Profile
Blog
Photos
Videos
Farmilla on vietetty nyt lähes viisi viikkoa. Aika kuluu käsittämättömän nopeasti vaikka töitä ei ole ollut tarjolla läheskään niin paljoa kun oltaisiin toivottu. Paikkaa ei olla kuitenkaan missään vaiheessa haluttu vaihtaa, sen verran ihana on omistajaperhe meitä kohtaan ollut ja työkin tuntuu jostain syystä paljon mielekkäämmältä kuin moni tähänastinen työ kotopuolessa vaikka ei liukuhihnalla avokadoja lajitellessa tai pellolla puiden alla kökkiessä aivoja pääsekään käyttämään.
Nyt on taas pitkät viikonloppuvapaat takana. Tällä kertaa työputken katkaisi sade, jota onkin riittänyt joka päivälle torstaista lähtien. Avokadoja kun ei saa sateella kerätä ja jos sataa, ei meilläkään ole luonnollisesti mitään pakattavaa. Vaikka täällä eletäänkin nyt siis sadekautta, ei Mutchilbassa yleensä sada läheskään niin paljoa kuin vaikka reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Mareebassa. Tämä johtuu siitä että sateet jäävät Mutchilbaa ympäröivien vuorten taakse. Monena iltana ollaankin kuistilta katseltu kaukaisuudessa näkyviä saderyöppyjä ja salamointeja. Huomiseksi pitäisi sateiden ilmeisesti hellittää ja luvassa on päivä pellolla ja keskiviikosta lähtien toivottavasti pakataankin taas muidenkin hedelmiä.
Sitä luulisi että elämä keskellä ei mitään toistaisi itseään päivästä toiseen (ja kieltämättä välillä sitä tekeekin) mutta ainakin viime viikolle riitti draamaa kuin Salkkareissa konsanaan. Torstai-iltana piti kutsua ambulanssi paikalle kun kämppäkaveri liukastui uima-altaan reunalla ja satutti itsensä suhteellisen pahasti. Onneksi saatiin kaveri kotiin kuitenkin seuraavana päivänä jolloin olikin vuorossa tulipalo kun sähkökaappiin iski jonkinnäköinen oikosulku ja se syttyi palamaan. Onneksi farmin emäntä oli kuistilla hörppimässä kahvia kun tämä tapahtui ja näki savun tulevan kaapista… meidät huudettiin apuun ja minä ja iso S juostiin kuin päättömät kanat etsien vaahtosammutinta kun ensimmäinen tyhjeni, kaapista nousi vielä lieskat ja farmin emäntä oli lähtenyt hakemaan miestään pellolta apuun. Lopulta toinenkin vaahtosammutin löytyi ja tuli saatiin sammutettua. Onneksi ei käynyt pahemmin, sähköt olivat poikki muutaman tunnin kun sähkömiehet korjasivat kaapin kuntoon.
Eilen päästiin rentoutumaan kaiken draaman jäljiltä ja päästiin veneilemään järvelle omistajaperheen mukana. Päästiin kokeilemaan tuubia, veneen perässä roikotettavaa puhallettavaa rengasta ja voin kertoa että tänään on paikat hieman hellinä kun muutaman minuutin sitkeän mukana kiikkumisen jälkeen päädyin tiukassa kurvissa heittämään muutamat voltit järven pinnalla kun ote ei enää pitänyt. Mutta hauskaa oli! Ja jälleen uusi, hieno kokemus takana!
Viiden viikon aikana ollaan koettu siis jos yhtä ja toista; pelätty Yasia, koettu sairaalareissu ja tulipalo, syöty uusia eksoottisia hedelmiä ja päästy järvelle testaamaan mukavia vesiurheilulajeja. En ikinä olisi uskonut että työn ohessa voisi näin paljon kokea! Tämä muistetaan varmasti ikuisesti, eikä avokadojakaan pysty enää ikinä katsomaan neutraalista nyt kun niidenkin sielunelämä on tullut tutuksi.
Vielä muutama viikko farmieloa edessä, toivottavasti vähän työntäyteisempää sellaista, ja sitten on aika jatkaa taas matkaa. Sitä ennen jäädään jännityksellä odottamaan mitä kaikkea elämä farmilla tuo seuraavaksi tullessaan..
J
- comments