Yritetään uudelleen, olen nyt Itävallan ja Italian rajalla Nassfeldissä.

Teen muutamia merkintöjä tälle samalle päivälle, koska tässä hotellissa, josta sain internetyhteyden saa vain 20 min koodeja ja kaikki katosi uutta koodia laittaessani.

24.6. muistaakseni kirjoitin edellisen kerran saavuin tuolloin Trentaan.

25.6. Slovenian itsenäisyyspäivä. Sain alennusta huoneeni hintaan, koska taiteilijayhdyskunta oli vallannut keittiön itselleen samoin alakerran yhteiset tilat. Otin lepopäivänäni aurinkoakin joen rannnalla ja illalla söin taas samassa paikassa kuin edellisenä iltana. Oikein hyvää ruokaa!

26.6. lähtö ja tömistelin raput alas kuin norsulauma kostoksi taiteiljayhdyskunnalle. Alkumatkasta oli tarkoitus käydä kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta koska olisi pitänyt odottaa tunti niin eihän se käynyt ja jatkoin matkaa. Harmi, siellä olisi ollut alppien kasveja. Muuten päivä olisi mennyt hyvin, mutta valitsin reitin väärin ja tulin alas pystysuoraa kivilouhikkoa. Ei kaikkein järkevimpiä reitin valintojani, mutta mistäs minä tiesin? Perillä tapasin unkarilaisia ja vaihdoimme kuulumisia. Sain tietää lempi kasvini nimen: Echium vulgare, googlatkaa ja katsokaa. Tienvierusrikkaruoho lähinnä mutta kaunis sellainen.

Nyt on pakko tallettaa tämä ja hetken päästä tehdä uusi entry.

ja jatkuu:

27.6. lähtö taas viiden pintaan, sivuhuomautuksena sain juuri huoneen tästä hotellista, alkumatka kuusimetsikössä ja sitten tulo talviurheilukeskukseen Planicaan, jossa on lentomäki ja kaikki muutkin mäet. Tuttu kaikille urheilua seuraaville, mutta kyllä oli vaatimattoman näköinen, ainoastaan viereinen hotelli oli luxuspaikan näköinen, näyttivät odottaneen v. 2006 talviolympialaisia yhdessä Klagenfurtin kanssa. Planican jälkeen aluksi metsikköä ja sitten muutama kilometri vihaamaani asfalttia, voihan venäjä! Sitten onnistuin Podkornissa tekemään ympyrän ja päätymään samaan pisteeseen, ihme sinänsä minun kohdallani yleensä löydän itseni aivan muualta mistä piti. No sitten tein taas omanlaisen valinnan ja vain välttääkseni asfaltilla kävelyä, valitsin kartalta sopivaan suuntaan menevän polun. Virhe! Alku oli ihan ok, mutta sitten alkoi lähes pystysuora nousu, joka luojan lykky päättyi lopulta. Sen jälkeen loppu olikin ihan helppoa kulkua Slovenian ja Itävallan rajalle. Siellä taas oli tehty maansiirtotöita ja niinpä valitsin jo toisen kerran saman päivän aikana väärän reitin. Kävelin yli 2 km metsäautotietä, joka kohtasi oikean reitin lopulta. Sitten jatkoin sitä samaa metsäautotietä kunnes viimein saavuin kolmen maan rajapisteeseen. Siitä eteenpäin oli vain yli km alaspäin tuloa ja vielä viimeiset kaksi tuntia sateessa. Vaihdoin lopulta vaelluskengät varvassandaaleihin kun en enää kestänyt. Thörl-Magleriniin saavuin myöhään iltapäivällä ja löysin pensionen, jota piti vanhempi pariskunta.

Jatkuu taas hetken kuluttua.