Tiistai 11.11.08 Brasília

"Onko sulla tarvetta banheiroon? Tarviiko sun mennä banheiroon? ONKO SULLA ASIAA BANHEIROON?"

Eilisissä bileissä joillain mopo pysyi käsissä, joillain se meinasi vähän lähteä karkaamaan ja muutamilla kaasukahva jäi jumiin, ja mopo huiteli kilometrejä edellä. Eilen siis päädyttiin kumoamaan muutamat caipirinhat. Läppä lensi niin monilla kielillä, että välillä puhuttiin jopa kolmea kieltä yhdessä virkkeessä. Tapasimme hieman sekavanoloisen kypsemmän iän saavuttaneen miehen, joka kertoi käyneensä Helsingissä, Turussa ja ehkä Karjalassa (jos ymmärsimme oikein). Tapasimme myös toisen paikallisen kundin, joka kertoi, että hänen serkkunsa oli ollut Hollolassa vaihto-oppilaana. Myös ruotsalainen Brasilian Ruotsin suurlähetystössä työskentelevä poika tuli juttusille. Päivikki the ruotsinkielenopiskelija yritti aluksi käydä konversaatiota på svenska, mutta vaihtoi tuota pikaa portugaliin, sillä koki ruotsin puhumisen niin hankalaksi. Päivikki meni puhuessaan suomea, ruotsia, portugalia ja englantia niin sekaisin, että puhui lopulta Tiinallekin portugalia. Kenties tästä innostuneena Tiina ryhtyi tiedustelemaan, onko Päivikillä tarvetta banheiroon. Koska Tiinan ja Celinhon tanssi oli yltynyt niin vauhdikkaaksi, että Celinhon pää oli osunut Tiinan alaleukaan sillä seurauksella että Tiinan hampaat miltei lävistivät hänen huulensa, halusi hän mennä vessaan tarkistamaan huulensa tilanteen. Siinä hän sitten suu veressä huusi Päivikille musiikin pauhatessa, onko tällä tarvetta "banjeeroon", voimatta kuitenkaan ilmaista, että hänellä itsellään oli tarve päästä sinne. No, vessaan päästiin, suu kuivattiin ja todettiin, että oli kyse vain pienestä naarmusta, josta ei enää tänään ole tietoakaan.

Bileet jatkuivat. Tiina sirkuloidessaan ympäri baaria, liukastui. Noustessaan ritariasennosta (lue: toispolviseisonta) Tiina ihmetteli kengänpohjien limaisuutta. Pyyhkiessään niitä vasten lattiaa tuli muuan työntekijä ja kehotti Tiinaa menemään invavessaan. Sehän passasi ja siellä Tiina kenkiään pestessä huomasi hajusta, että laattalattian liukkaus johtui laatasta - eli laattalattia oli nimensä veroinen. Päivikin kohtaloksi koitui sen sijaan laattalattialla lojunut lasinsiru, mutta tästäkin selvittiin onneksi vain pienellä verinaarmulla jalassa.

Kaiken kaikkiaan illasta jäi käteen erinomainen fiilis - toisin kuin kello. Se ei jäänyt käteen.