Profile
Blog
Photos
Videos
Roan trip is on!!Farmielo jätettiin vihdoin taakse 12 viikon urakoinnin jälkeen. Loppuviikkoina meitä oli enää neljä orjaa ja kaksi perheenjäsentä puljua pyörittämässä joten hiljaiseksi kävi. Päädyimme avokadojen pakkaamisen lisäksi keräämään ja pakkaamaan limejä (hirveää hommaa, piikit repivät ihon arville saman tien, varsinkin tälläisen kömpelyksen!) ja istuttamaan uusia avokadopuita. Kaiken raadannnan jälkeen on farmipäiviä nyt kasassa 57 joten vielä pitäisi reilut 30 saada kasaan jos mielii saada toisen vuoden viisumin. Hyvin alkanut avokadoura jatkuu siis samaisen perheen farmilla Mooballissa, Byron Bayn kupeessa, elokuun aiussa. Meidän viimeisiä päiviä farmilla ilahduttamaan ilmestyi kissa, joka tassutteli irlantilaisten lähdettyä verannan oven taakse. Ehkä se ei tykännyt äänekkäistä kanssafarmareista? Harmaa poikakissa nimettiin cyklonin mukaan Yasiksi ja kiltisti se pyöri verannalla joka päivä ja odotti meidän töistä kotiinpaluuta. Yasi oli oikeatSydäntä riipaisi jättää Yasi farmille, mutta toivottavasti perhe pitää siitä jatkossa hyvän huolen. Niin ainakin luvattiin. \'Loma-arkeen\' paluu tuntui alkuunsa vähän hankalalta. Kun on 12 viikkoa elänyt eristyksissä muusta maailmasta saman pienen(evän) porukan keskellä tuntui hostelliin paluu yhdenlaiselta kulttuurishokilta. Apua, mistä näitä ihmisiä oikein tulee?!? Uni tuli totuttuun tapaan jo ennen kymmentä ja aamulla silmät aukesi viimeistään kahdeksan aikaan. Onneksi ihmismieli on suht sopeutuvainen ja pian sitä oltiinkin kuin ennenkin ja muisteltiin jo lämmöllä taakse jäänyttä farmia. Oi niitä aikoja..! Yksi missio Cairnsiin paluulle laitettiin. Löytää auto! Nyt kun meitä reissulaisia olikin kolmen sijasta neljä, päätettiin lyödä rahat yhteen ja hommata kulkupeli alle. Aika monelta taholta kun on saanut kuulla että autoilu on paras tapa tutustua itärannikkoon. Saa mennä oman aikataulun mukaan ja pysähtyä kun haluaa sen sijaan että joutuisi katsomaan bussin ikkunasta ohi vilahtavia maisemia. Jo hostellille bussipysäkiltä kävellessä törmäsimme myytävänä olevaan autoon; farmarimalli, rekisteri kunnossa lokakuulle asti ja mukaan vielä telttailuvälineet retkisängyistä ja -keittimistä lähtien. Ja hintakin budjetin sisällä. Ja pim, omistimme vihdoin IKIOMAN auton. Esteban on oiva lisä tähän porukkaan ja tähän astikin hyvin kulkenut nämä tuhat kilometriä mitä ollaan tähän mennessä keretty ajelemaan.CAirns ja FAr North Queensland jätettiin siis taakse vihdoin viikko sitten ja matka alkoi. Tarkoitus oli pistää teltta pystyyn heti ensimmäisenä yönä mutta koska pimeä yllätti eikä kukaan vielä tiennyt kuinka hankalasti teltta on koottavissa päädyimme Mission Beachillä hostelliin. Paikka vaikutti suhteellisen kuolleelta (liekö vieläkin kärsii Yasin seurauksista) joten matkaa jatkettiin heti seuraavana aamuna. Päädyimme kansallispuistoon yöksi ja ihkaensimmäinen telttailuyö oli vihdoin edessä. Täällä pimeä laskeutuu jo ennen seitsämää joten keskellä-ei--niin-yhtään-mitään oli säkkipimeää ja meillä hankaluuksia keksiä miten pimeällä saisi ajan kulumaan kun ei voi oikein ympäristööönkään tutustua. Ensimmäinen yö oli hirveä; sänky liian kova ja kylmä yö. Tätäkö se sitten jatkossa on? Matka jatkui taas yhden yön jälkeen hitaasti alaspäin ja seuraavat kolme yötä vietettiinkin Magnetic Islandilla. Paikan piti olla kaikinpuolin mukava mutta vastassa oli taas lähes kuollut paikka. Edes pitkä viikonlooppu (täällä annetaan ylimääräinen vapaapäivä arkipäivälle jos pyhäpäivä sattuu viikonlopulle, jotain mitä Suomeen kaivattaisiin myös!!) ei tuntunut lisäävän ihmisten määrää. Aika meni rantoja kolutessa, snorklatessa (pettymys, missä on värikkäät korallit ja Nemo-kalat?? ei ainakaan täällä..) ja muuten vain rentoutuessa. Kolme yötä oli riittävästi ja matka jatkui taas. Nyt päädyttiin Airlie Beachille joka etäisesti muistuttaa Uusi-Seelannin Queenstownia. Täällä eräs must-do -juttu on käydä purjehtimassa Whitsundays -saarilla, joka koostuu yli 74 eri saaresta. Suurin niistä, itse Whitsunday, pitää sisällään yhden maailman kauneimmiksi haukutuista rannoista, Whitehaven Beachin. Pakkohan sinne on päästä! Mutta koska reissutoverit elävät budjetilla, päädyn lähtemään kolmen päivän reissulle yksin. Alkuun ajattelin etten yksin lähde mutta katuisin katkerasti jos en nyt menisi. Ja kiitos hyvän ystävän tsemppauksen varasin itselleni eilen matkan. Ilmeisesti hiljaisen sesongin ansiosta hinnat on suhteellisen alhaalla ja löysin itselleni mukavan pienen paatin, Apollon, jossa vietän huomisesta eteenpäin seuraavat kolme päivää. Luvassa paaaaaljon snorklausta, sukellusta(!!) ja rantojen koluamista. Ja toivottavasti aurinkoa ja hyvää myötätuulta! -J
- comments
Miia Kaveri on tammikuusta asti melkein viikottain hehkuttanu sitä whitehaven beachiä, et luulen se on ihan must to see! kerro sitten oliko sen kaiken ylistämisen arvonen.
RIITTA TÄTSY Heippa likat! Myöhästyneet, mutta sitäkin syrämellisemmät synttärionnittelut Suville ja Jennille sinne jonnekin maailman ääriin! Hyvin teillä näyttää siellä menevän, eikä visiin pahemmin ole ollut mitään vastoinkäymisiäkään. Hienoa! Sukukin on lisääntynyt, kun Ville ja Susanna saivat työtn lauantaina, 14.5. ja Viljamista tuli näin isoveli (huomenna 1,5 v). Tuli siis "Härkä-tytö", kuten tekin (kaksoset) olette. Muuten täällä mennään entiseen tahtiin, ja tulevana viikonloppuna taas hölkätään siskosten kanssa Naisten kymppi pitkin ja poikin Helsinkiä. Hyvää jatkoa teille kaikille ja antoisia retkiä!! toivoo Riitta P.S. kuka se neljäs on??