Jossain pain pohjois Laosia.

Lahdettiin heti kun paastiin Luang Prabangiin kohti bussiasemaa ja Oudomxayn kaupunkia. Matkaa oli vain vajaa 200km mutta ajoaika oli noin 5 tuntia. Tiet olivat vahan mita olivat ja variltaan olimme likaisen harmaita kun paastiin perille koska tiet vaan pollysivat niin paljon. Eika me ees oltu varmoja oliko meilla tulossa trekkia mika oltiin varattu kun varaus ei kuulemma ollut mennyt perille. Puhelimessa lupasivat katsoa josko onnistuisi.

Matkan maisemat olivat kylla jo itsessaan nakemisen arvoisia vaikka ei Oudomxayssa mitaan sitten tehtaisikaan. Paastyamme perille etsittiin vaan joku majapaikka kun olin hieman kuumeinen ja nuhainen niin voimat olivat aika lopussa koko paivan matkustamisesta. Paikaksi paatyi joku kiinalainen guest house missa kukaan ei osannut sanaakaan englantia mutta kylla siella yon nukkui.

Aamulla sitten suunnattiin turisti infoon mista meidan trekin pitaisi alkaa. Kaikki sitten kuitekin tuntui jarjestyvan ja kohta oltiin hyvin vahilla varusteilla varustellussa lava-autossa lavalla istumassa matkalla johonkin vuoristokylaan. Matkaa oli huimat 45kilometria ja matka aika oli reilut 3 tuntia tosin pysahdyttiin matkalla picknickille. Matkalla oli montakin kylaa ja paasimme Arin kanssa olemaan nahtavyyksia. Kaikki meidat nahneet jaivat suu auki tuijottamaan.

Perilla oli ihana vuoristo kyla Kamu (heimon nimi ja jotain tonne pain) ihmisia. Paastiin tutustumaan heidan paivaansa. Kaytiin katsomassa koulua ja villittiin kaikki lapset taysin. Aina kun kaannettiin selka niin ne koitti hiipia mahdollisimman lahelle ja jos kaannyttiin katsomaan ni juoksivat taysia karkuun. Illalla syotiin keitettya kaalia ja ankkaa (nahtiin kun ankka vietiin teuraaksi). Koko paiva ja ilta oli mahtavat. Ruoan paatteeksi meille tarjottiin viela perinteiseen tapaan tehtya Laolao jota tarjottiin riisin seasta ruukusta. Laolao on siis paikallista riisiviinaa tai pontikkaa tai jotain sellaista. Oli hyvaa eika ees kovin vahvaa kun sita laimennettiin vedella.

Seuraavana aamuna noustiin ajoissa ja odoteltiin etta saatiin aamupala (eilisen tahteet + munakasta). Ja sitten 4kilometria taivallusta luolille. Luolat itsessaan olivat mahtavat ja mutta todella rankat kulkea kun siella ei juuri oltu viela keritty turisteja ottaa huomioon. Taidettiin olla noin 50 ekan turistin joukossa kyseisissa luolissa. Ainakaan kylan vieras kirjassa ei useampaa nimea ollut ja kaikki luolille tulevat kirjaavat itsensa vieraskirjaan. Luolista poistuttaessa piti viela kavella 4kilometria takas kylalle ja siina kohtaan mun voimat alkoivat oikeasti olla poissa. Flunssaa taisi olla viela vahan jaljella ainankin nena vuosi viela kokoajan.

Kun paastiin kylaan oltiin Arin kanssa molemmat vuorattu mudalla ja polylla ja lialla. Ja sitten oli viela jaljella 3tuntia lava-auton lavalla kunnon rytkytyksessa. Tiet sinne kylaan ja takaisin olivat vai armeija tason maastoautoille kelvollisia ja sen kylla huomasin takamuksessa. Takas Oudomxayhin paastya kun saimme hotellin ja suihkun niin puolen tunnin suihkun ja saippualla pesun jalkeen viela tuli pyyhkeesta ihan likainen kun kavin kuivaamaan itseani. Taman jalkeen enaa oli ruoka ja hetki nettia ja seuraavaksi maistuu uni todella hyvin.

ps. taalla ei toimi sitten meidan puhelimet kun roamingit ei taida soneralta eika elisalta laosiin.