Profile
Blog
Photos
Videos
Heipa hei kaikille! Viikko on taas ehtinyt vierahtamaan viimeisesta blogipaivityksesta! Minulle kavi vahan huonosti ja jouduin kahdeksi paivaksi tiputukseen sairaalaan, mutta kerron siita enemman taman entryn loppupuolella. Ensin kerron meidan Varanasin-reissusta, joka oli varsin tapahtumarikas, seka hyvassa etta pahassa mielessa.
Lahdimme torstai-illalla yojunalla Jhansista Varanasiin. Meita lahti kolme, eli Lotte, Miia ja mina. Alusta lahtien oli matkassa mukana jannitysta, silla kyseinen juna, johon halusimme ostaa liput oli loppuunmyyty. Paatimme kokeilla paikallista taktiikkaa ja lahjoimme junan konduktoorin paastaksemme junaan. Menomatkalla junassa
oli tosi hyva nukkua, koska jouduimme ottamaan ilmastoidun vaunun.
Perjantaiaamuna saavuimme Varanasiin. Riksanmetsastyksesta ja tinkimisesta selvittyamme menimme Ganpati-nimiseen hostelliin, joka sijaitsi aivan Gangesin varrella. Soimme kunnon aamupalan/paivallisen (kello oli siina vaiheessa melken kaksi, jonka jalkeen otimme nokoset).
Illalla menimme yhdelle Ghateista seuraamaan jokailtaista Ganga Aarti -seremoniaa, jossa heitetaan jumalapatsaita jokeen ja lauletaan ja muuta. (Gangesin varrella on useita Ghateja, eli eri portaikkoja, joista voi menna Gangesiin uimaan, ja joillain Ghateista suoritetaan tiettyja rituaaleja). Monsuunisateiden ja avattujen patojen vuoksi vesi oli epatavallisen korkealla ja tilaa oli vahan, joten tunnelma kavi hyvinkin tiiviiksi.
Seremonian aikana monet intialaiset (+pari japanilaista turistia) kavivat kastautumassa joessa. Gangesin vetta oli myos myytavana pulloissa ja kanistereissa, silla useimmissa hindulaisissa kodeissa pidetaan aina Gangesin vetta pullossa, jota sitten juodaan uskonnollisten juhlien yhteydessa. Kuten teista kaikki varmaan tietavatkin, Gangesin vesi on todella todella likaista. Luin oppaastani, etta Gangesin vedessa on yhteensa 1,5 miljoonaa eri mikrobia ja bakteeria ja suositeltava maara peseytymis- ja juoma vedessa on 500. Mahtaa intialaisilla olla rautainen vatsa... itse tuskin olisin tassa kirjoittamassa tata blogia, jos sita olisin juonut.
Lauantaiaamuna klo 6, juuri aringonnousun alkaessa lahdimme veneajelulle Gangesiin. Taas kerran hirvean tinkimisen jalkeen saimme sovittua kumpaakin osapuolta miellyttavan hinnan. Veneajelu oli aivan mahtava kokemus ja kaikki naytti todella kauniilta. Monet intialaiset olivat jo siihen aikaan suorittamassa jokapaivaista kastautumis-/pesusessiotaan. Yksi pesi pyykkia (mielenkiintoista olisi nahda lopputulos), toinen pesi hampaitaan ja loput pesivat muuten vaan itseaan tai uivat.
Veneajelulla kavimme myos Burning Ghatilla, jossa poltetaan ruumiita yotapaivaa. Burning Ghatin edustalla oli jotenkin kammottava tunnelma, kun tiesi, etta parhaillaankin siella poltetaan ruumiita. Varanasi on hindulaisuuden mukaan paras paikka kuolla, koska se on pyhin kaupunki Intiassa. Jotkut jopa vuokraavat huoneen Gangesin tuntumasta ja menevat kuolemaan sinne.
Eras mies, joka tyoskenteli vapaaehtoisena polttopaikalla tuli kertomaan meille tarkemmin, miten ruumiiden poltto kaytannossa toimii. Han kertoi muunmuassa, etta:
- - joka paiva poltetaan 200-300 ruumista
- kuollut ruumis tuodaan suuren kulkueen saattamana, eika kukaan saa nayttaa suruaan, koska kuoleman ja polttamisen kautta sielun paasee kolmentoista paivan kuluessa lahemmas nirvanaa tai jopa suoraan sinne.
- naisia ei paasteta polttoalueelle ollenkaan (mies selitti syyksi hyvin vanhan tradition, leskenpolton, jonka mukaan naisen piti hypata aviomiehensa peraan tuleen, mikali tama kuolee ennen hanta. En kylla ole varma, uskonko tuon pelkastaan olevan syy siihen... pikemminkin syyta kannattaisi ehka etsia naisten huonosta asemasta Intiassa)
- jos isa kuolee, vanhin poika sytyttaa ruumiin tuleen seka murskaa isansa kallon, jotta sielu paasisi kehon kahleista vapaaksi. Lisaksi vanhimman pojan pitaa leikata hiuksensa pois jattaen pienen "toyhton" paan takaosaan
- jos vaimo kuolee, niin aviomies sytyttaa, jos taas naimaton tytto kuolee, veli tai isa sytyttaa ruumiin tuleen
- polttopaikat maarataan kastien mukaan; mita ylempi kasti, sen korkeammalla ja hienommalla paikalla toimitetaan poltto
- kaikkia ei kuitenkaan polteta; elaimet, lapset, pyhat miehet, raskaanaolevat naiset ja lepraan sairastuneet heitetaan kaarittyina Gangesiin
Palatessamme Burning Ghatilta veneella meita vastaan ajelehti kuollut ruumis. Se ei ollut mikaan hirvean mukava kokemus ja ruumiin haju oli jotakin aivan jarkyttavaa!
Veneajelun jalkeen soimme aamiaista, minka jalkeen otimme pyorariksan apina- ja Durkhatemppeliin (Durkha on pelottavannakoinen naisjumala, jota juhlistetaan paraikaa ympari Intiaa heittamalla kymmenia, kenties satoja Durkhapatsaita jokeen). Durkhatemppeli oli pettymys, koska lansimaalaisia ei paastetty sisaan ollenkaan. Apinatemppeli oli mielenkiintoinen ja sen piha oli taynna apinoita.
Taman jalkeen vain harhailimme Varanasin kujilla ja pysahdyimme aina, kun nakyi jotakin mielenkiintoista. Varanasissa lahes kaikki kadut ovat hyvin kapeita ja valilla se alkoi ahdistaa. Nailla kapeilla kaduilla nimittain kulkivat moottoripyrat, jalankulkijat, pyorailijat, lehmat, vuohet, koirat ja ties mitka muut! Kaikkialla oli todella likaista ja kavellessa suurin huomio kiinnittyikin siihen, ettei astuisi mihinkaan epailyttavaan, mika minulle valitettavasti sattuikin, kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi....
Illalla otimme pyorariksan elokuviin. Oli aika hullua matkustaa silla kaiken sen liikenteen keskella, varsinkin kun se oli tarkoitettu kahdelle ja meita oli kolme.. yksi meista, silla kertaa mina istui sylissa.
Bollywood-leffa ei taaskaan jattanyt ketaan meista kylmaksi, vaan se oli aivan loistava! Tykastyttiin kaikki niin paljon Bollywood-leffoihin, etta ostettiin muutama DVD kotiin vietavaksi. Elokuvissa soin jaateloa, mita minun ei olisi todellakaan pitanyt tehda.... tama asia minulle valkeni seuraavana aamuna (sunnuntaina).
Sunnuntaina klo kuusi sitten herasin aivan jaatavan pahaan oloon, enka tiennyt miten pain olla. Lopulta oksensin, kiitos tuon petollisen herkullisen jaatelon. Puolenpaivan aikoihin lahdimme liikkeelle. Oloni oli onneksi suhteellisen hyva, vaikkakaan sita onnea ei kauaa kestanyt. Nimittain illalla olin aivan kuoleman kielissa, enka tiennyt mita tehda..
Maanantaiaamuna oloni oli ihan hyva, onneksi. Lotte ja Miia tosin alkoivat voimaan pahoin jostain syysta. Koska olimme luovuttaneet jo hotellihuoneemme, ei meille jaanyt muuta vaihtoehtoa, kuin lahtea kiertelemaan. Kuljimme siella sun taalla, kuumuus oli aivan sietamatonta, varsinkin kun oli viela vahan heikko olo. Yksi hauska juttu oli kylla se, kun tormattiin yhteen intialaismieheen, joka osasi
jonkin verran suomea, heh. Yhtakkia eraalla kadulla taakseni ilmestyi sadhu, joka sanoi jotain hindiksi... kaannyin katsomaan taakseni, ja mikas se siina! Itse kuningaskobra, pahin pelkoni kurkisti sadhun kantamasta korista! Lahdin pakoon niin nopeasti, kuin suinkin paasin.
Illalla otimme yojunan takaisin kohti Orchhaa ja tama junamatka vasta tapahtumarikas olikin. Ensinnakin herailin yhtenaan siihen, kun intialaiset pitivat aivan jaatavaa melua aina, kun juna pysahtyi jossain. Syyna oli se, etta joka asemalla joukko ihmisia yritti tunkea vakisin junaan sisalle, vaikka juna oli jo tapotaynna. Kaikki vaan huusivat naamat punaisina ja tonivat toisiaan. Aamulla kun herasin ja katsoin peiliin, minua odotti yllatys... kasvoni ja silmani olivat turvonneet pahasti ja kasvot olivat taynna punaisia kutisevia laikkuja. Ensin luulimme, etta jokin otokka oli pistanyt minua monta kertaa aiheuttaen turvotuksen ja etta se menisi itsekseen ohi paivassa.. olimme vaarassa.
Seuraavana aamuna tilanne oli mennyt niin pahaksi, ettei oma aitinikaan olisi minua tunnistanut. Kateni olivat turvonneet baseball-hanskan kokoisiksi ja ne olivat tulikuumat. Kasvoni olivat niin turvonneet, etta silmani nakyivat vain viiruina ja huuleni olivat jaatavat turbohuulet. Joka paikkaan sattui, etenkin kasiini ja kuumettakin oli aika reippaasti.
Lahdimme siita sitten suoraan lahimpaan kaupunkiin Jhansiin, jotta paasisin sairaalaan. Oloni oli niin heikko, etta pyorryin ja jouduin jaamaan kahdeksi paivaksi tiputukseen. Olin saanut jonkin allergisen reaktion, jonka syyta ei tiedeta. Toivoin niin, etta olisin ollut Suomessa hoidettavana, silla vaikka menimme yksityiselle laakarille, ei siina kauheasti kehumista ollut. Laakarit olivat kylla hyvia ja ystavallisia, mutta sairaanhoitajat tuntuivat olevan todella epamiellyttavia, tunteettomia ja valinpitamattomia. Esimerkiksi silloin, kun pyorryin, yksikaan ymparillani olevista sairaanhoitajista ei tullut apuun, vaan Lotte kannatteli minua yksin, kunnes SIIVOOJA tuli apuun.. aivan uskomatonta! Toiseksi tiputuspullo oli laitettu niin huolimattomasti, etta puolet liuoksesta tippui lattialle ja olin melkein kuihtua. Onneksi Miia ja Lotte olivat koko ajan
tukenani ja vahtivat, etta minua hoidetaan.. Muutenkin sairaanhoitajat olivat todella kovakouraisia, eivat puhuneet tai rauhoitelleet yhtaan. Lopulta kerasin voimani ja huusin ja rayhasin heille ja valitin heista laakarille, joka puhutteli hoitajia vakavaan savyyn. Sen jalkeen asiat rupesivat sujumaan huomattavasti paremmin, luojan kiitos!
Intialaismiehet ovat valilla aivan kasittamattomia. Makaessani vuoteella koko ajan ymparillani porrasi miehia, joista kaikki vain tuijottivat. Miia onneksi hatyytteli heita pois ja itsekin huusin ja naytin ties mita merkkeja heille. Lopulta ei auttanut muu, kuin pyytaa siirtoa omaan huoneeseen.
Toinen asia joka on jollain tapaa jopa huvittavaa on se, kuinka keskeinen asia naimisiinmeno taalla on. Kaikki miehet, olivatpa he sitten laakareita tai siistijoita kysyvat aina "Are you married?" ja sitten he sujauttavat johonkin satunnaiseen lauseeseen "I am unmarried", mikali nain on, heheh. Sairaalassa kaikki mieslaakarit kysyivat tata meilta tai vaihtoehtoisesti raportoivat oman tilanteensa...
No, nyt voin jo paremmin ja olen saanut laakityksen tautiini, joten enaa ei pitaisi olla syyta huoleen.
Ohhoh, tulipas tasta pitka entry... toivottavasti jaksoitte kuitenkin lukea loppuun asti! :)
Aini
Kirjottakaa mulle!! Haluun kuulla myos kuulumisia Suomesta! :)
- comments