Profile
Blog
Photos
Videos
Eilen tuli kuluneeksi tasan neljä kuukautta siitä kun heitettiin hyvästit kotoisalle, syksyiselle Suomelle ja lähdettiin kohti suurta seikkailua. Neljä kuukautta! Miten nopeasti aika meneekään täällä uusien asioiden äärellä. Päällimmäisenä on ehkä edelleen mielessä Uuden Seelannin reissu, viidessä viikossa tuli kuitenkin nähtyä ja koettua niin paljon. Täällä Australiassa kun toistaiseksi ollaan kuitenkin vain koluttu Sydneytä ja nyt hieman Cairnsia ja avokadofarmin elämää Multchibassa.
Tosiaan Australia-päivänä saatiin vihdoin odotettu puhelu avokadofarmilta että työt alkaa seuraavana päivänä. Australia-päivä piti viettää juhlien mutta bileet vaihtuikin bussimatkaksi keskelle ei mitään. Mareebaan köröteltiin ensin puolitoista tuntia bussilla jonka jälkeen meidät haettiin farmille -matka Mareebasta Multchibaan kestää vielä 40 minuuttia. Siellä sitä yhtäkkiä oltiin, keskellä toisten kotipihaa, ilman netti- ja puhelinyhteyttä. Farmin omistaja päätti kuitenkin pitää meistä hyvää huolta alusta alkaen joten sen sijaan että meidät oltaisiin majoitettu 10 minuutin kädlymatkan päähän askeettiseen taloon, farmin kyljessä olevasta kämpästä sai häädön irkkupoika joka majoitettiin päätaloon jotta me mahduttaisiin tuohon vähän mukavampaan kämppään. Tällä kertaa jaetaan jälleen huone keskenämme, S&S päättivät jopa jakaa sängyn keskenään. Toisessa huoneessa majailee mukava saksalaistyttö joka oli saapunut farmille jo muutamia viikkoja sitten.
Seuraavat kolme päivää paiskittiin töitä aamuseitsämästä eteenpäin tilanteesta riippuen joko kolmeen tai iltakuuteen asti avokadoja pakaten.. Homma on hektistä, pitäisi pakata avokadot laatikkoihin hienoon riviin ja keretä samalla tarkistamaan ettei sekaan eksy huonoja samalla kun liukuhihna puskee tavaraa jatkuvalla tahdilla lisää ja lisää.. voin kertoa että siinä vilisee kyllä avokadot aika hyvin silmissä ja muuttaa näköäänkin monta kertaa päivässä! Huoleton elämä paratiisissa vaihtui siis yhtäkkiä työläisen elämäksi keskellä ei mitään.. mutta sitähän tässä oltiin haluttu jo pidemmän aikaa, neljä kuukautta lomailua alkaa käydä jo työstä! Ja koska tilin saldokin alkoi vaipumaan jo pelottavan alas oltiin onnellisia kun vihdoin tärppäsi! Täytyy myös sanoa että farmi on kaikinpuolin paras mahdollinen mitä toivoa voi. Omistaja pitää meistä todella hyvää huolta ja on kaikinpuolin reilu pomo, samoin kuin työkaverit ovat todella mukavia. Meitä on tällä hetkellä töissä 13 joten siinä kerkeaa jo aika hyvin tutustumaankin muihin. Varsinkin työpäivän jälkeen kun ollaan jumissa yhdessä farmilla, ei ole telkkaria, puhelinta eikä sitä pirun nettiä -paitsi minun iPhonella pääsee nettiin kun seisoo tietyssä kohtaa kämpän verannalla.
Tiistaina pomo tuli sitten ilmoittamaan ruokatunnilla että keskiviikoksi on odotettavissa pyörremyrksy. Oltiin tottakai seurattu jonkinverran uutisia ja kuultu kahdesta edellisestä pyörremyrskystä jotka olivat iskeneet jo Australiaan edeltävän viikon sisällä. Mutta tämä, Yasi, olikin tulossa suoraan meitä kohti ja oli luokiteltu pahimmaksi kuin koskaan mikään ennen Australiassa nähty. Tiistai-ilta ja keskiviikkopäivä vietettiinkin ikkunoita teippailen ja irtotavaraa piilotellen siltä varalta että katto irtoaa tai ikkunat hajoavat. Meidät otetttiin päätaloon majailemaan ja kylpyhuoneesta tehtiin turvapaikka niinkuin uutisissa kehotettiin. Kylpyhuoneeseen varastoitiin vettä, ruokaa ja taskulamppuja, patjoja ja tyynyjä siltä varalta että siellä joudutaan viettämään useampikin tunti. Meitä oli talossa 13 joten kukaan ei innolla odottanut moisen tilanteen kohdalle osumista.
Keskiviikko kului äärettömän hitaasti. Koko ajan seurattiin uutisia kauhulla. Pahin pyörremyrsky ikinä - Ihmisiä tulee kuolemaan -Varautukaa pahimpaan - Myrsky kestää koko yön.. Uutisten katsominen vain lisäsi pelkoa. Aika kului hitaasti, tuulen nopeus nousi vähitellen, sateelliiittikuvat näyytivät kauheilta. Kukaan ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Alunperin myrskyn ytimen piti iskeä suoraan Cairnsiin, vain vajaan sadan kilometrin päähän meistä. Mutta koska farmi sijaitsee vähän sisämaassa, korkeammalla ja kukkulajonon ympäröimänä olivat viisaammait meistä varmoja ettei mitään tapahdu meille. Mutta me eurooppalaiset backpackerit ei olla koskaan koettu moisia kauheuksia etenkään Suomessa! Jos katto lentää, riittääkö kylpyhuoneen suoja meille?
Tuli ilta, kello oli kymmenen. Myrsky lähestyi. Pahimman odotettiin iskevän puolenyön aikoihin. Kaikki torkkuivat välillä, sitten katsottiin taaas uutisia, seurattiin tuulen nopeutta ulkona. Torkuttiin. Kello tuli kaksitoista.. torkuttiin.. tuli aamu. Ja kaikki oli hyvin. Edes puita ei pihalla kaatunut ja meidän kohdalle osui pahimmillaan ehkä n. 40 km/h tuuli. Myrskyn silmä oli kääntänyt suuntaa meidän eduksemme sen verran että pahin koettiin Cairnsin eteläpuolella Innisfailissa ja Tullyssa.
Olo oli epätodellinen. Koko edellinen päivä meni pelätessä ja sitten ei mitään tapahtunutkaan. Onneksi niin! Sillä pahin mahdollinen skenaario oli että myrskyn jälkeen meillä ei ole töitä jos tuuli pyyhkäisee kaikki avokadot mennessään. Mutta nyt näyttäisi siltä että työt jatkuvat. Ei tosin ihan vielä, tämän takia tuli muutama ylimääräinen vapaapäivä mutta parempi niin kuin että nyt vaellettaisiin jälleen työttöminä.
Ensi viikosta eteenpäin luvassa onkin siis toivottavasti taas pitkiä työpäiviä avokadojen parissa aina toukokuun alkupuolelle asti. Tällä farmilla on hyvä olla, ja varmaan vietetäänkin täällä niin kauan kuin töitä vaan riittää. Ehkä onnistutaan saamaan jo täällä kasaan tarvittavat 88 päivää farmityötä että saadaan viisumia jatkettua seuraavalle vuodelle. Sillä vaikka tuntuu että Australiaa koetellaan ilmojen suhteen todella paljon tällä hetkellä ja mekin osutaan pahimpien keskelle, en ole valmis lähtemään. En ole nähnyt läheskään kaikkea mitä tulin tänne näkemään. Ja sillä en tarkoita Yasin kaltaisia luonnonoikkuja..!
J
- comments
Ella Ihanaa lukea teidän kuulumisista siellä! :) Ja huippua, että ootte päässeet töihin - ja ennen kaikkea ihanaa, että selvisitte säikähdyksellä siitä myrskystä! Kyllä jänskätti täälläkin, katoin jopa uutisia telkkarista, vaikken yleensä ikinä kato :D Kuulostaa kyllä niin mainiolta tuo teidän oleilu ja puuhailu siellä, että kateeksi käy täällä arjen keskellä. :) Ootte sitten jäämässä vissiin pitkäksikin aikaa nyt... voi ei, jää sitten vuosisadan tuparit väliin! ;) Terkkuja sinne ja tsemppiä avokadoiluun, päivittäkää lisää, näitä on mukava lukea. :)