Profile
Blog
Photos
Videos
Jälleen kerran sitä joutui haukkomaan happea urakalla kun saavuimme tähän astisen matkamme pienimpään paikkaan, arviolta kilsa kertaa kilsan kokoiselle Koh Ngain (Koh Hai) saarelle. Lantalta päin pudottaessa laivan kannelta näkyi koko saaren kohdalla ainoastaan turkoosin meren ympäröimä valkoinen hiekkaranta. Uskomaton näky ja sitä mietti, että kyllä ihmisen täytyy olla onnellinen kun saa täällä viettää seuraavat vuorokaudet. Todella positiivinen yllätys ja sairaan kaunis paikka; vaikka toki osasimme tätä odottaa ;-) Jos haluaa summata tämän blogi-tekstin yhteen virkkeeseen: vaikea kuvitella edes olleensa Thaimaassa, jos ei ole Koh Ngaita kokenut!
Ngai on osa Trangin alueen huikeaa pikkusaaristoa ja samisuomennos Lonely Planetista kertonee kaiken: Trangin saariston Robinson Crusoe henkiset saaret ovat viimeisiä paikkoja, joissa voi kokea aidon thaimaalaisen paratiisiynpäristön, rauhaisat rannat ja hiljaisuutta huokuvan tunnelman. Saaret ovat kuin vapauttava henkäys ruuhkaisten ja liialla turismilla pilattujen Phuketin, Ao Nangin ja Phi Phin painajaisunien jälkeen.
Saarta ei todellakaan ole pilattu massaturismilla. Laskujemme mukaan kuusi resorttia, ei yhtään ruokakauppaa (pl parin hotlan pikkuruinen minimart = jääkaappi ja hylly), pari hiljaisen oloista bungalowia hattu-, rantaroju- ja yleisenä kauppakojuna, ei teitä, ei oikeastaan edes polkuja, eikä siten myöskään mopoja, saati autoja, siis ei edelleenkään mitään hajua muun maailman menosta, ei todellakaan yhtään rantamyyjää tai räätäliä, sähkötkin vähän niin ja näin (toimii-eitoimi-toimii). Mitäs täällä sitten on? No, miltäs tällainen tarjoama kuulostaa: rauhaa, hiljaisuutta, unelmia, palmuja, korallifisuja leikkimässä rannan kirkkaassa vedessä, aurinkoa ja lämpöä. Eli aivan fantastinen paikka; täällä todellakin voi kokea jotakin ainutlaatuista keskellä kiireistä ja niin helvetin tärkeää elämää.
Jos Lantalla aika oli pysähtynyt, niin täällä sitä ei ole vielä edes keksitty alkaa keksimään! Ja matkaa Lantalta tänne vain 1 h alaspäin (vaikka blogimme coogle-kartta toista väittääkin). Lisäksi täällä sama laki kuin Lantalla: jetskillä tai millään f***in liitovarjolla ajelu ovat totaalisen kiellettyjä, samoin yli yhden kerroksen talojen rakentaminen. Täällä kuulee pääosin apinoiden ja gekkojen ääntelyä, tuulen henkäyksiä sekä kookospalmujen pudottamien hedelmien jättämia tupsahduksia.
Varasimme tänne ekaksi yöksi majapaikan jo Lantalta (periaatteessa mistä tahansa Thaimaan hotellista voi buukata kämpän tai juna-, bussi- tai laivalipun minne tahansa; matkustaminen on todella helppoa täällä). Koh Ngai Villa oli tavallaan ihan jees (eli todella karu ja likainen, ainoastaan sängyt, pönttö ja tuuletin seinässä, sähkötkin päällä vain osan vuorokaudesta), mutta päätimme kuitenkin vaihtaa ekan yön jälkeen hieman parempaan, kaikki halusivat vippiä. Löysimme unelmalomakylän saaren pohjoispäästä viidakon ja meren välistä; (ehkä hieman) kalliin puoleinen, mutta teki mielettömän hyvää kaikille päästä nukkumaan pari yötä todelliseen huippumestaan. Kuten muksut sanoivat: luxusta välillä kun ollaan sniiduiltu murjuissa viime ajat! Ja sitä se todella olikin, siis luxusta. Kaikki toimi, oli kiiltävää ja uutta, merinäköala, kuuma ulkosuihku kuutamolla ja palvelu nopeaa sekä ensiluokkaista. Parasta ehkä kuitenkin kun bungalowin hintaan sisältyi buffet-aamupala munakokkelin paistajaa myöten - edellisen kerran olimme nauttineet kunnon aamupalan huoneeseen kuuluvana herkkuna joulukuun puolessa välissä Bangkokissa! Fiilis siis mahtava ja bahteille tuli katettu. Saaren hintataso aika paljon Lantaa kalliimpi, siis prosenteissa, mutta euroihin muutettuna edelleen sikahalpaa: halvin mökki kybän, kallein pitkälle toistasataa, halvin safka neljälle (ämpäri riisiä ja currya) reilut kuusi egeä ja vastapuolena vinkkupullo parikymppiä sekä toissailtainen neljänkymmenen euron setti hulppeassa resortissamme ilman sen kummempia juomia tai edes masua täyteen.
Saarella sinänsä ei juurikaan muuta tekemistä kuin maata kuumuudessa ja ihastella merta sekä aurinkoa; ja tehdä koulua ;-) Eli aivan mahtavan rentoa elämää jälleen. Ekan illan makoilimme hietikolla ja uimme turkooseilla koralleilla. Tokana päivänä trekkasimme saaren halki kulkevan hurjan viidakkopolun ja nautimme kookoshedelmät rannalla. Paikassa, jollaista on nähnyt vain leffoissa: muutama bambu-bungalowi, täydellinen chill out, ei edes gsm-kenttää vaan yhteydet muuhun maailmaan la-puhelimella. Olisi ollut mahtava bunkata siellä joitakin viikkoja, mutta matka jatkuu tiiviinä. Ensi kerralla sitten aivan varmasti. Tai sit jätämme vahingossa Visa-laskut maksamatta ja jäämme suosiolla velkavangeiksi tänne jo nyt.
Seuraavana päivänä pakkasimme itsemme siimahäntäveneeseen ja vietimme huikean snorklaus-päivän lähiympäristön (Koh Mook, Koh Chuak ja Koh Ma) henkeäsalpaavilla koralleilla. Ehkä upeimmat vedenalaiset näkymät so far: iso määrä Nemoja, luolia, sinistä, punaista, keltaista, vihreää ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vuokrasimme tällä kertaa siimahäntäveneen oppaalla ja saimmekin todella ensiluokkaisen opastuksen alueen koralleihin sekä paljon uintimetrejä. Olimme erittäin mykistyneitä ja otettuja. Kaiken huippuna oppaalla mukana vedenalainen kamera eli kannattaa seurailla kuvakansiota; huikeita napsuja tulossa, lupaan.
Samalla reissulla kävimme myös Koh Mookin (Koh Muk) Emereld Cavessa (Morocot Cave). Tuo luola oli yksi syistä, miksi halusimme viettää Trangin alueella muutaman päivän emmekä suoraan tuutanneet Lipelle; ja luola onkin jälleen yksi mystinen kokemus arkkuumme. Paikkana menee heittämällä ohi Phi Phin Maya Bayn (the Beach) ja Krabin Railey Beachin. Uskomaton mesta: ensin snorklausta ulkopuolella ja sitten uinti noin 60m pitkään ja pimeään luolaan, jonka päässä avautuu arviolta sata metriä halkaisijaltaan oleva unelmalaguuni, jota ympäröi satametriä korkeat jylhät kartsit. Ehdottomasti paikkana samaa luokkaa mystisyydeltään "kakkos-Phi Phin" Pi Leh Bayn kanssa. Paikkaa ei myöskään ole pilattu jumalattomilla massoilla vaan se on säilynyt hyvin pitkälle maagisena tyyssijana. Kannattaa ihmeessä laittaa listoille jos joku suunnittelee matkaa näille nurkille.
Aamut ovat suorastaan lovelyita näillä leveysasteilla. On ihanaa herätä lämpöön ja uuteen päivään tietäen auringon porottavan nonstop ja elämän tahdin jatkuvan rentona iltaan asti. Hiljaiset aamut todellakin rocks! Puhumattakaan pimeän lämpöisistä ja sikeän pitkistä öistä! Merenkäynti puolestaan aika raffia täällä, varsinkin iltaisin. Toissapäivänä näimme jopa yhden onnettomuuden kun täydessä kuormassa ollut siimahäntävene upposi rannalle. Kellään ei tietenkään päällä liivejä, eikä pelastusrenkaitakaan luonnollisesti lähimaillakaan, joten merisotilaslänkkäri riensi tottakai jeesaamaan. Vaikka tavarat levisivät ympäri ämpäri, niin onneksi ei käynyt pahempaa kellekään. Ja tämä kaikki vain tunti sen jälkeen kun viidakkopolulla oli iso oksa räsähtänyt aivan viereemme. Kyllä kylmäsi kun rusahti! Varovainen täällä saa olla koko ajan kun liikkuu luonnossa, on sitten merellä tai viidakossa.
Kolmen vuorokauden jälkeen matka Ngailta jatkuukin sitten huomenna kohti hieman kansoitetumpaa Koh Lipeä (tämä teksti kirjoitettu Ngailla keskiviikkoaamuna, mutta laitettu nettiin vasta Lipellä). Edessä muutaman tunnin rullaus laivalla; edessä jälleen uusi saari, uudet kujeet ja uuden majapaikan etsintä. Olemme kuulleet kavereilta pelkkää hyvää Lipestä, joten mahtavaa jatkaa seikkailumieltä ja suunnata kohti viimeistä Thaimaa-viikkoa. Oli todella onnistunut reittisuunnitelma kierrellä suht pitkään näitä saaria täällä, aivan uskomaton kokemus ja hienoja paikkoja. Ensi viikolla jo/vihdoinkin Malesiaan (ensin Langkawi) ja mikä parasta, niin Törppis (Riian broidi) on tulossa mestoille myös. Varasi lennot pari päivää sitten ja näemme Langkawilla, josta matkaamme eteenpäin yhdessä Kuala Lumpurin, Tiomanin ja Singaporen kautta aina Hong Kongiin saakka. Mahtavaa saada Törppis tänne.
Sekasikiö kappale ilman sen suurempaa punaista lankaa. Miisa imee enkun kieltä kuin sieni ja puhuu pälpättää jo ihan kivasti. Ja Mikkis harjoittelee kovasti thai-kieltä paikallisten kanssa. Siinä tärkeimmät koulu-uutiset tältä viikolta! Jos löydätte thai-menuusta cow rice annoksen, niin ottakaa ihmeessä. Kyseessä suht harvinainen herkkutekele, yhdistelmä curry tahnaa ja riisiä; uskomaton makuelämys, jonka koimme Lantan vikana iltana Kegin tarjoamana. Half moon partyt menivät tuona iltana suht rauhallisesti: chicken nuggetit rannalla ja jälkkäriksi yhdet Singhat ruottalaisten matkatuttujemme omistamalla bungalow-alueella.
Matka kohta puolivälissä ja sitten juna alkaakin tupsuttamaan kohti kotiasemaa. Voisi yrittää naputella myös jonkinnäköisen Thai-summaryn seuraavaann blogiin, sen verran olemme kolunneet näitä vesistöjä, kaupunkeja ja saaria viime kuukausien aikana. Liian nopeasti aika lentää. Jotenkin tuntuu, että vasta äskenhän me istuimme Marchien keittiössä ja oli syyskuu. Kääk, nyt pitää alkaa heräilemään aikaisemmin ja mennä goijaamaan myöhemmin! Ei muuta kuin lämpöä sinne, me jatkamme hikisissä tunnelmissa.
- sami
- comments