Vielä pari päivää suurkaupungissa

Oltiin joo kovasti menossa joen rantaan seuraavana päivänä. Katsottiin metrokartasta pysäkki, joka näytti olevan lähellä jokea ja suunnattiin sinne. Astuttiin ulos yhdestä metroaseman neljästä uloskäynnistä, ja aika pian tultiin alueelle, jossa oli vaan paljon rakennustyömaata ja autoja ja taloja, joiden takana ei pahemmin näkynyt joen rantaa... Hm, no palattiin metroasemalle ja kokeiltiin seuraavaa uloskäyntiä, joka näytti menevän isoon asemarakennukseen ja muutenkin sen ympäristö näytti siltä, että sieltä voisi päästä helpommin joelle. Tunnistettiin rakennus aika pian entuudestaan. Iso rakennus oli juna-asema. Sieltä olisi varmasti tuk tukilla päässyt ihan helposti joelle, mutta se ei enää siinä vaiheessa innostanutkaan niin paljon, että olisi lähdetty jatkamaan, vaan ajateltiin, että käydään yhdessä isossa puistossa sen sijaan, jotta Stitchillekin olisi enempi tekemistä... Ja kun oltiin tosiaan juna-asemalla ja tarvittiin junaliput etelään, niin mentiin niitä kyselemään. Siinä odotushallin ulkopuolella oli joku myyjätäti, joka ohjasi meidät yläkertaan matkamyymälään. Oltais haluttu oma hytti yöjunaan jo sunnuntaiksi, mutta ei ollut enää saatavilla. Hytti maanantaille? Ei saatavilla. Kakkosluokka (eli omat sängyt yleisellä käytävällä) sunnuntaille? Pelkkiä yläsänkyjä jäljellä, ja niitä ei myydä lapsille. Noh, maanantaille kakkosluokka? Kyllä löytyy :) Otettiin saman tien yhdistelmälippu yöjuna+bussi+laiva Koh Phanganille asti.

Oltiin skipattu joenvarsi ja päästiin Lumpini-puistoon, sellaseen suurkaupungin isoon puistoon, jossa on lampi ja pari leikkipuistoa ja kuintoilupuistot ja juoksupolut, uima-altaat, palloilukentät sun muut. Vähän sellainen Central Parkin tapainen paikka, korkeita rakennuksia taustalla, mut puistoympäristöä joka puolella läheisyydessä. Stitch halusi mennä sellasiin isoihin joutsen-polkuveneisiin ajelemaan lammelle, niin otettiin puoleksi tunniksi yksi käyttöön ja Mama ja Stitch pääsi katsomaan lintuja ja isoja liskoja, jotka uiskenteli vedessä. Stitch bongasi myös leikkipuiston, jolloin palautettiin vene ja lähdettiin kävelemään sellaista kohti :)

Oli just satanut kaatamalla, niin leikkipaikkakin oli aika vetinen, isoja lätäköitä kaikkialla, joissa muutama lapsi uiskentilikin, heh. Elis se jäi vähän lyhyeksi leikiksi, mutta Stitch pääsi kyllä kunnolla leikkimään lähempänä hotellia olevaan puistoon parinakin päivänä ja sieltä löytyi paljon kavereitakin. Stitch on niin mahtava, kun se vaan menee muiden lasten luo ja alkaa leikkimään. Rupesi Bangkokissa jo huomaamaan että se hieman kaipaa muita lapsia ympärille; heti kun se näki lapsen jossain, niin sinne se halusi... Vaikka samanlainenhan se on aina ollut. Leikkikavereita puistoissa riittikin. Kaikki oli heti täysillä mukana leikeissä.

Stitchin suhteen huomasi reissaamisen eron myös siinä, että kun se Tunen huone oli tosi pieni, eikä ollut allasta tai oikein mitään tilaa siellä omassa paikassa, niin se (jos näin voi sanoa) vähän turhautti Stitchiä. Kun suurkaupungissa ei voi sillai rennosti antaa sen mennä, vaan tarvii aika paljon olla sylissä ja repussa ja pitää koko ajan kädestä kiinni ja tavallista enemmän sitä "älä mene sinne" "ole varovainen" yms kamaa, mitä yritetään tietysti vältellä, niin se ei päässyt kunnolla tekemään asioita, vaikka annettiin kauppakeskuksissa kyllä juosta ja tutkia rauhassa... Ja kun hotellilla puuttuu omakin tila, niin mitäs sitä tekisi. Sillä oli aina ihan simona virtaa joka paikassa kun sen päästi riehumaan. Ainoastaan kun puistossa sai ihan täysiä riehua jonkun tunnin, niin rupes tytöltäkin jo virta loppumaan ja sai ihan hienkin päälle. Mut toi hotelliympäristö kaupungissa rupee ehkä olee vähän tärkeempi, että on vähän tilaa ja ympäristöä. Toi Tune on tosi halpa, mutta tosi pieni huone ja siinä ei ole oikeastaan mitään ympärillä, eikä siinä hotellin tiloissakaan, joten vähän se jää vajaaksi. Toisaalta ei ehkä ihan tarpeeks käytetty puistoja hyväks, vaikka niissä rumbattiinkin, eikä ehkä ihan kompensoitu tilan ja tekemisen puutetta Stitchille Oktonauteilla (Stitchin lempipiirretty, suosittelemme lämpimästi myös aikuisille!). Näidenkin juttujen takia oltaisiin kuitenkin voitu ehkä jo aiemminkin lähteä kohti rantoja.

Vielä jokunen asia ja sitten eteenpäin...

Pari juttua oli kuitenkin vielä hoitamatta: a) puhelin b) parit uudet sukelluskamat. No, a) puhelinta arvottiin ja vatvottiin ja mietittiin aika miljoona kertaa, kunnes ratkaisu saapui Nokia Lumian muodossa. Oltiin siis arvottu lähinnä sitä, että olisiko älypuhelin vaan turha "lelu" vai olisiko siitä oikeasti hyötyä, että olisi netti puhelimessa. Päädyttiin kuitenkin siihen, että kun me tarvitaan kuitenkin nettiä koko ajan ihan noiden käännöstöidenkin takia, niin hankitaan sekin ominaisuus puhelimen myötä, koska muuten meidän kuulemma pitäisi aina hankkia uusi paikallinen mokkula, kun vaihdettaisiin maata. Langatonta nettiä kun ei kaikkialla kuitenkaan huoneissa ole ja monesti se on maksullinen. Sit kun töitä tekee, niin niitä tekis kuitenkin mielummin omassa huoneessa. Ei ollu helppo päätös, kun ei olla totuttu maksamaan puhelimista, mutta toi nyt oli sentään tollanen mid-range puhelin (Lumia 710), kuitenkin wifi hotspotilla, että saa sen netin jaettua läppärillekin. Saapahan Suomeenkin laitettua viestejä sit puhelimellakin netin kautta. Ottakaahan ihmiset whatsappi käyttöön, niin voi vähän kommunikoida tekstarityyliinkin enempi =) Vähän se vielä tuolloin arvellutti, että tuliko tuhlattua turhuuteen, mutta päätös oli nyt vaan sulatettava, hehe.

Pyörittiin paljon hotellin viereisessä VALTAVASSA kauppakeskuksessa (Terminal 21) ja siellä oli myös Nokian kauppa, josta tuo puhelin ostettiin. Toi kauppakeskus oli muuten aika mega! Jokainen kerros edusti jotain suurkaupunkia ja oli suunniteltu sen mukaan, oli esim. Pariisi, Lontoo, Rooma, Istanbul, San Fransisco yms. San Fransiscoon oli rakennettu mm. Golden Gate-silta ja Hollywoodissa oli 3-4 kerroksen korkuinen Oscar-patsas ja Lontoossa oli valtavia kaksikerroksisia busseja kauppatiloina yms. Aika kreisi paikka :) Siellä oli myös food court, jossa syötiin joka päivä. Kolmen hengen ruoat ja juomat oli aika vakiona jonkun 4 euroa, jes :P

Niin sitten se kohta b) sukelluskamat hoidettiin vasta lähtöpäivänä. Kun yritettiin löytää "dive supply"-sukelluskauppaa saatiin selville, että se olikin muuttanut... Löydettiin onneksi toinen paikka ihan suht läheltä. Saatiin Matiakselle uusi rash guard eli sellai sukelluspaita ja Stitchikin sai oman, ja mamalle oma maski ja snorkkeli ja Stichillekin snorkkeli ja vähän sellaista pikkusälää.

Noh, me oltiin kuitenkin maanantai-iltana lähdössä ja kuten joka päivä jossain vaiheessa, alkoi taas sataa kaatamalla. Oltiin suunniteltu ottaa metro juna-asemalle, kun se meni ihan vierestä, mutta sateen takia ruvettiin miettimään taksiakin... Onneksi, onneksi, onneksi päädyttiin menemään kuitenkin metrolla, koska liikenne oli ihan tukossa sateen takia. Kaikki muutkin olivat tietty ajatelleet ottaa taksin etteivät kastuisi :) me siis skipattiin loppukädessä tuo taksi, kun ei sellaista edes saanut ruuhkan takia... Olihan se jonkinmoinen homma roudata kamat tolla tavoin, mutta makso se vaivan kuitenkin.

Metrolla siis seuraavaan päivitykseen :)