Kolme päivää takana ja lepopäivä menossa.

St. Antönien - Gargallen meni ensin kukkaron kadotessa sitten löytyessä ja vuorta ylös alas juostessa. Keskipäivän helteessä ei ollut kivaa, mutta saavuin vihdoin viimein Gargelleniin Itävallan puolelle klo 18.30, jolloin kaupat olivat kiinni. Kiltti baarimikko soitti minulle halvan huoneen ja kiitokseksi söin sitten illallisen baarimikon ravintolassa.

Gargallen-Tübingerhütte sujui hieman paremmin, mutta oli raskaampi, kun piti ylittää kaksi Jochia ja matkaakin oli kilometreissä 16 ja nousuissa ja laskuissa kumpaakin kilometrin verran. Olin ensimmäin yöpyjä sille illalle ja muita vaeltajie tippui vähitellen lisää.

Tübingerhütte-Madlenerhaus matka meinasi tyssätä siihen, etten ollut saada itseäni ylös punkasta. Otin ainoan Buranani ja toivoin että verryn päivän mittaan. Noustessa Madlenerjochilla sormia paleli ja laskeutuessani Jochin toiselle puolelle varpaani alkoivat huutaa apua. Onneksi puolimatkassa alas oli pieni rantahiekkaosuus puron varrella ja siellä lepuutin varpaitani ja sieluani kuuntelemalla Adelen 21-albumia. Alastullessani päätin jo, että tänään on lepopäivä. Päästyäni Madlenerhausiin kysyin vain busspysäkin paikan ja siirryin sinne. Katseli ohikulkevia vanhoja avoautoja, joilla oli numerlaput kupeessan ja niinhän se on, että täällä on Silvretta-Montafon Classic Rally tänä viikonloppuna.

Tänään tulin Schrunsiin ja näytän viettäväni sen nettikahvilassa, joka on oikeastaan turisti-info. Kätevää! Kuviakin lataisin, mutta kamerani haluaa vain ladata patteria USB-portin kautta, mikä tietenkin on hyvä. Eilen aamupäivällä kamera ilmoitti, että patteri on lopussa, mutta myöhemmin näytön mukaan olisi vielä kaksi palkkia kolmesta tallella. Mikä lie kylmän ilman aiheuttama ongelma.

Seuraava päivitys tulee Sveitsistä tai Italiasta.

Huomenna matka jatkuu bussilla takaisin ylös Biellerhöheen ja siellä bussin vaihto ja alas Galtüriin, josta sitten leppoisa nousu varsinaisen reitin ulkopuolella kohti Jamtalhütteä.

Bis denn!

Vaeltava tohtori Edelweissin maasta