Kilroyn scheissen blogin, oman evotuksen ja Kambodzan huonon netin kombinaationa viime postauksesta jäi tekstit pois joten tässä nyt sitten oikea versio, jonka piti tosiaan olla täällä jo kaks päivää sitten.

Kuus päivää ollaan nyt oltu Kambodzan kuningaskunnassa ja fiilis on todellakin sellanen että kannatti tulla. Ihmiset on mukavia ja hymyilee kokoajan, jotkut jopa huutaa hello kun menee ohi, maisemat on jälleen kerran aivan mahtavia, khmer-ruoka on hyvää, ja valkoiset rannat ja turkoosi meri oli todella jees. Todellakin semmonen maa että kannattaa käydä, ja meil on vielä kruunun jalokivi Angkorin temppelit näkemättä.

Tiistai päivällä ylitettiin tosiaan raja Thaimaasta tänne Kambodzaan lähellä Koh Kongin kaupunkia. Jännitys oli ennen rajaa kova, koska oltiin luettu netistä korruptiosta, pelottelusta ja muutamasta varottavasta tapauksesta. Mutta, jälleen kerran internet liioitteli asioita ja vaikka byrokratia oli rajalla tietenkin kova ja jouduttiin täyttämään monta eri lappua niin ehkä puolen tunnin jälkeen päästiin maasta toiseen. Jouduttiin tosin maksamaan normaalia 20dollaria jonkin verran enemmän viisumeista, mutta ehkä se reissukukkaro sen verran venyy. Rajalta otettiin vähän hämärän oloinen "taksi" Koh Kongin kaupunkiin ja siellä Oasis Resortiin. Tää hotelli oltiin edellisiltana katottu netistä, ja se oli saanu melkein kaikilta kävijöiltään huippuarvostelut. Ja kuten kohta huomattiin niin ei turhaan. 400Bahtia köyhdyttiin matkasta hotellille(vaikka aluksi kyllä pelättiin jo melkeen munuaisten puolesta sen taksikuskin kyydissä :D). Heti kun käveltiin respan suuntaan Oasiksella tuli vastaan hieman pulskistunut surffitukkainen ausssiakstentilla englantia vääntävä heppu, joka kyseli että mitä maksettiin taksista. Kun kerrottiin että 400bahtia, niin kaveri tulistui ja sanoi että kaveri oli nyhtänyt meilt ylihintaa ja otti puhelimen kouraansa ja alkoi soitella taksijärjestöön asiasta. Vähän ihmeissään siinä oltiin, mutta siitä huolimatta mentiin respalle ja checkattiin ittemme sisään. Ja oltiin muuten hotellin ainoat asiakkaat.

Oasiksen keskellä oli iso uima-allas, jonka ympärillä oli karkeasti arvioituna ehkä 10 bungalowia sekä respa/ravintola, ja kaikkialla ympärillä kasvoi palmuja muita viidakkokasveja. Bungaloweissa oli tyylikäs betonista rakennettu sänky ja pari tasoa, ja ihan perus vessa suihkulla. Myös ilmastointi löyty onneks. Kun myöhemmin syötiin hotellin raflassa altaan vieressä, tuli aussikaveri kertomaan meille taksihommasta ja kyselemään muutenkin kaikenlaista. Kaverin nimi oli Jason ja hän oli ilmeisesti Oasiksen omistaja. Kyseltiin Jasonilta mahollisuudesta vaihtaa euroja dollareiksi Koh Kongin keskustassa ja bussilipuista eteenpäin Sihanoukvilleen, ja hän vastasi että voi soittaa keskustaan kaverilleen että näyttää meille rahanvaihtomestan ja hommaa liput. Lisäks tarjoutu soittamaan tuktukin viemään meiät mestoille, mutta hieman myöhemmin ku mentii kyselee kyydistä ni tarjoskin puolestaan omaa skootteriaan meil lainaksi. Ja tietenki täysin ilmaseks, vähän jouduttii tankkaaman matkalla ettei löpö loppunu kesken. Onneks saatiin myös kypärät, koska ensinnäkään skootterissa ei toiminut takajarru eikä tyhjäkäynti ja toiseksi Kambodzassa ajetaan vielä hemmetisti hullummin ku Thaimaassa. Mutta hengissä selvittiin ku ajeltiin rauhassa ja väistettiin vaan kaikkia muita liikenteessä olevia. Vähän oli aluksi kahvilla kun ei tienny kummalla puolella täs maassa ajetaan, mutta aika nopeestihan se selvis että oikeella. Ensin oletin että vasemmalla niinkun Thaimaassa, mut kun ensimmäinen skootterikaveri tuli vastaan samaa puolta niin aattelin et ehkä ei.

Rahat saatiin Koh Kongin stadissa vaihettua ja bussiliput Kambodzan kuuluisampaan biitsikohteeseen hankittua ihan ilman mitään ongelmia. Illalla sitte vaa maattiin hotellin riippumatoissa pihalla ja lueskeltiin kirjoja ennen ku taas lähettiin käymään kaupungissa syömässä paikallisessa hyvässä Jasonin suosittelemassa raflassa. Täl kertaa mentiin sentää tuktukilla ku ei pimeessä ajo hirveesti kiinnostanu. Sitte vaa aikasin koisaamaan, koska seuraavana aamuna oli aikanen lähtö puol kasin aikoihin kohti Sihanoukvillen rantoja.

Aamu ja bussimatka meni nopeesti ja sujuvasti lukuunottamatta sitä et tuktukista (tai moto-romarkista, niinkun ne täällä Kambodzassa sanoo), joka tuli hakee meitä hotellilta loppu bensa kesken matkan ja jouduttiin kahella mopolla jatkamaan bussipysäkille. Sihanoukvillessä suunnistettiin suoraan suosituimmalle rannalle eli Serendipidity-Occheutenal-rannalle ettimään majotusta. Käveltiin rinkat selässä pitkin rantaa ja ristiin rastiin katuja paahtavassa kuumuudessa ennen ku lopulta päädyttiin GST guesthouseen ihan rannan lähettyville. Ite olin ainakin yllättynyt siitä kuinka turistivoittoinen Sihanoukville oli. En odottanut että Kambodzassa, ehkä yhdessä maailmana köyhimmistä maista olisi näin pitkälle vietyä turismia. Rantakadut olivat täynnä ravintoloita ja baareja, rannalla käveli jatkuvasti kaupustelijoita lapsista vanhuksiin joitten myymät tuotteet vaihtelivat hieronnasta hedelmiin ja rannekoruihin. Kambodzalaiset eli khmerit tjsp. puhuivat myös hyvää englantia ja myöhemmin kun oltiin rantsussa syömässä niin huomattiin kyllä se ikäväksemme kun kaupustelijat iskivät kiinni ja yrittivät kehuskelulla, anelulla ja muilla vippaskonsteilla saada meiät ostamaan rannekorut tai ottamaan hieronnat. Koetettiin kuitenkin nauttia rannasta ja vuokrattiin loppupäiväksi aurinkotuolit. Siinä sitten lueskeltiin kirjoja auringon paahteessa ja käytiin meressä uimassa aina auringonlaskuun saakka.

Illaksi oltiin jo etukäteen mietitty että mentäs Sihanoukvillen backpackerkeskukseen Monkey Republiciin syömään ja ottamaan muutamat. Paikka oli rannasta puolisen kilometria mäen päällä ja aivan täynnä reppureissaavia länkkäreitä, jotka kovaan ääneen kittas paikallista Anchor-bisseä ja jakoivat matkatarinoitaan keskenään. Illan mittaan meiätkin vedettiin mukaan reissaajaporukkaan, joka oli tullut Apinatasavaltaan hieman kaukaisemmalta Otres-rannalta. Suurin osa porukasta oli brittejä, sitten oli muutama irlantilainen ja lopuksi vielä yksi australialainen. Kaikki olivat todella mukavia ja kertoivat mielellään reissukokemuksistaan siinä samalla kun kumottiin Anchor jos toinenkin alas ensin Monkey Republicissa ja myöhemmin JJ's baarissa rannalla. Esimerkiksi 18-vuotias aussikaveri oli reissannut jo 4,5kuukautta ensin interraililla Euroopassa ja nyt myöhemmin aasiassa. Suunnitelmassa oli kuulemma jatkaa reissua aina tammikuun puoleen väliin saakka. Siinähän se ilta sitten menikin mukavasti pikkutunneille saakka tarinoidessa ja myöhemmin ehkä vähän tanssiessakin. Kaikki suositteli meille Otres-biitsiä ja päätettiin siirtyä seuraavana päivänä sinne.

Otres oli enemmänkin sitä mitä olin odottanut. Pitkä kapea valkea hieman kaareva rantaviiva turkoosin meren äärellä. Ja huomattavasti vähemmän rantabaareja päällekäyvine sisäänheittäjineen.

Majoituttiin Mien Mien Otres bungalowiin 50metrin päähän rannasta(hinta vain 8dollaria/yö eli halvin majoitus tähän mennessä) ja suunnattiin rannalle syömään ja myöhemmin taas vaan makailemaan olkivarjon alle aurinkotuoleihin. Rentoutuessa, lukiessa kirjaa ja mukavan viilentävässä vedessä vierähti kaksi päivää niin nopeasti etten todellakaan ihmettele, miten jotkut on kuulemma Otresille jääny jumiin jopa viikoiksi vaan chillaamaan. Ruoka oli rannalla hyvää ja sopuhintaista, samoin juomat. Kuuden aikoihin punainen auringonlasku värjäsi taivaan ja pilvet punaiseksi ja meren peilisiniseksi. Oli kyllä vaikuttava näky kun punanen pallo pikkuhiljaa valui kohti merta ennen kuin katosi horisontin taakse.. Illalla taas taivas täyttyi niin monista tähdistä etten osannut ees otavaa tai mitään muitakaan tähtikuvioita löytää ja kauempana merellä ukkosmyrskyt ja salamat välkky komeasti.

Sihanoukvillen Otres rannalla olis voinu viettää tosiaan ainakin viikon vaan rentoutuen ja tehden ei mitään. Valitettavasti meil oli kuitenki Jeminan kanssa lento Bangkokiin ens keskiviikoksi ja vielä Siem Reapin Angkor-temppelit ja Phnom Penh näkemättä. Joudttiin siis lähtemään rannalta ja kahen aikoihin lauantaina oltiinki sitten jo matkalla kohti Phnom Penhia ja uusia seikkailuja. Mutta niistä lisää sitte seuraavassa postauksessa, tää on nytki jo tarpeeksi pitkä.

Loppuun vielä muutama sana:

Kannattaa tulla Kambodzaan, vaikka tää on ihan Thaimaan vieressä niin tää on silti täysin erilainen. Oma kulttuurinsa ja omat tapansa ja joku tässä maassa saa vaan ainaki mut hymyilemääni. Ehkä se on ne ihmiset, jotka köyhyydestä ja huonoista oloista huolimatta jaksaa hymyillä, olla iloisia ja avuliaita. Jopa meille turisteille. Ehkä meil ois Suomessa pari asiaa opittavana näiltä ihmisiltä...

Ja kuuleman mukaan koulu on peruttu 14.11. saakka pahentuneen tulvatilanteen takia, joten mun syysloma jonka piti aluksi olla viikko on nyt sitten semmonen yli kuukauden. No en pistä vastaan tälle hyvälle reissumahikselle ja ollaanki jo Mikon kanssa puhuttu että kun Jekkukin on kotiutunut täältä niin suunnattas Koh Taolle ja Samuille. Tai sitten vaikka Laosiin tai ihan mihin vaan halutaankin. Lisäks tosin Bangkokin keskustakin on nyt kuulemma tulvinut joten saa nähddä miten sieltä mihinkin pääsee ja mitä siellä on tekemistä edes kun sinne Jeminan kanssa kohta päästään takasin.