Profile
Blog
Photos
Videos
Olimme tilanneet aamiaisen illalla ja haimme valmiiksi pakatut ruuat respasta, sillä tarkoituksena oli syödä aamiainen autossa. Niili jakaa kansallispuiston eteläiseen ja pohjoiseen osaan ja me majoituimme eteläisellä puolella. Suurin osa eläimistä on kuitenkin pohjoisella puolella, joten aamulla kiirehdimme päästäksemme ensimmäisellä lautalla joen yli.
Lautta lähti seitsemältä ja sitä odotellessamme Abas nosti matkustajien puoleisen katon ylös, jotta näkisimme eläimet paremmin. Ylitys oli nopea, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan pitkin puistoa. Kamera toisessa kädessä ja leipä toisessa ihastelimme mielettömiä maisemia ja eläimiä. Murchison falls on Ugandan suurin kansallispuisto, mutta silti yllätyin kuinka valtava se on! Aamulla oli melko pilvistä ja seisoessamme autossa päät ulkona oli melko viileää, mutta se ei haitannut. Jonkun aikaa ajeltuamme ja auringon tullessa esiin pilvien takaa pysähdyimme Niilin rannalle katsomaan virtahepoja. Abas paloitteli eilen ostamansa ananaksen ja söimme välipalaa virtahepojen makaillessa joessa kiven heiton päässä.
Näimme myös Kongon puolella kohoavat vuoret. Puskapissa savannilla oli myös oma kokemuksensa ;) Jatkaessamme matkaa menimme istumaan auton katolle, sillä sieltä näki paremmin. Metallisäleikkö ja kuoppainen tie alkoi kuitenkin pian tuntua ikävältä takapuolessa, joten laskeuduin alas. Kyselimme vastaantulevilta autoilta havaintoja leijonista ja leopardeista, mutta kissaeläimet pysyttelivät piilossa. Big 5 jäi vajaaksi näiden kahden kohdalta. Näimme kuitenkin paljon kirahveja, norsuja, puhveleita, apinoita, virtahepoja, kaikenlaisia lintuja ja antilooppeja. En ollut uskoa olevani oikeasti safarilla ja maisemat olivat kuin leijonakuninkaasta! Kello läheni yhtätoista, joten palasimme lautalle.
Ajaessamme autossa soi tilanteeseen täydellisesti sopiva kappale: I love my life - Demarco ja emme voineet muuta kuin laulaa mukana! Muutkin olivat menossa takaisin päin neljän tunnin safarin jälkeen ja tällä kertaa emme mahtuneet ensimmäiseen lauttaan. Paviaanit poukkoilivat ympäriinsä ja yksi hyppäsi autoomme ja vei roskapussin mennessään. Niitä sai varoa, sillä olivat kovin arvaamattomia. Keskipäivän aurinko porotti kuumasti ja aurinkorasvaa sai lisätä vähän väliä.
Ylitettyämme joen menimme lounaalle majoituspaikkaamme ja saimme hetken istahtaa. Kauaa emme ehtineet kuitenkaan olla aloillaan, kun lähdimme tällä kertaa veneretkelle Niilille. Vene lähti kahdelta ja juuri, kun olimme irtautuneet rannasta, yksi autollinen asiakkaita saapui rannalle. Haimme heidät kyytiin ja sen jälkeen matka sai alkaa. Menimme ylös ja aurinko porotti välillä turhankin kuumasti. Välillä taivaalla ajelehtivat pilvet toivat hieman varjoa. Vene kulki pitkin kansallispuiston pohjoisrantaa ja näimme juomaan tulleita eläimiä sekä lisää virtahepoja.
Myös useampi krokotiili tuli bongattua ja etenkin pienet vasta kuoriutuneet poikaset olivat suloisia.
Veneretki kesti kaksi tuntia ja huipentui vesiputoukselle, jossa saimme ottaa kuvia keskellä jokea olevan kallion päältä.
Rantauduimme, sillä tarkoituksenamme oli patikoida putouksen laelle. Suurin osa matkustajista lähti veneellä samaa reittiä takaisin, mutta reilut kymmenen henkilöä oli valinnut patikoimisen. Kuumuudesta huolimatta patikointi oli todellakin oikea ratkaisu.
Saimme mahtavia kuvia ja maisemat olivat kuin Jurassic Parkista! Patikointi päättyi putouksen huipulle, jossa Niili joki syöksyy kapeasta kallion välistä mielettömällä voimalla. Kaiken huipuksi iltapäivän aurinko toi putouksen sateenkaaren näkyviin! Abas odotti meitä auton kanssa ja ajoimme takaisin majoituspaikkaamme erittäin onnistuneen päivän jälkeen. Läkähdyttävä kuumuus ja mahdollisesti pieni nestehukka teki olosta voimattoman, mutta silti niin onnellisen!
Päästyämme leirintäalueelle kutsui virkistävä suihku, jonka jälkeen menimme kylmälle oluelle. Olimme todellakin ansainneet sen unohtumattoman päivän jälkeen. Söimme illallista ja istuimme iltaa ulkona. Olin enemmän kuin tyytyväinen, että lähdin safarille näiden ihmisten kanssa, sillä minut otettiin oikein ystävällisesti mukaan porukkaan. He suunnittelivat lähtevänsä katsomaan vuorigorilloja tämän kuun lopussa Abasin järjestäessä matkaa ja pyysivät minuakin liittymään porukkaan. Tarjous on varsin houkutteleva, sillä "gorillalupa" maksaa yleensä 600 $, mutta maaliskuussa ja marraskuussa lupa on vain 350 $. Neljän päivän reissuun kuuluisi paljon muutakin kuin gorillojen etsiminen viidakosta, joka on tietysti reissun kohokohta. Alkuperäiseen budjettiini tämä ei kuitenkaan kuulu, mutta toisaalta en tiedä olenko tulossa Ugandaan toiste ja lupamaksut kallistuvat joka vuosi. Ei ole myöskään takuita kuinka kauan vapaana luonnossa eläviä vuorigorilloja on olemassa. Katsotaan nyt kuinka käy… Ilta meni oikein leppoisasti ja nautin olostani turistina. Uni alkoi kuitenkin painaa ja nukuin jo paljon paremmin kuin edellisyönä.
Sunnuntaiaamuun asti olimme olleet oikein tyytyväisiä majoituskohteemme keittiöön, mutta odotettuamme aamiaista yli puoli tuntia alkoi huumori olla lopussa. Asiakkaita oli ehkä pari kymmentä, joten ihmettelimme mikä kestää. Saimme kuitenkin lopulta oikeat annokset ja syötyämme alkoi paluumatka. Automatka meni nuokkuessa ja pysähdyimme lounaalle erääseen ravintolaan, jonka hinnat kertoivat sen olevan turistien suosiossa. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja palvelu nopeaa ;) Ajettuamme jonkin matkaa tulimme onnettomuuspaikalle, jossa maasturi oli mennyt metsään renkaan irrottua. Kyydissä olleet neljä turistia oli viety jo sairaalaan ja paikallinen kuljettaja oli autolla. Hän oli selvinnyt vain naarmuilla ja pian poliisi saapui selvittämään tilannetta. Suurin piirtein samalla alueella näimme perjantaina kuorma-auton kaatuneen tielle ja lastin levinneen ympäriinsä. Myös siitä oli irronnut rengas. Lähestyessämme Kampalaa ilma viileni huomattavasti, ja kaatosade hidasti matkan tekoa. Ikkunoiden väljät tiivisteet päästivät osan vedestä sisälle, mutta sade ei kestänyt kauaa. Tulimme hieman toista reittiä, joten jäin ensimmäisenä kyydistä. Guesthousella odotti oikein lämmin vastaanotto, sillä osa roadtripille lähteneistä vapaaehtoisista oli palannnut ja kulttuuriryhmän harjoitukset olivat alkamassa, joten väkeä oli paljon. Kaikin puolin erittäin onnistunut viikonloppu takana ja huomenna onkin paluu arkeen!
- comments