Profile
Blog
Photos
Videos
Perjantaina oli intensiivikurssin päätösseminaari Mbabanessa. Seminaariin oli kutsuttu Swazimaalaisia ministereitä ja muita silmää tekeviä. Seminaarin aloituksessa oli tarkoitus olla musiikkiesityksiä, mutta kukaan ei tietenkään ollut muistanut hoitaa bändejä paikalle. Opettajat pitivät pikaneuvottelun ja päättivät, että kaikki maat laulavat aloituksena oman maan kansallislaulun. Vähän tuli yllätyksenä, mutta tietenkin otimme kunnian ja haasteen vastaan. Pikaisen harjoittelun ja sanojen kertaamisen jälkeen vedettiin sitten ministereille Maamme-laulua pari säkeistöä. Kaikkeen sitä täälläkin joutuu, mutta kyllä jäi loistava fiilis. Meidän jälkeen vielä Zambia, Botswana ja viimeisenä Swazimaan opiskelijat esittivät omat kansallislaulut.
Miedän intensiivikurssiporukka
Maamme-laulun harjoitukset
Seminaarissa esitettiin ministereille ja yhteistyökumppaneille kahden viikon intensiivikurssin ohjelmaa ja tuloksia. Lopuksi saimme kaikki hienot stipendit osallistumisesta ja kurssin ohjelmasta. Hyvä lisä CV:en. Seminaari kesti onneksi vain muutaman tunnin ja lounaan jälkeen lähdin Mbabanen keskustaan tapaamaan opettajaani, joka oli ollut opettajavaihdossa viikon minun tulevassa harjoittelupaikassani. Juteltiin muutama tunti viikon kuulumiset ja lisäksi sain suomesta ihan parhaita tuomisia, kaurahiutaleita, suklaata ja etiikan kirjan. Jaana on ihan maailman paras maikka, kaikella tavalla. Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista Diakin opettajista, mutta meillä terkkareilla on käynyt tuuri, että kaksi viimeistä lukukautta on opettanut niin huippu tyyppi.
Tässä kahden viikon uurastus paperilla
Iltapäivällä opettajat lähtivät valmistautumaan kotimatkalle ja minä lähdin vielä postiin lähettämään kortteja Suomeen. Tarkoitus oli laittaa myös pari pakettia, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Täytyy yrittää myöhemmin uudelleen. Toivottavasti kortit tulee joskus perille, olisi kiva kuulla, kun ihmiset ovat saaneet ne. Illalla meidän oli tarkoitus lähteä juhlistamaan kurssin loppumista. Menimme naapurihostelliin viettämään iltaa ja katsomaan, josko olisimme päässeet iltauutisiin seminaarimme kanssa. Olimme kuulleet huhua, että näin olisi päässyt käymään. Perjantain lähetyksessä ei ollut, mutta lauantaina olimmekin sitten uutisissa. Perjantai oli todella kylmä päivä, alle +10 astetta ja ulkona istuessa tulikin todella kylmä. Puolen yön aikaan osa porukasta lähti baariin, mutta itse olin niin väsynyt, että uni ja sänky veivät kyllä 100-0 voiton. Lisäksi olin ihan umpijäässä, joten kietouduin kolmeen peittoon, villaleggareihin, huppariin ja villasukkiin. Vähän oli ilmeisesti univelkaa, koska heräsin lauantaina vasta 11 aikaan.
Lauantai oli onneksi lämpimämpi päivä, mutta ei edelleenkään mikään pooli sää. Mbabane on niin korkealla ja vuoristoista, että täällä on aina kylmempää, kuin muualla Swazimaassa. Ngoninissa oli tosi lämpimiä päiviä viime viikolla, mutta täällä on ollut viileää koko viikko. Ngoninista saapumisen jälkeen olen kärsinyt enemmän ja vähemmän vatsakivuista. Lauantaiaamuna pitikin skypettää äitille, kipeänä oleminen maailmalla ei ole kovin kivaa. Onneksi mulla on hyvä lääkevarasto mukana, niin saa edes vähän helpotusta. Lauantai menikin kokonaan sängyn pohjalla kipeän vatsan kanssa. Luin kirjaa ja välillä yritin vähän syödä jotain. Illalla muu porukka lähti taas ulos, mutta mulla ei tullut siinä kunnossa mieleenkään lähteä mihinkään. Jäätiin Tiian kanssa Cathmariin ja katottiin The Lion King. On se vaan niin ihana <3.
Perjantaina näimme Manzinissa asuvaa porukkaa ja päätettiin, että ensi viikonloppuna pidämme suunnitteluillan koskien joulu-tammikuun reissaamista. Olemme joulun ja uudenvuoden jossain päin eteläistä afrikkaa ja majoitukset pitääkin varata hyvissä ajoin, jotta emme joudu tähtitaivaan alla nukkumaan. Täytyy siis pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan matkustusreittiä ja miettiä, mistä maasta lennämme takaisin Suomeen. Pieni valinnan vaikeus saattaa iskeä, koska nähtävää olisi niin paljon. Onneksi reissausaikaa on ainakin sellainen 6 viikkoa, joten eiköhän siinä jotain ehdi. Harjoittelun aikana kierrämme viikonloppuisin Swazimaan läpikotaisin ja teemme viikon reissun Mosambikiin.
Lauantain löhöpäivän jälkeen päätimme sunnuntaina suunnata Ezulwiniin ja siellä olevaan cultural villageen. Lähdimme aamulla jo yhdeksän aikaan hostellilta aikomuksena lifatata kyyti kaupunkiin ja sieltä kombilla perille. Ei meinattu ensin saada kyytiä millään, mutta sitten kohdallemme pysähtyikin juuri oikea auto. Brittipariskunta oli ajamassa etelään päin ja he veivät meidät perille saakka. Matkalle he näyttivät meille paikkoja, joissa tulee ehdottomasti vierailla, mm. Swazimaan paras käsityömarket ja kuumat lähteet. Nähtävää siis riittää täälläkin.
Noniin, kato mihin astut
Cultural villagessa meille pidettiin ensin lyhyt esittely, miten Swazit ovat entisiakoina asuneet. Alueella oli erilaisia perinteisiä mökkejä, mm. vanhimmalle ja nuorimmalle pojalle, isoäidille, miesten vaimoille ja miesten metsästysmökki, jonne oli naisilta pääsy kielletty. Entisaikaan uskottiin, ettei nainen saanut syödä lehmistä tiettyjä osia. Kielen syömisestä tuli liian puheliaaksi, aivojen syömisestä naisesta tuli liian viisas ja jalan syömisestä nainen jättäisi miehensä. Nämä osat olivat vain miesten herkkua. Ennen vaimoilla ja miehellä on olleet erilliset mökit ja he eivät ole saaneet viettää öitä yhdessä. Mies on voinut tiettyyn aikaan kuukaudesta kutsua vaimojaan yksitellen yökylään. Kylä sijaitsi vuoren rinteellä ja opas kertoikin meille, että vuorelle on ennen itsenäisyyttä 1967 viety murhaajia, raiskaajia ja muita rikoksentekijöitä rangaistavaksi ja mestattavaksi. Kierroksen jälkeen alkoi perinteinen swazitanssiesitys, joka olikin upeaa katseltavaa.
Cultural villagen lähellä olivat pienet vesiputoukset, joita suuntasimme ihailemaan. Paikka oli upea ja koko alue sijaitsee keskellä luonnonpuistoa. Jätimme tavarat puun alle ja menimme kiven päälle ihailemaan maisemia. Pian huomasimme, että apina on penkomassa laukkujamme. Juoksimme äkkiä väliin, mutta apina ehti anastaa vetoketjun takaa aurinkorasvan ja lähti juoksemaan sen kanssa metsään. Aurinkorasva löytyi kuitenkin pienen matkan päästä, ei ilmeisesti ollut kelvannut, koska se ei ollut syötävää. Mantenga Falls oli ihan mieletön paikka ja olisi tehnyt mieli mennä uimaan, mutta aiemmin oli varoituskylttejä krokotiileistä, joten jostain syystä uiminen jätettiin väliin, vaikkei yhtään krokoa kyllä näkynyt.
Päivä meni ihan supervauhtia ja tarkoituksena oli mennä vielä kuumille lähteille, mutta tällä kertaa emme sinne ehtineet. Ehkä ensi viikonloppuna. Lähdimme odottelemaan kombia, koska alkoi tulla pimeä. Se ei tällä kertaa sujunutkaan ihan kuin Strömssössä, kombit olivat täynnä ja jos niihin mahtui, niin joku ehti aina kiilata edellemme. Suomalaiset ovat tottuneet jonottamaan kiltisti ja röyhkeä kiilaaminen tuntuukin vieraalta. Lopulta oli pakko vaan änkeä johonkin autoon, muuten olisimme vieläkin seisomassa pysäkillä. Yleensä kombit eivät ota matkustajia seisomapaikoille, mutta tällä kertaa tehtiin poikkeus. Ei mennyt montaa pysäkkiä, kun saimme poliisit peräämme ja ylimääräiset matkaajat heitettiin ulos. Me pääsimme kuitenkin Mbabaneen ja siitä eteenpäin turvallisesti, vaikka olikin jo pimeä. Mbabanessa vielä uskaltaa liikkua kombilla porukassa pimeän tullen, mutta naapurikaupunki Manzini on paljon levottomampi ja turvattomampi.
Nää kombien tarrat jaksaa aina naurattaa mua ;)
Vatsakipu vain pahentui sunnuntain aikana ja olinkin illalla ihan uupunut ja uni tuli jo ennen yhdeksää. Maanantaina oli tarkoitus aloittaa harkka, mutta se siirtyy nyt ainakin tiistaille. Huomenna on pakko mennä lääkäriin, jos tämä ei tästä taltu. Tälle viikolle on luvattu +30, joten josko olisi auringonottosäät vihdoinkin. Viikonloppuna tulee kuukausi täällä täyteen ja sen kunniaksi täytyy suunnitella jokin herkkuateria.
Palataan rakkaat <3
- comments