Maanpäällinen paratiisi löydetty! Mielenkiintoinen viikko takana ja taas olisi ainakin muutaman romaanillisen verran jaettavaa; niin uskomattoman huikeita maisemia koimme Phi Phillä. Viime viikolla teimme parikin suht pitkää kanoottiretkeä, jossa koimme mm. Monkey Beachin luonnonkauniin lumon. Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä perjantaina löysimme maanpäällisen paratiisin kun siimahäntäveneen tähtäin kellotti toisen Phi Phi saaren saarista - Phi Phi Lein. Maya Bay oli paikka, jota odotimme eniten, ja se osoittautuikin käsittämättömäksi laguuniksi. Todella huikea kokemus vaikkakin täynnä turistibotskeja. Mutta saman saaren varsinainen herkkupala tulee tässä - Phi Leh Ao. Jos liikutte täällä suunnalla, niin vuokratkaa ihmeessä botski päiväksi käyttöönne ja viettäkää aikaa tuolla. Lahden pohjukka sijaitsee korkeiden karstivuorien sisällä, kirkkainta vettä ever parisen metriä, koralli-hiekkapohja, meri täynnä "akvaariokaloja", joiden seassa uiskennella. Kokemus oli yksi mystisimmistä koskaan! Tällä kertaa yksi kuva ei kerro tuhatta sanaa; paikkaa on mahdoton vangita muistikortille, se pitää kokea itse. Amazing, kuin toisesta ulottuvuudesta! Ja kertaheitolla ohi Angkor Watin matkan cooleimmista paikoista.

Ämpäri mennään, yhteen tullaan. (Varmaan muuallakin, mutta) erityisesti Phi Phin bile-sektorilla on tapana vetää kännit imemällä drinksuja lasten hiekkaleikeistä tutuistä jäillä ja viinalla täytetyistä ämpäreistä. Sisällön blandiksineen saa valita itse (myydäään joka kojussa) oman maunsa mukaan vodkasta redbulliin, ja ei kun rannalle. Yksi setti (bucket) maksaa halvimmillaan noin neljä egeä ja kolmella sellaisella saa pari isoa miestä suhteellisen vahvan nousun päälle. Suosittelen tätäkin, Masakin tykkäsi! Ja perjantaisen kankkusen pelasti ties monennenko kerran - Massaman curry. Phi Phillä oli periaatteessa "non stop wappu", jengi bailasi sata lasissa koko ajan! Nyt voikin sitten taas valkaista nenää seuraavat viikot!

Eilen oli aika hyvästellä hetkeksi rakas siskoni ja faijapuoli. Meillä oli mahtavaa heidän kanssaan, iso ikävä jäi, mutta elämä jatkuu nyt tällä kokoonpanolla kohti uusia seikkailuja. Pesolat suuntasivat Phuketin, Hong Kongin ja Pariisin kautta Helsinkiin, kun me puolestaan hyppäsimme etelään päin, askel askeleelta lähemmäksi Malesiaa, Koh Lantalle menevään lauttaan. Saari suht iso ja jälleen varmasti ainakin viikko menee helposti huuli pyöreänä pyöriskellessä. Alue on Thaimaan musmiliväestöisin (reilusta 20,000 asukkaasta noin 95 prosentia muslimeja, johtuiskohan Malesian läheisyydestä), mutta eiköhän elämänmeno täälläkin ole rennon chilliä; vaikkei hotellipitäjästä ja kaupan kassoista näekään kuin silmänympärykset.

Ekat illat olleet upeita: kävelyä pitkän kauniilla hiekkarannalla, auringonlaskun ihailua rantatavernan chillimestoilla aivan meressä kiinni (luonnollisesti makuuasennossa ja kylmä Chang lähietäisyydellä) sekä päivittäisenä kruununa maukkaita mättöjä cocktaileilla hotlamme bamburantamajaravintolassa. Meillä kaikilla tulee isoja deja vuita Koh Sametista (ja Koh Changista); todella ihanaa olla rauhaisuudessa nauttien kuvankauniista maisemasta ja huojuvista kookospalmuista ilman massojen vilinää. Uskoisin, että viihdymme ;-) Phuketin rantatuolihelvetti tuntuu painajaisunelta täältä katsottuna; ei yhtään räätäliä eikä kukaan rääkymässä massageen. Lannassa on hyvä viettää ainakin jokunen hetki pienen ihmisen lyhyestä elämästä.

Ennakkoluulottomuus, avoin mieli, kärsivällisyys, rohkeus ja rutiinit. Siinä osa ominaisuuksista, joita ilman matkamme kaltainen vuodenmittainen elämä olisi mahdotonta. On jo tavallaan tottunut siihen, että koskaan ei tiedä mitä saa kun tilaa, ostaa tai vuokraa. Ilman avointa asennetta kaikkeen uuteen, joskus jopa täysin länsimaisesta katsontakannasta poikkeavaan, yllättävään ja ennenkokemattomaan, olisi mahdotonta reissata reppurina. Forrest Gumpia lainaten: "life is just like a box of chocolate, you never know what you gonna get". Kärsivällisyyttä puolestaan vaaditaan ajankulussa, itse asiassa aika on vain kasa numeroita täällä. Oliskohan kertaakaan mikään lähtenyt tai saapunut ajallaan tai olisimmekohan kertaakaan saaneet kaikki samaan aikaan ruoan pöytään (yleensä joku on jo syönyt kun joku vielä odottelee curryaan); puhumattakaan, että tilaukset olisivat kohdilleen. Aina saa odottaa ja kaikki venyy ja vanuu. Ei nyt aina, mutta siihen pitää varautua, aina. Mutta kaikkeen tottuu, tähänkin. Ja onhan yllätyksellinen elämän huomattavasti tappavan tylsää säännönmukaisuutta houkuttelevampi vaihtoehto.

Rutiinit puolestaan äärimmäisen tärkeä osa-alue. Jatkuva siirtyminen paikasta toiseen isojen pakaasin kanssa vaatii todella huolellista ja pikkutarkkaa järjestelmällisyyttä, tai sitten isoa luottamusta oikeiksi todettuihin rutiineihin. Laskimme eilen, että olemme vaihtaneet majapaikkaa 34 kertaa matkallamme jo tähän mennessä! Riia ja Miisa nukkuneet (lue: pakanneet koko omaisuuden illlalla) 11 kertaa edellisen 17 yön aikana! Kun tähän lisää vielä joka-aamuisen uuden majapaikan etsimisen, alueen hahmottamisen ja tutustumisen, lapsista ja tavaroista huolehtimisen, budjetissa pysymisen ja henkisen epävarmuuden, vieraan ympäristön ja kodittomuuden, niin hulluiksihan meitä pitäisi kutsua ;-) Tai rohkeiksi, täällä ei todellakaan saa sormi saa jäädä suuhun vaan koko ajan tulee olla tilanteen herra, ja rouva.

Joku kutsuu tätä Island Hoppingiksi. Me koemme tämän juuri sellaisena ja hyvä näin; tätähän haimme ja tämän saimme. Eihän tää vituta, mutta ehkä pientä väsymystä ilmassa. Niinpä varasimmekin jo Phi Philtä majapaikan tänne Lantalta, jotta pääsimme suoraan sisään (ja jottei tartte joka saatanan ilta suunnitella missä seuraavan yönsä nukkuu). Erittäin viihtyisän bungalowin terdeltä alle kolme metriä altaalle, kivenheitto mereen ja kaiken pitäisi olla kohdillaan muutenkin; niinpä päätimme toissailtana jäädä samoille mestoille joksikin aikaa ennen Koh Mukia, Koh Haita, Koh Lipeä, Koh Tarutaoa ja Malaysiaa.

Tulipas negatiivinen sävy, ei ollut tarkoitus! Mahtavaahan täällä on, vaikka vaikeita hetkiä ajoittain myös täällä, aivan kuin tutuissakin ympäristöissä. Toki lottomiljonäärinä matkaaminen olisi vaivatonta, senkun nappaisi ensimmäisen vastaantulevan mökin hinnasta riippumatta. Mutta siinäkään ei tosin olisi mitään jännään, nyt saamme aivan varmasti parhaimmat kicksit ja kokemukset.

Superihanan lämmintä piisaa luonnollisesti edelleen ja jatkuvasti. Tosin vikat kolme viikkoa olleet hieman epävakaisia, joka päivä satanut ainakin muutama tippa ja muutama iso ukkosmyrskykin, salamoitakin, hui hurjaa. Silti aivan mahtavaa kun on aurinkoa ja just sopivaa kuumuutta aamusta iltaan ja yöhönkin. Olisko keskimäärin 38c päivällä ja yöllä kolmisenkymmentä, merivesi taitaa olla 32c. Emme ole juurikaan palaneet, kiitos aurinkorasvauksen. Ja väriäkin tullut kivasti viime viikkoina. Pitää jatkossa varoa, ettemme ihan mustiksi muutu.

Nyt hyttyskierukan öklö dunkkis tunkeutuu aivoihin liian voimakkaana ja pakko siirtyä henkisestä rutistuksesta fyysisen reippailun pariin. Koska Mikkelin mökin lumisen kylmä kaamoshiljaisuus ja Levin laskettelurinteet liian kaukana (arvatkaa vaan tekiskö mieli saunoa ja skimbata; varsinkin kun nähnyt töllöstä Euroopan lumimyrskyjä), niin kait se on pakko hypätä helteeseen ja sieltä hyvin nopeasti veden varaan. Hauskaa uuden vuoden ekaa oikeaa viikko kaikille, Vernoilla kaikki ok täällä vaikka edellisessä kappaleessa tilitinkin! Elämme unelmaamme joka solulla jokaikinen hetki, eikä kaduta tippaakaan ;-)

- sami

Tämä blogi omistettu antamaan voimia Koh Changin tutuillemme Mintulle sekä ennenkaikkea Tanelille ikävän viidakko-onnettumuuden jälkeen. Taistelua singaporelaiseen sairaalaan, pikaista paranemista sekä turvallista toipumista ja kotimatkaa kun sen aika tulee. Voimia ja tsemppiä meiltä kaikilta!