Profile
Blog
Photos
Videos
Viimeksi jäätiin siihen kun lähdettiin relaamasta Sihanoukvillen rannoilta kohti Kambodzan isoimpia kaupunkeja Phnom Penhia ja Siem Reapia. Rantalomailu oli nyt ohi ja seuraavaksi oli tarkoitus panostaa enemmän muinaisen kulttuuriin. Tiedossa oli siis ne maailmankuulut muinaisen khmer-kulttuurin Angkor temppelit ja Kambodzan pääkaupungin Phnom Penhin tutkiminen. Tällä hetkellä ollaan jo Bangkokissa ja Kambodzan hieno kuningaskunta on muisto vain, mutta kuitenkin sellainen muisto joka varmasti muistetaan loppuelämämme.
Bussimatka Kambodzan pääkaupunkiin oli puuduttavan pitkä ja ruuhkien takia vielä pitempi kuin oli oikeastaan tarkoitus. Oli jo pimeää kun saavuttiin Phnom Penhiin ja niinkuin silloin kun ensimmäistä kertaa aikoinaan Bangkokiin tullessa niin ei se kovin kutsuvan oloiselta paikalta näyttänyt. Pimeitä ahtaita kujia, kova liikenne ja internet huhut yöllisistä ryöstöistä ei houkutellu meitä illemmalla kun oltiin majoituttu, joten syötiin vaan King Guesthousen raflassa ja sitten pehkuihin että jaksettaisiin taas seuraavana päivänä herätä aikaisin ja lähteä reissaamaan bussilla kohti Siem Reapia.
Maisemat oli erilaiset kun Snookyvillestä tullessa. Tulvaa ei ollut näkynyt ollenkaan rannikolla eikä juuri ollenkaan pääkaupungissa, mutta tien varrella asuviin kambodzalaisiin se oli iskenyt. Mekong ja järvi johon se virtaa, Ton Sap(tjsp.) oli tulvinut alaville pelloille ja veden varaan oli joutunut kaikenlaista aina lehmistä taloihin. Oikeastaan ainoastaaan se tie, jolla ajettiin ei ollut vedessä. Onneksi kuitenkin paikalliset oli suurin osa hyvin osannut varautua ja alunperinkin rakentanut talonsa korkeammalle paalujen varaan. Köyhimmillä perheillä ei kuitenkaan tämmöistä vaihtoehtoa ollut ja lauta ja bambuhökkelit olivat osittain veden alla. Tilanteeseen suhtauduttiin kuitenkin eri tavalla kuin Thaikuissa(tosin tilanne on siellä huomattavasti pahempi); ihmiset oli rakentaneet siltoja taloiltaan tielle ja näyttivät ainakin päällisin puolin elävän ihan normaalia elämää. Pienemmät lapset jopa uivat tulvavedessä ja seilasivat lautoilla pitkin vesittyneitä peltoja.
Mielenkiintosista maisemista huolimatta matka oli jälleen tuskallisen pitkä ja perillä oltiin vasta neljän aikoihin. Tää jätti meille taas surullisen vähän aikaa tutustua pieneen Siem Reapin kaupunkiin, koska pimee tuli taas siinä kuuden maissa niinku aina leveysasteilla. Onneksi ehittiin kuitenkin syödä ja käydä hieman shoppailemassakin Old Town Marketilla. Myös pubstreetillä käytiin Angkor-drafti ja vodkabattery maistamassa.
Maanantaiaamu tuntui melkein kouluaamulta: herätys ennen kasia ja luokkaretki temppeliraunioille puoli ysiltä. Onneks ei kuitenkaan ollu kukaan opettaja käskemässä eikä vainionliikenne kuskaamassa vaan Angkorin temppeleille lähettiin omalla tuktukilla kuskeineen päivineen(12USD koko päiväksi). Sisäänpääsy Angkorin arkeologiseen puistoon oli päiväksi 20dollari/naama ja sillä pääsi siis kaikkiin alueella oleviin raunioihin. Alotettiin lähimpänä olevasta ja ehkä kaikkein kuuluisammasta Angkor Watista. Paikka oli tietenkin aivan piukassa turisteja, mutta se oli ihan odotettavissa, samoin epäviralliset oppaat jollasta ei tietenkään otettu. Vaikka enemmän ois ehkä saanu irti jos olis ottanu oppaan, koska loppupäivästä alko temppelit näyttää hyvin samanlaisilta.
Pitkä leveä kivisilta ylitti leveän vallihautamaisen vesialueen joka ympäröi Angkor Wattia ja sen päässä oli leveä portti, jonka kaikki tornit olivat enemmän tai vähemmän romahtaneet. Sen jälkeen avautui vielä pitempi silta, joka ylitti laajaa nurmikkoaluetta, ja sen päässä seisoi majesteettisesti Angkor Wat viisine torneineen. Keskimmäistä tornia ympäröi neljä hieman matalampaa tornia ja näitä torneja vielä pitkät muurit, joitten sisäpuolella oli erinäisiä raunioituneita rakennuksia ja alttarihuoneita. Muurien seinät oli koristeltu kaiverruksilla hindujumalien yhteenotoista ja ne jatkuivat kymmeniä metrejä, ellei peräti satoja. Kaikki muutkin sisätilan kivet oli kaiverrettu erittäin taidokkaasti. Sisemmällä Angkorissa pääsi kiipeämään neljän tornin sisälle ja viidennen ja isoimman tornin juurelle. Sisäänpääsyvaatimuksena oli kuitenkin että oli pukeutunut säädyllisesti ja tää tarkotti sitä että minishortseissa ja paljailla olkapäillä ei päässyt sisään. Jekku joutu siis odottelemaan ulkopuolella harmikseen kun mä nopeesti kiersin paikan ja otin kuvia. Ylhäältä oli hyvät näkymät Angkor Watin portille ja muuallekin ympäristöön, lisäksi sieltä näki keskitornin hyvin läheltä. Myöhemmin myös eräässä toisessa temppelissä oli samankaltaiset siveellisyysvaatimukset eli jos aiotte mennä kattomaan Angkorin temppeleitä ja haluutte päästä kaikkialle sisään niin pitempiä shortseja jalkaan ja t-paitaa päälle. Vaatimukset ei kuitenkaan ollu onneksi ihan yhtä kovat kuin Thaimaan temppelialueilla.
Angkor Watin jälkeen kuski vei meidät Bayonin raunioille Angkor Thomiin ja siellä käveltiin vielä eteenpäin Royal Forestiin(tjsp.) ja siellä sijaitseviin moniin temppeihin. Lopuksi tavattiin kuski uudestaan Elephant Terracen edessä. Kaikki rauniot Thomissakin olivat mahtavan näköisiä, mutta eivät kuitenkaan aivan samaa kaliiberia kuin se kaikkein kuuluisin Wat. Päivä jatkui vielä muutamalla temppelillä ennen lounasta, ja lounaan jälkeen käveltiin syvemmälle metsikköön raunioille, jotka luonto oli ottanut haltuunsa. Suurin osa näistä temppeleistä oli romahtanut aikoinaan ja osa oli rakennettu myöhemmin uudestaan. Osaa taas ei olisi pystynytkään rakentamaan, koska raunioiden päällä ja lomassa kasvoi giganttisen kokoisia puita. Ympärysmitta oli parhaimmillaan varmaan viittäkin metriä ja korkeutta ja ikää en rupea edes arvailemaan, mutta kyllä niistä näki että olivat siinä kauan olleet. Eräässä suositussa valokuvauskohdassa puu kasvoi ehjänä olevana temppelin päällä ja sen mahtavan kokoiset juuret menivät seiniä myöten maahan.
Tän jälkeen nähtiin vielä monia temppeleitä, joitten nimiä en muista ja joista ei sinäänsä mitään erikoista mainittavaa ole. Todella hienoja ne olivat ja ainutlaatuisia, mutta en jaksa nyt kuvailla enempää. Kattokaa kuvia tai menkää käymään, ehdottomasti kannattaa. Mutta jos meette niin varatkaa enemmän aikaa. Kolmen päivän lippu maksaa 40dollaria ja sillä voi sitten paremmin perehtyä eri alueisiin. Me mentiin vaan ns. small cycle ja siinäkin väsähdettiin lopussa jo niin pahasti että haluttiin lähteä hotellille melkeen kesken. Onneks kuski sai kuitenkin meiät suostuteltua jäämään kattomaan auringonlaskua Angkor Watille ja sitä ennen käytiin vielä kuumailmapallosta ihailemassa 150metrin korkeudesta temppelialueen maisemia. Auringonlasku valaisi Angkor Watin tornit oranssiksi ja se oli kyllä todella mahtava näky ja hyviä kuviakin saatiin.
Angkorin tempplit oli todellakin käymisen arvoinen paikka. Suosittelen. Yks asia oli kuitenkin niin ärsyttävää siellä kun mikään vaan voi ikinä olla ja se oli ne perhanan myyjät. Erityisen ärsyttävää ja oikeastaan säälittävää oli kun pienet lapset tulivat väenväkisin myymään joitain bambuhuiluja ja rannekoruja ja sanoivat että tarvitsivat rahaa kouluun. Nuorimmat oli varmaan jotain alle viisvuotiaita. Myös jatkuviin aikuisten "Mister you wanna buy cold drink" ja "Sir you wanna buy book, only one dollar" huutoihin alkoi kyllä palaa myös tosi pahasti kiinni. Mutta kai niittenkin se elantonsa siellä on pakko jotenkin tehdä, olivat sitten kuinka ärsyttäviä tahansa...
Kulttuurisellisesti mahtavan ja väsyttävän päivän jälkeen teki kyllä hyvää päästä takaisin hotellille suihkuun ja vähäks aikaa ottamaan lebeniä. Illemmalla käytiin vielä pubstreetillä syömässä hyvää pastaa ja tosi hyvää lasagnea. Seuraavana päivänä olikin sitten paluu Phnom Penhiin taas bussilla aikasin aamusta.
Vähemmän tuskallisen ja enemmän nukutun ja viimisen bussireissun jälkeen oltiin sitten taas Phnom Penhissä ja samassa tutusssa King Guesthousessa. Lähinnä sen takia että siellä oli edulliset huoneet ja ilmanen pick up bussiasemalta. Täl kertaa meil oli aikaa valosallakin kierrellä hieman Kambodzan pääkaupunkia ja kun oltiin syöty joenrannalla olevassa raflassa lounasta niin lähettiin tutustumaan hieman syvällisemmin kaupunkiin. Käveltiin joenvartta pitkin lämpimässä auringon paisteessa, kateltiin vuolaana virtaavaa jokea, ihmeteltiin sen leveyttä. Joen varrella kaupungin ilmeisesti vähemmän varakkaat asukkaat peseytyi ruskeassa likaisessa vedessä ja lapset kahlas rappusilla jotka vei jokeen. Myöhemmin kun oltiin hieman katteltu taas jotai temppeleitä ulkoapäin ja oltiin kävelemässä takas hotellille nähtiin myös pieni kuja kauppakojujen vieressä, joka oli täynnä pressuista ja laudoista kyhättyjä rakennelmia. Pääteltiin että täällä ne joessa peseytyjät sitte varmaa välillä nukkuu. Kontrastia siis löytyi Phnom Penhistäkin kun ehkä viiden korttelin päästä hökkelikujasta oli sitten viiden tähden ultraluksushotelleja. Mutta toisaaltahan tää on ihan normaalia käsittääkseni isoissa kaupungeissa täällä, samankaltaisuuksia löytyy Bangkokistaki.
Illalla oltiin taas niin fyysisesti loppu että meni taas siihen hotellin raflassa syömiseen. Ja seuraavana päivänä nukuttiin pitkään ennen kuin käytiin jokirannassa syömässä kanapatongit ja juomassa mangopirtelöt. Sitte istuttiin hetki joten varrella ja seurailtiin kun lukuisat pitkähäntäveneet miehistöineen repi silakkaa tai jotain muuta kalaa ylös joesta. Hotellille palatessa olikin sitte aika pakata lopullisesti kamat ja tuktukilla kohti lentokenttää. Kentällä pyöri ihan törkeä määrä muslimeja (tai siltä ne ainakin näyttivät). Heitä oli varmaan satoja ja kaikki terminaalin ulkopuolella, aivan kun odottaisivat jotain. Ehkä heil oli joku tärkeä vieras tulossa myöhemmin päivällä lentäen Phnom Penhiin ja kaikki olivat vastassa tai jotain. Kenttämuodollisuudet suju hyvin ja nyt kirjottelenki tässä koneessa jo tätä blogiupdeittiä. Aluks sanoin että ollaan jo Bangkokissa kun en aikasemmin tätä pääse nettiin laittamaan kun eivät ole ainakaan Airasian koneisiin vielä keksineet nettiä laittaa.
Tää melkee pari viikkoa, mikä Jeminan kanssa yhdessä ensin Koh Changilla ja myöhemmin Kambodzan hienossa kuningaskunnassa pyörittiin on parhaita lomia millä oon koskaan ollu ja anto hyvää esimakua siitä reissaamisesta mitä tuun tekemään joulun jälkeen. Tosin hieman pienemmällä budjetilla, nyt ei tullu hirveesti kuluissa säästeltyä vaikka majotuksissa päästiinki halvalla. Siitä huolimatta mahtavan hieno reissu, ja kyllä menisin Kambodzaan uudestaankiin. Maa yllätti mut todenteolla, eikä todellakaan negatiivisesti. Lisäks päästiin tietenki viettää kahestaan aikaa kahen kuukauden yksinolon jälkee ja se teki tästä reissusta vielä paljon paljon paremman. :)
Nyt kun saavutaan Bangkokiin niin otetaan hotelli ja pyöritään siellä tää ilta ja huominen päivä. Torstain ja perjantain välisenä yönä Jemina hyppää koneeseen kohti Suomea. Sen jälkeen varmaa rendezvous poikien kanssa joko Koh Samuilla tai BKKssa ja joko viikonloppuna tai ensi viikolla suunnaksi Laos. Toivottavasti tulvalla ei oo mitään sanottavaa siihen. En saanu taas kuvia lisättyä, joten kuva jostain arkistosta, pahoittelen.
- comments