Parin päivän aikana on tullut paljon uusia nimiä ja olen ahkerasti sekoittanut niitä. Paikallinen vapaaehtoinen, joka vei minut tutustumaan Kampalaan, ei olekaan George vaan Eddie. Tämä selvisi maanantaiaamuna, kun olimme lähdössä Kampalaan ostamaan minulle paikallinen puhelinliittymä ja nostamaan rahaa. Matka tehtiin bodalla ja aamuruuhka oli jotain sanoin kuvaamatonta. Kampalassa asuu noin 700 000 ihmistä, mutta viikolla päiväsaikaan kaupungissa on 2 miljoonaa ihmistä. Tästä johtuen liikenne aamulla ja iltapäivällä on aivan tukossa. Boda puikkelehti pienistä väleistä ja välillä hirvitti kuinka käy. Selvittiin kuitenkin ruuhkasta ja menimme automaatille, josta yleensä saa nostettua suurempia summia rahaa. Automaatti ei kuitenkaan toiminut kunnolla ja Suomeen soittelun sekä odottelun jälkeen sain nostettua taas pieniä summia rahaa. Ilmeisesti automaattiin lisättiin rahaa sillä välin, kun kävimme eurooppalaistyyppisessä supermarketissa. Matka jatkui liittymän ostoon ja jono liikkeessä oli samanlainen kuin lauantaina, kun emme jääneet odottamaan. Pitkän jonotuksen ja kahdella eri tiskillä asioimisen jälkeen sain liittymän sekä puheaikaa. Olin yllättänyt, kun halusivat passikopion yhteystietolomakkeen liitteeksi. Ainoa kopio meni sinne. Valokuvaa minulla ei ollut mukana, mutta eipä sitä lopulta edes tarvittu. Kävimme myös postitoimistossa katsomassa, olisiko postilokeroon tullut postia. Posti siis tulee Kampalan postitoimiston lokeroihin, jonne on oma avain, ja haetaan sieltä. Otimme bodan takaisin Nansanaan ja tuota ihanaa ruskeaa pölyä oli taas silmät ja korvat täynnä.

Kävin kysymässä toimistolla päivän ohjelmasta ja selvisi, että orientaatio UPA:n toiminnasta on kahdelta ja projektissa vierailu siirtyy tiistaille. Siispä menin tekemään lounasta ja odottelin reilun tunnin verran orientaation alkamista. Viimeisessä orientaatiossa Claire, yksi toimiston työntekijöistä, kertoi minulle UPA:n (Uganda pioneer association) toiminnasta. Taas kerran hyödyllistä tietoa, mutta alkuun minulla oli pieniä ymmärtämisongelmia Clairen erilaisen aksentin vuoksi. Sain yhteystietokaavakkeen täytettäväksi siltä varalta, jos jotakin sattuisi. Iltapäivällä suunnittelin kauppaan lähtöä liian kauan, sillä kaatosade alkoi juuri, kun olin lähtemässä. Sade ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Ostosreissusta tuli melko mutainen, mutta sainpahan ostettua ruokaa. Tapasin erään paikallisen tytön vihanneskojulla, jonka olin nähnyt aikaisemmin guesthousella. Hän nauroi mutaisille jaloilleni ja sanoi pitävänsä, kun en ole enää niin puhtaan näköinen. Alan ilmeisesti sopeutua ;) Kävin myös ottamassa uuden kopion passista ja viisumista toimistolle. Tällä kertaa suihkustakin tuli vettä ongelmitta ja sain pestyä rusketukseni pois. Laitoin taas ruokaa ja söin pikaisesti, sillä lähdin muiden mukaan teatterille Kampalaan kuuntelemaan afrikkalaisia rytmejä. Otimme bodat hintaneuvotteluiden jälkeen ja suuntasimme Kampalaan. Tilaisuus oli kaikille avoin ja paikalla oli paljon kansainvälistä porukkaa. Alussa eräs laulajista innostui pitämään poliittista puhetta homoista ja oli ylpeä Ugandan homovastaisesta laista. Onneksi palopuhe ei kestänyt kauaa ja ilta jatkui reggae musiikilla, jota olimme tulleet kuuntelemaan. Monet paikalliset tulivat juttelemaan ja useampi kysyi minun mielipidettäni homoista. Yritin muotoilla kantani harkitusti ja eräs lääketieteen opiskelija selitti minulle, kuinka homot ovat useimmiten niitä, jotka hyväksi käyttävät lapsia. Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein mukava ja sain hyviä vinkkejä, mitä nähtävää Ugandassa on. Lähdimme takaisin Nansanaan osan jatkaessa iltaa Kampalassa.