Halloo pitkasta aikaa!

Kolme viikkoa on taas kulunut aivan hujauksessa ja nyt vihdoin sain raahattua itseni nettiin kirjoittamaan tata blogia. En aina ihan ymmarra mihin aika taalla oikein menee. Tuntuu, etten tee mitaan ihmeempia, mutta silti aika ei tunnu riittavan moneenkaan asiaan paivassa...

Loten lahdon jalkeen olin hieman allapain, silla tuntui oudolta, ettei han ollut enaa kanssamme taalla koululla. Myos ajatus siita, ettemme nakisi yli puoleen vuoteen tuntui kasittamattomalta. Tekemista opetuksen ja koulun parissa kuitenkin riitti niin paljon, etta se vei ajatukset muualle, enka siten ehtinyt Lottea liikaa ikavoimaan, heh heh.

Seuraavana lauantaina 10.10 vanhempani tulivat viikoksi Orchhaan. Oli ihana nahda heita pitkasta aikaa, varsinkin kun olin karsinyt vahan koti-ikavasta muutama paiva takaperin. Iska ja aiti toi minulle vaikka mita kaikkea hyvaa Suomesta, olin aivan fiiliksissa, kun sain pitkasta aikaa syoda Fazerin suklaata, lakuja ja salmiakkia.. mm..

Sunnuntaina menimme paikkaan nimelta Chivpuri, jossa on vanhoja hindutemppeleita. Menimme myos veneajelulle ja naimme krokotiileja ja muita erikoisia elaimia. Maanantaina iska ja aiti tulivat tutustumaan Maya kouluun. He tulivat kanssani tunnille, mista lapset olivat todella innoissaan. Meilla oli kaikilla tunnilla oikein hauskaa, ja annoin myos vanhempieni opettaa lapsille jotain. Tiistai-keskiviikkona oli ohjelmassa Agra ja Taj Mahal, jossa olinkin jo kerran kaynyt. Taj Mahal oli tallakin kertaa upea ja sain siita enemman irti, koska otimme opastetun kierroksen. Torstain ja perjantaipaivan vietimme Orchhassa mitaan sen ihmeempia tekematta ja perjantai-illalla vanhempani sitten lahtivatkin jo kohti Delhia ja lensivat sielta seuraavana aamuna Suomeen.


Lauantaina koko Intiassa oli suuri juhla, Diwali, joka vastaa idealtaan meidan joulua. Diwalina ihmiset siivoavat talonsa perusteellisesti, tekevat hyvaa ruokaa ja antavat lahjoja toisilleen. Melkein kaikki koululta lahtivat omien perheidensa luo, joten vain mina, Miia ja yks Babban jaatiin tanne koululle. Me paatimme Miian kanssa hankkia itsellemme sarit ja pukea ne ylle koko "Diwaliaaton" ajaksi ja tottahan toki meidan oli mentava pyorahtamaan myos Orchhan keskustassa nayttamassa uusia asujamme.. :D Paikalliset ihastuivat ikihyviksi nahdessaan meidat sarit ylla! Kaikki katsoivat ja hymyilivat meille ja jotenkin kommentoivat asuvalintaamme. Illemmalla kokkasimme Miian kanssa herkullisen diwaliateria, jonka syotyamme menimme katselemaan ilotulitusta. Mulla seka Miialla oli koko ajan sellanen tunne, ku ois joulu ja uusivuosi, se oli jotenkin hassua.

Diwalin jalkeen olenkin sitten ollut taas VAIHTEEKSI kipea........... ja se onkin osasyy sille, miksi en oo tata blogiakaan ehtinyt kirjoittamaan. Mulla lahti aani melkeen kokonaan pariksi paivaksi pois, minka jalkeen mulla nousi kuume yli 38:aan ja raajoihin ja paahan sarki aivan kasittamattoman paljon. Suuntasimme sitten taas Jhansiin Dr. Singhin vastaanotolle ja minulta testattiin malaria ja lavantauti, mutta onneksi molemmat testit olivat negatiivisia. Laakari maarasi minulle antibioottikuurin, ja sanoi, ettei oikeastaan tieda mika minulla on. Lahdin siita sitten avuttomana kotiin ja aloin popsimaan laakarinmaaraamia pillereja, jotka eivat kuitenkaan auttaneet minua millaan tavalla. Kuume vain jatkui, minua alkoi oksettaa ja kasvojeni iho kuivui kokoon ja alkoi kirvella ihan kauheasti. Pari paivaa sitten paatin menna laakarille uudestaan, tosin talla kertaa menin eri laakarille, kuin normaalisti. En enaa luota siihen Singhiin, kun maarasi antibiootteja ja ties mita muuta tosta noin vaan, tietamatta edes mika mulla oli. No, tama uusi laakari sanoi, etta syy sairasteluuni ja huonoon olooni on se, etta olen syonyt liikaa laakkeita ja etta minun on lopetettava kaikkien laakkeiden syonti heti paikalla. Nain sitten tein ja pikkuhiljaa alkaa olo helpottaa. Eilen ja edellispaivana minulla oli aivan tajuttoman kamala olo, ja makasin vain melkein koko paivan sangylla sikioasennossa.

Ma alan rehellisesti sanottuna olla kypsa tahan sairasteluun. Ma en kerta kaikkiaan ymmarra miksi ma oon niin kipea koko ajan, kun en oo Suomessa oikein koskaan kipea. Olen muutenkin vahan huolissani itsestani, kun olen laihtunut aika paljon ja muutenkin tuntuu, etta olen tosi heiveroinen nyt :/ En ole lyonyt mitaan viela lukkoon, mutta luulen, etta yritan tulla aikaisemmin kotiin, kun mita oli alunperin tarkoitus, mahdollisesti jo hyvinkin pian... Onneksi mulla on joustava lentolippu, niin ei luulisi sen vaihtamisen olevan mikaan ongelma. Ilmoitan mun tulosta sitten tarkemmin erikseen, kun tiedan varmemmin.

Nyt pitaa lopettaa. Tasta tuli aika kaoottinen entry, mutten talla hetkella yksinkertaisesti pysty selvempaan ajatteluun.........

Kuullaan taas!

Aini