"Snellmannin kalkkunafileet, vain kaksiyhdeksänkymmentä", ilakoi tekopirteä miehenääni telkkarimainoksessa. Kuinka kaukaiselta koti voi joskus tuntuakaan! Istuin parvekkeella polttamassa tupakkaa ja ymmärsin olevani henkisesti jo kaukana poissa. Lento lähtee huomenna ja rinkka on täyteen survottu. Elämäni Suomessa mahtui kaverin vintille, tiiviisti paketoituna Alkon viinilaatikoihin. Ystävien halaukset tuntuvat vieläkin sylissäni, monen monta kaipauksen täyttämää minuuttia. Rakkaimmista ihmisistä mieleeni on piirtyneet luottavat mutta haikeat katseet. "Syksyllä nähdään ja varo sarvia!"