Profile
Blog
Photos
Videos
Pitkulainen Koh Lanta sai ison mahdollisuuden ja onkin osoittautunut odotusten mukaiseksi uskomattoman chilliksi paikaksi. Takana ensin viisi yötä kahden poolin bungalowissa Hat Khlong Khongissa ja heti perään nyt jo seitsemättä vuorokautta Khlong Ninin kylässä parisen kilsaa edellisestä alaspäin. Pikkuhiljaa alkaa taas tajuamaan missä sitä makoilee - olemme suht lähellä paratiisinomaista meininkiä. Olemme saarella, jossa ei tunneta sanoja kiire, stressi, kello jne. vaan ne on korvattu termeillä bbq on the beach, riippumatto, sunset, chillaus, cocktail, ja kaikki ison aidolla hymyllä. Täällä nimittäin juuri sopivassa suhteessa rauhaa ja actionia! Meno ja meininki tosin vaihtelevat paljon, minkä poukaman/kylän valitsee perheelleen. Meillä käynyt jälleen hyvä tuuri, vai olisko se vaan sattumaa. Siis ammattilaisuutta.
Aika. Ne viikonpäivät ja viisarit ovat totaalisen tuntemattomia käsitteitä Koh Lantalla. Aika on pysähtynyt tai sit se lentää niin lujaa, ettemme kykene saamaan siitä kiinni, tai edes tajuamaan. Tämän vuoksi päätimme siirtää seuraavaa lentoa hieman eteenpäin ja näin saimme muutaman lisäviikon hengailuun näillä kulmilla. Onnistunut päätös, luulisin. Ja onnistui yhdellä sähköpostilla Finskin call centeriin, mahtavan helppoa.
Edellisen viikon lievä koti-ikävä-aggre-matkaväsymys-yleinenvitutus myös voitettu tauti jo ja meno rivakkaa jälleen. Rinkoissa vielä pari pussia salmiakkia, joten mikäs täällä on lötkötellä. Jos Lantasta väkisin haluaa hakea jotain negatiivista, niin hiekkarannat aika tavanomaisia, nimenomaan veden puolella; toisaalta Phi Phin jälkeen varmaan kaikki maailman korallit tylsiä. Itse beachit maan puolelta toki upean pehmeitä ja rauhaisia täälläkin. Viime viikolla kruisailimme mopoille saaren halki ja koko 25km pituinen auringonlaskunpuoleinen länsirannikko käytännössä hiekkarantaa: etelässä paljon koskemattomia poukamia sekä kalastajakylä, pohjoisessa enemmän turismia ja ryysistä, kaunista ja rentoa sielläkin. Keskellä saarta joitakin luolia (pakko kaivaa otsalamput ja lähteä vielä sokkeloimaan) ja korkealla View point, josta upeat näkymät mantereelle meren ja pikkusaarten yli. Luonnoltaan aika perussettiä muuten: rannikolla asutukset ja keskellä viidakkoa sekä peltoja. Hintataso Phi Phitä edullisempi, varmaan aika keskitasoa Thaimaan saarilla: neljä nälkäistä saa vatsansa täyteen reilullä kympillä, nuudeli kaupassa käytännössä ilmaista, bisse rannalla halvimmillaan alle euron, halvin mojito vähän yli sen, bambumajat/bungalowit seisemästä eurosta ylöspäin ja femmalla irtoaa mopo päiväksi tai tunnin hieronta. Ja muistammehan, että tinkaamisen oppii vain tinkaamalla. Toisaalta loppujen lopuksi aivan sama maksaako limu 20snt vai 40snt tai irtoaako rantahut yöksi alle vai yli kympillä, täällä on saatanan halpaa eikä rahaa saa kulumaan vaikka yrittäisi kuinka täysipäisesti. Ja instat kahvin, murojen sekä nuudelien mussutus huoneessa on vaan niin maukasta, ei voi mitään.
Teimme viime viikonloppuna jälleen väliaikaisen ja aina tarpeeseen tulleen jaon kahteen. Riia ja Miko suunnistivat ylös Saladanin suuntaan Hat Phra Aeniin, me pudotettiin Mipsun kanssa alas nykyiseen kylään. Aivan täydellinen ranta ja ilmapiiri aamusta yömyöhään! Löysimme meille aivan omituisen mahtavan hämäräisen pikkuruisen tyylikkään ja siistin guest housen rannalta. Ei ollut wc:tä eikä suihkua huoneessa (toki käytävällä ja kylmällä (26c!)vedellä), mutta kuka niitä kaipaa kun tarjolla fantastinen chillausterassi talon ja meren välissä, ja matkaa ovelta aaltoihin arviolta 5m. Uskomaton kokki ja keittiö (äijä grillaa periaatteessa mitä vaan ja uskomattoman herkullista) sekä superystävällinen staff; Massaman curry on Etolan kymmenen litran ämpärin kokoinen, yhdestä annoksesta söisi koko Unde Pälkäneellä. Vaikka vaan pieni talo, niin paljon travellereita kaikkialta maailman kolkista, joiden kanssa jälkeen erinomaisia keskusteluja kaikesta mahdollisesta. Useana iltana siinä sitten yllätys yllätys loppujen lopuksi vedettiin kännit ja parannettiin jos ei nyt koko maailmaa, niin ainakin tärkeimmät osat. Miisa leikkinyt jenkkimuksujen kanssa hiekalla, ihasteltu kuutamoa ja keskusteltu suomalaisista ja ruotsalaisista bändeistä (mukavien) swedujen kanssa. Vaikken olekaan asiantuntija (ehkä siitä johtuen) löysimme yhteiset suosikit: Kent ylivoimainen ykkönen, mutta hopeasijasta iso hajonta Hurriganesista Europen kautta Poets of the Falliin, Abbaan, Rasmukseen ja HIMiin; raukat eivät ole edes kuullet Von Hertzeneistä! Moukkia. Jee jee ja summa summarum, oli aivan sairaan mahtavaa olla Miisan kanssa kahdestaan, uskomaton pakkaus ja typy.
Team Riian makuupaikkana puolestaan sairaan magee bambu-bungalowi rannan äärellä. Hauskaa oli heilläkin vaikka sattuivat bunkkaamaan poukamassa, jossa rannan megalomaanispsykedeeliset dark moon partyt pitivät heidät hereillä. Nyt taas kaikki yhdessä ja alla helkkarin nasta ja edullinen (14e/yö) bungalow merinäköalalla ja Australian avoimet näyttävällä töllöllä; tässä vielä ensi viikon alkuun, jolloin pitkähkö (7h) siirtymä laivalla Koh Lipelle. Lapset todella viihtyvät täällä. Molemmat olivat myös aivan innoissaan kun vihdoinkin saivat eilen toimivan skype-yhteyden Mikaan (ja Jareen) koneeltamme; terkkuja vaan Vallesmannintielle!
Pöperö siis sairaalloisen namnamia tälläkin saarella. Vai olisko sitä kun jokainen ateria suoritettu meren äärellä joko aaltoja ihaillen, auringonlaskua imien tai kuutamoa tuijottaen toinen toistaan upeammissa rantaravintolahökötyskomistuksissa tulituikkujen loisteessa. Kaikki jotenkin maistuu paremmalta tuoreena duunattuna ja ulkona nautittuna. Ihmisten asennetta ja iloisuutta puolestaan kuvastaa parhaiten kun pari iltaa sitten vanhempi muslimikokitar heitti meidät illan päätteeksi sivuvaunulavataximopolla kämpille; siinä se mummeli veteli essu päällä hymy huulessa muutamaa bahtia vastaan. Uskomatonta. Täällä elämä (turistina) on ihanaa ja helppoa. Ihmiset ovat ystävällisiä, iloisia ja aitoja.
Urheiluhulluutta, noup! Viime vuorokaudet menneet nimittäin jälleen löhöillessä, turvotessa ja märehtien. Itärintamalta ei siis todellakaan mitään uutta kerrottavaa! Okei, ollaan me käyty eri kokoonpanoilla melkein päivittäin juoksulenkeillä (rantaviivaa pitkin), pulikoitu sen verran paljon että kohta räpylät ja eväät kasvamassa kiinni, skulattu rantafutista ja -tennistä, heitelty frisbeetä sekä huippuna pari iltaa sitten rantalentismatsi isolla porukalla. Mystinen kokemus skulata beach volleytä punaisen tulipallon loisteen laskeutuessa vieressä taivaalta mereen; jälleen yksi huikea lisämerkintä muista nämä loppuelämäsi -solustoon. Eli edes hieman hikoilua siis ja kuntomme kova edelleen, vaikkei sitä masuistamme ulkoapäin heti uskoisi.
Pikkuhiljaa totuteltu myös kevään koulurupeamaan, tänään se starttaa toden teolla muksuilla taas; ja meilläkin toki samalla. Miko tosin itse asiassa ahmi jo fysiikkaa viime viikolla ja teki jopa ekan kokeenkin jo (meni aika huonosti: 7+).
Muuten saarella ei ole oikein kauheasti tekemistä, eikä todellakaan tarvitsekaan - aurinko, vesi ja ranta riittävät vallan mainiosti meille. On täällä toki perusturistisetit eli elefantti-ajelua, apina-koulua ja noita lepakkoluolia, katsotaan josko jaksaisi käydä joissain ennen lähtöä eteenpäin. Muksut ei nimittäin (ja onneksemme) halua maksaa eläinten "rääkkäyksestä" kun villieläimiä näkee luonnossakin ja vielä ilmaiseksi. Vähän kun astelee asutuksesta viidakkopoluille, niin varoa saa ettei tupsahda ihan pahimpien örkkien päälle. Apinoita aika paljon näillä saarilla, lisäksi kotkia, liskoja, gekkoja jne. Ja Riian/Mikon hutissa tepasteli pari iltaa sitten iso bingi. Ja vedenalainen maailma luonnollisesti kokonaan oma galaxinsa: miljoonan toinen toistaan kauniimman ja värikkäämmän fisun ohella tavattu merinkeriankerias, meritähti, mustekala ja pallokala koralleilla aivan allamme. Waterproof-kamera olisi måste. Mutsi, lupaamme olla varovaisia jatkossakin.
Mitäs vielä? Mulla ja Miisalla lievät korvatulehdukset viime viikolla, mutta onneksi saatiin helposti antibiooteilla häädettyä. Raavittujen hyttystenpuremien ohella olemme säilyneet terveinä viime hetket. Kävin kalastamassa eilen ruottalaisten frendiemme kanssa Koh Haan ympäristössä, mahtava päivä. Saaliina 9 tonnikalaa ja 4 muuta, mutta isot kissakalat ja makrillit jäivät vielä mereen. Ilta huipentui kalojen grillaukseen rannalla ja kostean pitkään illanviettoon. Ruotsi on sittenkin kiva asia. Kalastaja-Samin seikkailupäivästä lisää seuraavassa jaksossa.
Kohta pitäisi päivittää joitakin uusia kuviakin. Kameran muistikorttipaholainen tosin otti ja hajosi Phuketissa, joten oltiin hetki kännykuvien varassa. Toivottavasti niistä saa edes jotain selvää ja näette, että ollaan elossa ja suunnilleen näytetään vielä ihmisiltä eikä menninkäisiltä.
I just had amazing Sex on the beach! Unfortunately it was only a cocktail ;-) Jutut näköjään paranee loppua kohden, joten parempi lopetella ja palata astioille seuraavan kerran uuden saaren myötä. Koh Lannan kotkapesue kuittaa over and out!
- Sami
Ps. Viime viikolla taisi tulla 4kk matkaa täyteen. Skumpat jäi kilistelemättä tosin, no 5kk kohdalla sit isommin.
- comments