Suunniteltiin ehkä vähän liian pitkälle, kun ajateltiin viettää viikko Thamelissa. Sen sijaan päädyttiin kolmen päivän moottoripyöräretkelle Trisuli(?)joen varrelle. Käsitimme, että retken piti kestää yhden yön verran, mutta nepalilaiseen tapaan mihinkään ei ollut kiire, joten kolme päiväähän siinä vierähti. Totta kai haluttiin lähteä mukaan, kun ei olla ennen oltu moottoripyörän kyydissä ja meille luvattiin, että nähtäisiin hienoja maisemia.

Maisemat olikin uskomattomia, ei olisi ikinä osannut kuvitella. Koko matka taitettiin vuoristossa ja korkeuserot oli päätä huimaavia! Sini näki ensimmäiset apinansakin, mutta ei ehtinyt ottaa kuvaa Annelle. Matkan aikana pidetyt ajotauot ei olleet ihan samanlaisia, kuin Suomessa äkkiä juodut huoltoasemakahvit. Joka välissä syötiin montaa eri ruokalajia ja nautittiin toistemme seurasta, vitsaillen ja laulellen.

Nautittiin tosi paljon moottoripyörien kyydissä olemisesta, se oli tosi vapauttavaa. Täällähän laki on tosiaan sellainen, että vaan kuskilla tarvii olla kypärä päässä, heh. Ennen matkalle lähtöä mietittiin, millä kulkuneuvolla mentäisiin. Vaihtoehdot oli paikallisbussi, moottoripyörät tai auto. Autoahan olisi tosiaan jompi kumpi meistä ajanut, mutta ei oikein lämmetty ajatukselle sen jälkeen, mitä ollaan paikallista liikennekulttuuria nähty. Sitä paitsi täällä käytetään ajaessa vasenta kaistaa. Kysyttiin myös, millaista tietä pitkin tullaan ajamaan ja vastaus oli "highway". Juu, ei...Suomessa vastaavanlainen reitti olisi huonokuntoinen mökkitie, varsinkin paluumatkan reitti. Välillä jouduttiin odottelemaan, kun tietä vasta tehtiin. Kaikesta huolimatta valittiin paras kulkuneuvo ja matkustaminen oli tosi hauskaa.

Ensimmäisenä iltana ei päästy vielä joelle asti, vaan vietettiin yö eräässä hostellissa. Illalla grillattiin muun muassa perunaa meille uudella tavalla, suoraan tuleen vaan! Mustat kuoret irti ja nam nam! Seuraavana aamuna lähdettiin kiireellä jatkamaan matkaa, mutta kiire tyssäsi, kun kuskien piti pysähtyä ajamaan partaa. Loppumatka joelle oli myös aika mielenkiintoinen, paljon töyssyjä, kapeita siltoja ja pieniä lätäköitä (Nehän ei tosin olleet mitään verrattuna siihen, että perillä nähtiin, kun paikalliset ihmiset ylitti moottoripyörillä ja skoottereilla joen. Vesi vaan roiskui, jos kulkuneuvo ei sattunut jäämään jumiin).

Joen lähellä sijaitsi kylä, johon saavuttiin tiistaina iltapäivällä. Kylä oli hyvin perinteinen nepalilaiskylä ja meihin kiinnitettiin paljon huomiota. Varsinkin Sinin hiukset sai kylän naiset ihmetyksen valtaan ja tunnustelemaan niitä. Muutenkin ihmiset kiinnittävät täällä paljon huomiota rastoihin ja niistä saa kuulla paljon kommentteja. Täällä ne on niin eri asia kuin vaikkapa Suomessa. Vähän kylään saapumisen jälkeen lähdettiin kävelemään joelle perunapeltoja pitkin. Joen kapeat kohdat ylitettiin "siltoja" pitkin, toisin sanoen parin ohuen puunrungon ylitse. Onneksi eräs pikkupoika piti meitä kädestä, harmi vaan, että hän ei ollut auttamassa enää seuraavana päivänä, kun Sini molskahti kunnolla joen uomaan. No, aurinko kuivasi melko nopeasti märät vaatteet. Annella kävi parempi tuuri, kun sai reppuselkäkyydin yhdeltä kylän mieheltä.

Itse joella oli tosi rentouttavaa, aika kului, kun piirreltiin hiekkaan, syötiin mandariineja ja grillattiin. On myös tosi mukavaa, kun ihmiset laulavat täällä vähän väliä ja ovat muutenkin leikkisiä. Hämärän saapuessa oivallettiin, että ei taideta tänäänkään kotimatkalle lähteä. Mikäs siinä, kun päästiin nukkumaan kylässä asuvan perheen luo. Oltaisiin ehkä toivottu kunnon seiniä huoneeseemme, mutta toisaalta näinhän paikallisetkin yönsä viettävät. Aamulla taas kuviteltiin suomalaiseen tapaan, että aamupalan jälkeen lähdettäisiin suoraan ajamaan. Noin viiden aterian jälkeen, kun kello lähestyi puolta kolmea, istahdettiin viimein moottoripyörien selkään ja matka jatkui. Ennen lähtöä lyötiin keskenämme vetoa, kuinka monta kertaa paluumatkalla pysähdyttäisiin. Oli suuri yllätys, kun etappeja olikin vain kaksi. Perille saavuttiin naamat palaneina, peseytymättöminä samoissa vaatteissa kuin lähtiessä ja takapuolet kipeinä "highwayn" aiheuttamista töyssyistä. Silti niin onnellisina ja paljon kokeneina!

P.s. Meiltä kysyttiin mitä eläimiä Suomessa elää, johon Anne vastasi "elfs"... Elf tai elk, aika sama.