Heippa taas!

Monta paivaa on taas kulunut viime paivityksesta. Kaikennakoista on tapahtunut, eika minulla ole ollut mahdollisuutta paasta nettiin. Varanasin-matkan ja sairaalakeikan jalkeen on arki kulunut suhteellisen tasaisesti. Koulusta oli TAAS lomaa nelja paivaa, joina emme tehneet oikeastaan mitaan muuta, kuin podimme tautejamme ja katselimme Bollywood-leffoja koneelta. Lotte ja Miia saivat jonkun flunssanpoikasen ja lievan mahataudin ja mina olin laakehuuruissa. Ne laakkeet, jotka sain allergiseen reaktioon olivat todella vahvoja ja oli koko ajan sellainen tarahtanyt ja vajaa olo, eika ajatus oikein kulkenut.

Yhtena lomapaivista raahauduimme kuitenkin Orchhan keskustaan seuraamaan Durkha-festivaalia. Koko kyla juhli ja tanssi, tai oikeastaan vain miehet juhlivat ja tanssivat. Juhlan kohokohta oli se, kun iso Durkha-patsas (Durkha on sellainen pelottavannakoinen naisjumala) heitettiin jokeen kulkueen saattamana. Paivan mittaan heitettiin useita Durkha-patsaita jokeen, mutta viimeinen patsas, joka heitettiin lahemmas puolenyon aikaan oli se tarkein.

Oli mielenkiintoista paasta seuraamaan paikan paalta juhlaa, mutta emme sitten uskaltaneet kauhean myohaan jaada. Nimittain naiselle, varsinkin lansimaalaiselle naiselle tallaiset juhlat saattavat olla vaarallisia, koska intialaisista vain miehet juhlivat ja useimmiten he juovat paljon. Valitettavasti intialaisille ei ole suotu hyvaa viinapaata, joten paatimme, etta on viisainta jattaa tanssiminen heidan kanssaan valiin, valttaaksemme kiusallisia tilanteita.

Viimeisena lomapaivana minulla nousi yhtakkia kuume ja jaseniani alkoi sarkea paljon, mika ei tuntunut siihen saumaan yhtaan normaalilta. Seuraavana aamuna paatin menna laakariin tutkittavaksi ja laakari ihmetteli, etta mita mina taas siella oikein tein. Luuli varmaan, ettei paase minusta koskaan eroon. No, verikokeiden, tutkimusten ja tunnin odottelun jalkeen toinen laakari tuli luoksemme ja kertoi huvittuneena, etta minulla on malaria. Ensin vain nyokyttelin ja naurahdin myos, kunnes oikeasti tajusin, mita korvani olivat juuri kuulleet! Kysyin, etta anteeksi mita, ja laakari vain toisti uudelleen: "Yes yes, hehe, malaria positive" ja lahti pois paikalta. Sen jalkeen huoneeseen tuli sairaanhoitaja, jolta kysyin, etta tarkoittiko tulos sita, etta minulla on malaria, ja hankin vain innostuneesti vastasi, etta "Yeees, hehe, you have malaria!". Olimme hetken Miian kanssa aivan ymmallamme, emmeka tienneet enaa miten reagoida, kun paikallisille se naytti olevan joku vitsi.

Lopulta sain kuitenkin laakkeet malarian hoitoon ja minulle sanottiin sen menevan kolmessa paivassa ohi ja etta se ei ole mitaan vakavaa. En oikein vielakaan tieda miten suhtautua asiaan. Tuntuu jotenkin oudolta, etta minulla on yhtakkia malaria, jonka ei edes pitanyt olla mikaan todennakoinen uhka talla alueella. Toivon, etta se tosiaan menee ohi, eika koskaan tule takaisin, mutta katsotaan, miten kay.

Eilen olin onneksi jo niin hyvassa kunnossa, etta paasin vetamaan lapsille tunteja. Lauantaisin koululla jarjestetaan jotain aktiviteetteja tai muuta normaalista poikkeavaa. Olin suunnitellut vievani lapset ulos pihalle ja opettavani heita pelaamaan polttopalloa. Suunnitelmat menivat kuitenkin uusiksi, silla sina aamuna yllattaen satoi, mita ei ole pariin kolmeen viikkoon taas tapahtunut.

Paatin sitten laittaa lapset piirtamaan ja annoin aiheeksi Diwalin, joka on parin viikon paasta tuleva suuri juhla, jolloin palvotaan Ganesh ja Laxmi -jumalia. Aluksi tunti oli aivan katastrofi, silla kaikki lapset vaan istuivat ja tuijottivat valkoiset paperit edessaan. Yritin selittaa heille aihetta uudelleen, mutta he vain katsoivat minuun epatoivoisena ja sanoivat voihkien "no mam, mam no". Sen jalkeen selvisi, mika oli ongelmana. Ongelma oli se, etta Intiassa kouluissa aina kopioidaan suoraan mallista, jos piirretaan, eli lasten ei tarvitse ollenkaan kayttaa omaa mielikuvitustaan. Olin aivan epatoivoinen ja yritin kysella vaikka kelta, etta mita siihen Diwaliin liittyy ja mita silloin tapahtuu. Sain selville yhta sun toista ja rupesin piirtamaan taululle lyhtyja, tanssivia ihmisia, joen, Ganeshan kuvan ja ties mita muuta. Tama onneksi auttoi ja lapset paasivat vihdoinkin piirtamaan

Koulun jalkeen lahdimme Jhansiin pitamaan Lotelle laksiaisia. Menimme syomaan ja leffaan ja illalla kotiinpalattuamme teimme yhdessa pizzaa, NAM! Tanaan Lotte sitten lahti, mika oli vahan haikeaa, kun en naa hanta enaa pitkaan aikaan ja tuntui oudolta, etta meita olisi yksi vahemman taalla koululla. Mutta kylla se tasta! Ensi viikolla vanhempani tulevat kaymaan taalla Intiassa, mita odotan jo innolla. Toivottavasti olen silloin jo sairasteuni sairastellut ja olen terve. Olen ruvennut miettimaan, etta jos nama sairastelut jatkuu, niin ehka minun pitaisi tulla aiemmin pois, eika leikkia terveydellani, mutta se jaa nahtavaksi.

Nyt pitaa lopettaa... olen nettikahvilassa ja aika loppuu ihan kohta. Kirjoitelkaahan mulle pain myos. Vo myos lahettaa privana, jos haluaa. Musta on niin kiva, kun saan viesteja! :)

Aini