat sen jonkin matkan päästä enkä ole oikein varma mistä asti. Mielestäni, silti joistain perusasioista olisi pidettävä kiinni. Toivottavasti saan asiani sanottua loukkaamatta ketään ja tilanteen muuttumaan edes hieman. Ihmettelin myös, miksi yhdellä tytöistä on helminauha lantion ympärillä. Kysyin tätä Rehemiltä ja hän sanoi sen tekevän tytölle kauniin lantion. Palatessani takaisin guesthouselle bodan kyydissä huomasin eräällä toisella pienellä tytöllä samanlaisen helminauhan. Mielenkiintoista… Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa ja huomenna vielä projektiin ennen viikonloppua.