Profile
Blog
Photos
Videos
Tiistai 10.2.2009 Fernando de Noronha
Fernando de Noronhan kauneus häikäisi, sokaisi ja mykisti meidät niin, ettemme pysty lausumaan aiheesta sanaakaan, joten katsokaa kuvia.
Fernando de Noronha on pieni saari, joka sijaitsee noin 500 kilometriä Recifestä merellepäin. Saari on pituudeltaan noin 10 km ja tätä mäkistä maastoa halkoo yksi ainoa päällystetty varsinainen maantie. Tämän lisäksi on useita järjettömän kuoppaisia hiekkateitä, ja juuri niiden takia ensisijainen kulkuväline täällä on buggy tai moottoripyörä. Hintataso täällä on korkea, sillä valtaosa tuotteista kuljetetaan mantereelta. Tämän lisäksi täällä lomailevien turistien on maksettava ympäristöveroa jokaiselta täällä viettämältään päivältä. Meille tätä veroa kertyi viideltä päivältä 179 realia. Tämä kaikki rahan kuluminen on kuitenkin sen arvoista: Fernando de Noronha on sanoin kuvailemattoman kaunis – mm. Brasilian kauneimpien rantojen rankinglistan kolmen kärki sijaitsee tällä saarella.
Tällä hetkellä majotuksemme muistuttaa eniten linnunpönttöä. Koska meillä ei ole siipiä, sinne mennään tikkaita pitkin. Kooltaan noin 120cm x 4m. Korkeutta tällä tilaihmeellä, jossa ei luonnollisestikaan ole ovea, on noin 120 cm. Parven varusteisiin kuuluu patja aluslakanalla, kaksi tyynyä sekä yhteinen lakana peitoksi. Miellyttävän väriläiskän parveen tuo tuuletin, joka tosin käy hieman laiskoilla kierroksilla. Niin, ja pöytälamppu, joka on viritetty katossa olevan parrun päälle. Ahdasta on, mutta kuten sanotaan: kyllä sopu sijaa antaa. Muilla tämän hyvin kodinomaisen hostellin asukkailla on huoneet. Meillä on yhteinen kylpyhuone, jossa on tuntemattomasta syystä suihkuverhotanko, jossa ei ole suihkuverhoa. Se sijaitsee otsan korkeudella eikä ole missään varsinaisesti kiinni, minkä seurauksena joka kerta tässä lirittävässä suihkussa asioidessa tanko tuppaa kolisemaan lattialle. Öisin meillä on kavereina myös hyttysiä ja hiostavan korkea lämpötila. Henkilökunta, Juliana ja Barbara, on erittäin ystävällistä ja avuliasta sekä kaiken kukkuraksi englanninkieltä erinomaisesti taitavia.
Pääosa ajastamme on kulunut täällä kävellen ja super-ergonomisia släpäreitä jaloissamme kuluttaen, sillä olemme todellisia ekoturisteja, emmekä näin ollen ole vuokranneet sen enempää buggya kuin skootteriakaan. Ajatuksen polkupyörien vuokraamisesta hylkäsimme jyrkkien ylämäkien, kuivuuteen johtavan hikoilun ja hermojen menetyksen kombinaation pelossa. Suurimmaksi osaksi olemme tutustuneet saareen siis apostolin kyydillä, eikä suurimmalle osalle rannoista juuri millään menopelillä pääsisikään. Teimmepä lauantaina myös muuan veneretken. Nautimme olostamme täysin siemauksin paattimme kannella delfiinien seuratessa matkaamme aivan veneen vierellä. Uskomattoman kirkkaan veden ansiosta pystyimme tarkkailemaan noiden sympaattisten eläinten ilakointia rinnallamme. Pääsimme myös vilkaisemaan puolen tunnin ajan elämää veden alla, eli kiskaisemalla snorklausvehkeet naamalle ja hyppäämällä veneestä mereen. Värikkäät kalat ja hienot korallit ympäröivät meidät upeudellaan. Meinasipa pahoinvointikin yllättää juuri sopivasti lounasaikaan veneen keikkuessa hieman liian voimakkaasti. Tästä kuitenkin selvisimme kunnialla kumpikin keinoillamme: Tiina katselemalla tovin maisemia vaakatasossa ja Päivikki imien posket lommolla Coca-Cola Zeroa. Edessä oli vielä aktiviteettimuoto nimeltä tow-dive, jossa meitä vedettiin narulla veneen perässä snorkkelivehkeet jälleen naamalla. Saatiinpahan kunnon katsaus pinnanalaisesta elämästä sen kummempia itse ponnistelematta, kunhan jaksoi pitää narun päässä olevasta levystä kiinni. Ja mehän jaksoimme.
Sunnuntaipäivän kävelyjen päätteeksi koitti päivän varsinainen kohokohta: lähdimme kiertämään saarta tällä kertaa ratsain. Sanat eivät taaskaan riitä, joten jatkakaa kuvien katselua.
Maanantaina oli treffit jo klo 7.30 mäen päällä sijaitsevalla kaupalla lyhyehkön, pyöreähkön hellyttävän opassedän kanssa. Suuntana oli Praia da Atalaia – yksi saaren kauniista rannoista, jossa on natural swimming pool, jonka kirkkaaseen veteen pääsimme snorklaamaan. Näimme muun muassa saakelinmoisen käärmekalan, suuren ravun sekä pikkuhain. Sen kunniaksi päätimmekin illalla syödä haita. Olimme makuelämykseen erittäin tyytyväisiä. Hain syönnin päälle lähdimme vielä katsastamaan surffikisoja (Hang Loose Pro Contest, Fernando de Noronha – World Qualifying Series), jotka jatkuvat saarella ensi sunnuntaihin asti. Kyllä oli komian näköstä menoa.
Tiistaiaamuna nokkamme osoittivat jo aamuseitsemän jälkeen kohti Baia dos Golfinhosia buggy-taksin pakoputken poksahdellessa pieniä tulenlieskoja. Paikka on merkittävä siksi, että siellä on erinomaiset mahdollisuudet bongata delfiinejä aamuisin. Viimeöinen sade kuitenkin vaikutti asiaan niin, että delfiinit eivät tänä aamuna saapuneetkaan sankoin joukoin paikalle, mutta jokusen parven kuitenkin havaitsimme kiikareilla.
Keskiviikkona tämä lysti tulee päätökseensä ja paluu mantereelle on edessä. Bussi Recifestä kohti Fortalezaa lähtee jo samana iltana klo 18.44 (tarkkaa, kuten Brasiliassa aina). Matkaa tehdään kellon ympäri ja perillä ollaan torstaiaamuna.
Saldona tästä viidestä päivästä on läjä upeita elämyksiä, kauniita muistoja ja röykkiöllinen hienoja kuvia. Tiina-osio loppukeventää: mahtuupa kaikkeen kauneuteen pieniä vastoinkäymisiäkin. Sunnuntain ratsastusretki johti Tiinan housujen repeämiseen lahkeen tartuttua piikkilankaan, maanantain surffikisojen katselu puhelimen epäkuntoisuuteen ja tiistain postissa asiointi liejuun liukastumisen aiheuttamaan kaatumiseen ja pieniin ruhjeisiin polvessa ja varpaissa. Putosipa vielä tiistai-iltana acaita syödessä katosta limainen sammakko Tiinan selkään.
- comments