Profile
Blog
Photos
Videos
Pyykit saatiin aamulla hieman kosteina mutta olipahan nyt jotain päälle pantavaa trekille kuitekin. Pojat nukku pommiin mutta ei se matkanjärjestäjiä tuntunut haittaavan. Ensin suunnattiin pikkubussilla 40km päässä sijaitsevaan Khamu heimon kylään mistä saatiin oppaalle kaveriksi kaks kantajapoikaa (15v ja 20v eivät puhuneet juuri englantia). Sitten lähettiin talsimaan pysäheltiin välillä kun opas kertoi erinäisten kasvien nimiä ja käyttötarkoituksia ja jos se oli raakana syötävää niin saatiin aina maistaa. Monia tuttuja ja tuntemattomia makuja tuli vastaan. Pomelopuun kohdalla nuorempi poika laitettiin kiipeämään puuhuun tiputtelee meille pomeloita. Oli kyllä hyviä kun suoraan puusta pääsi niitä syömään. Parin tunnin talsimisen jälkeen pysähdyttiin lounaalle. Banaanin lehdet haettiin läheisestä puusta ja siihen päälle sitten stickyriceä ja kanasalaattia ja kaalia. Ruokailun jälkeen sitten alkoikin trekin haastavin osuus kun noustiin 400 metriä korkeutta ylöspäin en osaa sanoa että paljon siinä kilometrejä tuli mutta aika jyrkkää nousu suurimman osan matkaa oli. Parisen tuntia lähes pelkkää ylämäki kävelyä.
Iltapäivästä saavuttiin lopulta Lahuheimon kylään. Kylässä oli yksi ihminen joka osasi Laoa loput puhuivat ainoastaan heimon omaa kieltä osa taisi osata myös Khamu-heimon kieltä. Koko kylä oli täys ihania eläinvauvoja oli possun poikasia, kananpoikasia ja valtavasti pienen pieniä hauvavauvoja. Lopulta kun ihmiset uskaltautuivat mökeistään katselemaan kummallisia valkoisia ihmisiä niin suurimman suosion sai mun hiustyyli eli letit molemmin puolin päätä. Kysyttiin sitten oppaalta niin se sanoi ettei nämä ihmiset olleet koskaan nähneet että hiuksia voisi sitoa toisiinsa. Lapsesta mummoon kaikki naiset halusivat kosketella mun hiuksia ja sitten kun avasin ja letitin letin uusiks ni se oli kanssa hurjan kiinnostavaa katsottavaa. Kylän lapset puolestaan antoi meille suurinta hupia sillä että ne leikki jotain leikkiä missä ekana hakattiin pensaan oksia siten että saatiin lehti murskaa (tätä tehtiin varmaan pari tuntia) ja sitten kun oli valmista niin siitä murskasta tehtiin tuoleja. Tuntui olevan koko kylän lasten suurinta hupia. Ja tietenkin sitten kun fredi tuli ulos katselemaan maisemia niin se sai myös antsaitsemansa huomion kun lapset tahtoivat kokeilla pehmeää lelua. Maisemat kylästä oli upeat 1000metrin korkeudessa ja yöllä oli mahtava katsella tähtiä kun ei juuri valosaastetta ollut.
Aamulla aamupalan jälkeen lähdettiin tarpomaan taas ylämäkeen. Tämän päivän tavoitteena oli nousta ainoastaan 300 metriä ja selvittiinkin pikkaisen nopeammassa ajassa. Matkalla oli taas lounastauko missä stickyricen ja kaalin lisäksi oli tarjolla kuivalihaa. Oli muuten toldella hyvää puhvelinlihaa kuivattuna ja maustettuna suolalla ja kanaliemellä. Iltapäivästä saavuttiin Jungle Camp nimiseen paikkaan missä ikävä kyllä ei juurikaan ollut mitään tekemistä. Ja kaiken lisäksi oli vielä aika kylmä kun aurinko meni pilveen ja satoikin jonkun aikaa. Joten alkuilta meni lahinnä odotellessa ruokaa ja sitten että millon viittii mennä nukkumaan. Tosin kantajapoikien kanssa nuotiolla istuskellessa oli kivaa kun molemmat nauroivat toisilleen tajuamatta mitään mitä toinen sanoi kun ei kielitaitoa ollut yhtään. Yö oli aika mielenkiintoinen kun nyt oikeasti tietää mitä tarkoittaa kun sanotaan että viidakossa öisin on kamala meteli. Se kyllä välillä oli oikeasti aika korvia huumaavaa. Eikä noi matkanjärjestäjien tarjoamat makuupussit oikeen tahtoneet riittää niin alhaisille lämpötiloille kun mitä siellä yöllä oli. Veikattiin ja opaskin vähän siihen suuntaan puhui että noin 5 astetta oli lämmintä.
Viimoisena päivänä sitten suunnattiin alamäkeen aika hurjalla tahdilla kun kaikki 700 metria tultiin lähes kerralla alas yhdessä mäessä ja ehkä noin 4-5kilometrin matkassa. Alamäkeen kulkeminen oli yllättävän rankkaa vaikka alkuun ajatteli että se kiipeäminen on varmasti rankempaa. Lounaaksi oli sitten vielä viimeisen kerran kaalia ja sticky riceä. Alkumatkasta ne olivat vielä hyvän makusia mutta kun joka ruoalla (aamupala, lounas, illallinen) niitä söi niin alkoi tulla kyllä kaali jo vähän korvista ulos.
Takaisin Luang Namthaan päästyä ekana oli mielessä nopeasti hotelli ja sitten suihkuun. Trekillä kun ei juuri siihen ollut mahdollisuutta muutakun sinä päivänä kun muutekin oli jäätävän kylmää niin ei jäätävän kylmä vesi juuri houkutellut. Suihkun jälkeen sitten olikin vuorossa ruokailua ja illan istumista. Huomenna sitten kohti Luang Prabangia paikallisbussilla.
- comments