Profile
Blog
Photos
Videos
Lentokoneen ikkunasta kajoavat paivan viimeiset auringonsateet. Kello on 00:20 a.m. ja Anchoragen valot erottuvat ymparilla olevasta loputtomasta hamarasta. Automatkalla lentokentalta takaisin tuttuun ja turvalliseen vaihto-oppilasvuoteniaikaisen isantaperheen taloon huomaan, etta monet asiat eivat paljon muutu kahden vuoden aikana; McDonald'sin Drive-Inista saa viela yon pikkutunneilla vaniljapirteloita, Tudor Road, Dimond Boulevard ja Glenn Highway eivat kuulosta vierailta nimilta, talot ovat edelleen harvassa ja ihmiset ajavat royhkean nakoisilla avolavamaastureillaan. Seuraavana aamuna myos takapihan ikkunasta siintaa tuttu Pioneer Peakin hallitsema vuoristo.
Ensimmaisten Alaska-paivat pariin vuoteen ovat kuluneet sangen rattoisasti; ensimmaisena paivana menimme luonnollisesti keilaamaan ja pelasimme illalla koko perheen miesten voimin Xboxia (onneksi sentaan viela kykenen paihittamaan 6- ja 15-vuotiaat paikalliset velipoikani keilapallojen heittelyssa ja Halo 2:ssa vaikka jalkimmainen kaveri kovasti jo nayttaa olevan meikalaista suurempi vertikaalisesta nakokulmasta katsottuna). Keittiosta loytyy edelleen Lucky Charmseja aamupalaksi (eli sokeroituja muroja, joissa on vaahtokarkkeja seassa ja paketin kannessa irlantilainen maahinen virnistamassa neliapilan kanssa), molemmat talossa asuvat koirat sekoavat kun ovelle tulee joko joku talon asukeista tai taysin tuntematon henkilo ja telkkarista tulee kummia amerikkalaisia ohjelmia.Reilun vuorokauden Alaskassa oleilun jalkeen vein viimein loppuun jotakin, joka on matkalla jaanyt yhden jos toisenkin harmillisen kaanteen jalkeen toteutumatta: soitin koulukaverilleni Randalille ja puoli tuntia kyseisen puhelun jalkeen olin hanen talossaan kahden kadun paassa vaihtamassa kuulumisia, hiihto- ja sotatarinoita vajaan 100-kiloisen naapurini kanssa. Mika parasta, seuraavana aamuna suuntasimme ensimmaisena tekonamme aamupalan jalkeen Carrssiin (eli paikalliseen 24h ruokakauppaan) nauttimaan amerikkalaisista donitseista: Good stuff!
Kavimme myos moikkaamassa koulu/uimavalvojakaveriamme Tannerea. Vaijyimme miesta hanen talonsa edessa tien viereen pysakoidyssa harmaassa Dodge Durangossa, jota vieritimme eteenpain harvakseltaan hyvin hitaasti, aurinkolipat alasvedettyina ja aurinkolasit silmilla. Noin kahden minuutin kuluttua Tanneren naapuri (joka muistaakseni on piirinsyyttaja tai vastaava ammatiltaan) tuli koputtelemaan ikkunaamme ja vaatimaan selitysta moiselle hamaralle toiminnalle; mainittakoon viela, etta Tanneren isa on myos poliisi. Joka tapauksessa saimme Tanneren mukaamme ja suuntasimme Wasillaan eli viereiseen kaupunkiin syomaan lounasta Arbysiin ja juomaan amerikkalaista kahvia Starbucksiin, jossa (yllatys, yllatys) tiskin takana hyori koulukaverimme Matt. Kauppareissulla (Starbucks loytyy siis supermarketista) tormasimme Mattin lisaksi ainoastaan Maryyn ja taman aitiin (jep, melkein kaikki kayvat samaa koulua) ja Randallin aitiin. Lienee turhaa sanoa, etta kaupunki/laakso, jossa asun on suhteellisen pieni.Iltapaivalla kavin avaamassa alaskalaisen lenkkikauden Jasonin kanssa ja kuten odottaa saattaa vastaan tuli tuttu Honda, jota ajoi eras hyvinkin tuttu herrasmies, jalkapalloileva pilottikaverini Will.
Taannoisena iltana kerkesin myos suunnata paikalliseen kahvilaan Valley Hotelliin (auki 24h amerikkalaiseen tapaan) vanhan koulukaverini Rachelin kanssa ja Kalifornian, Alaskan ja valokuvauksen savyttaman keskustelun jalkeen saattaapi olla, etta Randall loysi seuraavana aamuna heratessaan portaaltaan Turtlesien Donatelloa muistuttavan kuorrutetun kakun (tarina on liian pitka kerrottavaksi taalla, mutta saattaa hyvinkin liittya joihinkin kahden ja puolen vuoden takaisiin alaskalaisiin syntymapaivajuhliin).
Viikonloppuna kavimme Hatcher Pass kukkuloilla, joka on entinen kullankaivuu, nykyinen retkeily/hiihto/moottorikelkkailualue. Nyppylat ja polut olivat tuttuja ja turvallisia, silla tulin viettaneeksi kyseisessa paikassa iltapaivan jos toisenkin 2007-2008 talvella suksien, monojen ja sauvojen kera. Muita viikonlopun vetonauloja olivat visiitti isoaidin luona taman uudessa (ja aika hienossa) talossa ja perhepaivallinen kotona tadin, taman ex-miehen ja nykyisen poikaystavan kanssa. Vastoin kaikkia odotuksia, kyseinen tilaisuus ei ollut lainkaan kiusallinen vaan herkullista alaskalaista lohi/jattilaiskatkarapupaivallista saesti kevyt puheensorina koskenlaskuun, lohilajeihin, retkeilyyn, Suomen aselakeihin ja terveydenhuolto/opiskelujarjestelmaan ja Obaman terveysuudistukseen liittyen. Ilta loppui tutuissa merkeissa Halo 2:n saadessa kyytia 6-38-vuotiaiden machojen hakatessa ohjaimia. Sain myos sovittua ultimatea/chillailua vanhan hiihtojoukkueeni kanssa tiistaille ja golfia Willin ja Ryanin kanssa keskiviikolle, mahtaa tulla lystia.
Minun Amerikkani:
- Ylosalaisin olevat jogurttipurnukat
- Lycky Charms -murot- Kotielaimet
- Juoksukenkia farkkujen kanssa kayttavat collegetytot/-pojat
- Vuoret
- Avolavamaasturit
- comments