Profile
Blog
Photos
Videos
Jihhaa! Olen vihdoin loytanyt ihanaan pieneen kylaan nimelta Khangal. Tama on pohjois-Mongoliaa, ja lahella sijaitsevan jarven sanotaan olevan yksi kauneimmista paikoista koko maassa. Kylalla on yksi paatie jonka varresta lahtee useita pienempia hiekkateita. Vahan valia paimentolaisia tai pikkupoikia ratsastelee ohi. Kylaa ymparoi isot vehreat vuoret metsineen. Minne vaan katsoo, niin voi vaan huokaista upeista nakymista. Tallaista olen etsinyt! Pois isoista kaupungeista, ruuhkista ja metelista. Tanne aion jaada majailemaan ainakin viikoksi.
Olin suunnitellut tanne siirtymista aika pian Ulaanbaatarissa oleilun jalkeen. UB ei vakuuttanut. Keskusta on halyinen ja usein levottoman oloinen. Ihmiset kiirehtivat eivatka vaivaudu valttamatta auttamaan. Paakadulla on paljon enganninkielisia liikkeita ja ravintoloita, muutenkin paljon turisteille suunnattuja mainoksia. Katunakyma muuttuu jyrkasti, kun vilkaisee paakadun toiselle puolen. Jai sellainen tunne, etta Ulaanbaatar on rakennettu pikavauhtia miljoonakaupungin nakoiseksi, kuitenkin kaiken sen koyhyyden paalle, minka tuntee kaduilla kulkiessaan.
Eli paatin siirtya. Ensin junalla Erdenetiin, joka on Mongolian toiseksi suurin keskus, ja sielta minibussilla Morooniin ja lopulta tanne Khatgaliin. Suunnitelma vaikutti mielestani aika hyvalta. Teoriassa tuohon siirtymaan olisi mennyt reipas paiva. Toteutus olikin sitten taas aika mielenkiintoista..
Matka kesti kokonaisuudessaan kolme ja puoli paivaa. Juna oli ainut, minka aikataulut pitivat kutakuinkin paikkaansa. Huono puoli oli se, etten juuri pystynyt nukkumaan sen yon aikana eraan kanniaalion takia, joka ramppasi minun vaunussa yon aikana. Olin yksin neljan hengen vaunussa enka saanut oveani lukittua, ja niinpa sain monta kertaa kauheat satkyt siita, etta se raavas mongolimies ryntasi ykskaks sisaan. Ei se sinansa ollut agressiivinen tms, halusi vaan kannispaissaan tulla porisemaan jotakin. Lopulta se tajusi lopettaa kun hermostuneena korotin jo ihan reilusti aanta (lisaten muutaman suomalaisen tehosteen mukaan;)), tyonsin sen ulos ja pamautin ovan kiinni.
Juna saapui aamulla asemalle. Minibussi Morooniin oli seuraava tavoite. Sain kyydin bussiasemalle, mista loytyi parin tunnin etsimisen jalkeen Morooniin klo14 lahteva auto. Odotteluaikaa oli siis mukavasti viisi tuntia. Heitin rinkan bussiin ja otin pienet paikkarit. Kello laheni kahta, mitaan ei ollut tapahtumassa. Sain selville, etta matkaan lahdetaan heti kun kyytilaisia on tarpeeksi. Kuski otti kyytilaisten numeroita ylos, jotta voi ottaa heihin yhteytta uudestaan sitten kun kyyti olisi ajankohtainen. Pikkuhiljaa auto tayttyi. Tarvittavat kaksitoista olivat kasassa kuuden jalkeen, ja silloin auto lahti viimein matkaan. Luulin etta se odottelu oli siina, mutta ei. Tassa vaiheessa kuski lahti kiertamaan kaupunkia hakien lisaa kyytilaisia mukaan, jossa meni taas pari tuntia lisaa. Mukava istumapaikkani oli muuttunut aivan jarkyttavan ahtaaksi valikoksi, jossa en pystynyt lainkaan liikkumaan, paitsi ehka kaantamaan vahan paata! Autossa oli 21 ihmista, kun kuski oli tyytyvainen ja lahdimme ajamaan.
Auto hajoili matkan aikana ehka kuusi tai seitseman kertaa. Silloin pysahdyttiin ja odotettiin vartista puoleen tuntiin, minka jalkeen matka jatkui. En enaa jaksanut ottaa paineita aikatauluista, silla niilla ei ollut enaa mitaan merkitysta. Keskityin tuskailemaan oloani. Istuin polvet koukussa takapenkilla ja joka kuopan kohdalla edessa istuvan penkki pamahteli polviini. Ikkuna, joka oli minun kohdalla ei pysynyt kiinni, ja kun myohemmin alkoi sataa vetta niin kaikki vedet tuli oikein mukavasti reisille. Kavimme puolenyon aikaan syomassa, hetkeksi helpotti ja sitten taas mentiin. Loppuajasta kun aamupaivalla yhdentoista aikaan lahestyimme Moroonia olisin voinut jo parkua! Koko bussimatka oli kestanyt 18tuntia! Polvet olivat ihan hellana, samoin sormet, joilla olin yrittanut iskuja pehmentaa. Joka paikkaa kolotti ja paatin, etta nyt kylla etsin minka vaan paikan ja otan kunnon unet ennen seuraavaa siirtoa.
Moroonin bussiasemalla, kun astuin ahdingosta ulos kuulin, etta samassa kyydissa olleet mies ja hanen 9-vuotias poikansa ovat jatkamassa siita samantien Khatgaliin. Unohdin samantien kaikki kipuni ja paatin, etta nyt kun on kerta nain sopivasti tilaisuus, niin kylla mina viela muutaman tunnin kestan (Khatgaliin on 3h matka Moroonista). Ja niinpa lyottaydyin heidan seuraansa ja lahdettiin silla samalla bussilla metsastamaan uutta kyytia. Ensimmainen auto Khatgaliin lahti klo18. Viisi tuntia kului hitaasti. Kavimme laheisella torilla. Sielta tarttui mukaan upouusi feikkinokia alle 20eurolla :) Jesjes! Nyt muuten toimii viestitkin, kun siina kiinalaisessa ei toiminut (oikeastaan mikaan). Niinkuin arvata jo saattoi, vaikka kuudelta oli bussi valmiina, kyytilaisia ei ollut tarpeeksi. Paasimme matkaan (kuitenkin JO) ennen yhdeksaa illalla. Luulin etta 21 kyytilaista oli paljon, mutta nyt meita olikin 25. Onneksi olin aavistuksen paremmassa paikassa lahella ulko-ovea. Auto oli taysi fiasko. Ensimmaisen vartin aikana pysahdyimme viisi kertaa. Se ei pysynyt kaynnissa ja nuukahti viimeistaan ylamaessa. Kaytin tilaisuudet hyvaksi ja otin hienoja maisemakuvia vuorista ja tasangoista auringon laskiessa.
Alkoi tulla tosi kylma. Monen tunnin jalkeen tuntui etta olimme vasta jossain puolessa valissa. Auto hajoili jatkuvasti eika paasty eteenpain. En ymmarra, miten kaikki ottivatkin sen niin kevyesti, naurahtelivat vaan kun auto sammui ja heittavat vitsia siita. Kukaan ei puuskuttanut eika hermoillut, vaikka aikataulut olivat jo alun alkaen pielessa. Mina olin jo taysin kyllastynyt tilanteeseen, koska se oli niin alyton. Lisaksi minua paleli paljon ja olin tosi vasynyt kahden yon univelkojen takia.
Ei ollut yllattavaa, kun ehka kolmenkymmenen pysahdyksen jalkeen auto ei enaa kaynnistynytkaan. Se oli siina. Kaputt! Kello oli jotain puolenyon tienoilla, olimme jossakin aroilla, luoja ties missa. Siina sitten odoteltiin ehka tunti. Jostain ilmestyi auto ja sinne siirtyi pari ihmista, ja minut viitottiin myos mukaan. Otin tavarani ja sirryin autolle. Se olikin kuorma-auto enka ollut uskoa todeksi sita, kun minua viitottiin menemaan lavalle tavaroiden sekaan. Yritin ankea sisapuolelle, mutta se oli taytetty jo muutamalla sikalaisella ja lapsilla. Kiipesin ylos ja vielakin aimistelin, onko tama edes mahdollista. Ulkona oli kuulemma lampotila lahelle nollaa. Eika ihme, henki hoyrysi ja oli aivan tajuttoman kylma! Kaariydyin hevosilta haisevien jurttahuopien sisaan, joita oli lava taynna. Sain itseasiassa rakennettua niista ihan mukavan suojan tuulta vasten, jolloin kylmyys aavistuksen helpotti. Matkaa oli onneksi vain puolisen tuntia. Kuski oli sita mielta ettei tassa kaupungissa ole guesthouseja, ja yrtin selittaa, etta on kun kerta sellaiseen olin itse matkalla. Soitimme kaikkiin numeroihin, jotka loytyivat mng-kirjasta. Kaikilla oli puhelimet kiinni. Kuski ajeli ympari kylaa pysahdellen valilla ja toottaillen nukkuville, josko loytyisi yopaikkaa. Ja niin loytyikin, vielapa ihan virallinen yopaikka. Omistaja tuli ilmoittamaan minulle, etta heilla on kaikki paikat taynna, mutta extra-peti on jarjestettavissa, jos se minulle kay. Tottakai otin vastaan mita vaan oli saatavilla. Olin niin jaassa, etta paasin hadin tuskin lavalta alas, otin tavarat ja painuin sisalle.
Kello oli kolme aamuyolla. Omistajamies keitti minulle teeta ja lahti jarjestamaan petia. Katsoin huoneessa nukkuvia ihmisia. Muutama sangylla, muutama lattialla. Lattiakin tuntui siina vaiheessa oikein hyvalta vaihtoehdolta, kun vaan voisi toipua kylmasta ja paasta jo nukkumaan. Join teet ja soin pari leipaa. Sen jalkeen mies lahti nayttamaan minun extra-majoitusta. Se oli saman rakennuksen eri huoneessa. Jarkytyin kun astuimme sisaan. Siella tuntui melkein yhta kylmalta kuin ulkona. Huone oli iso ja tyhja. Vain sanky keskella huonetta ja isot ikkunat. Huoneessa oli jonkinlainen tiski, jonka takana katosta roikkui koukuissa lihaa eri kokoisina. Tama oli todennakoisesti jokin verannan tapainen sisatila, missa sailyy myos lihat kylman lampotilan takia. Omistaja ei voinut muuta todeta, kuin etta tama on talla hetkella heidan ainoa vaihtoehtonsa. Sain kaksi peittoa ja onneksi myos makuupussin. Pukeuduin niin lampimasti kuin pystyin (tiedan etta makuupussiin ei pitaisi pukeutua, mutta en todellakaan halunnut vahentaa vaatetusta), asetuin pussiin ja vadin peitot paalle. Ihan hyva se oli, vaikka vahan palelinkin. Aamulla herasin siihen, kun joku asukki laittoi minulle takkaa lampiamaan.
Tana aamuna muutin jurttaan. Ah, se on niin lammin ja mukava! Nelja sankya ja takka. Kavin suihkussa ja join teeta. Omistajat tarjoavat lounaan reilun euron hintaan. Ainiin! Mika oli myos ihan alytonta, on se, etta tama paikka on se sama mihin olin alunperinkin menossa, MS Guesthouse. Mika sattuma, etta juuri se loytyi pimealla, kun koko guesthouseja ei kuskin mukaan pitanyt olla olemassakaan.
Tanaan otan selvaa mita mahdollisuuksia taalla on ratsastella. Haluaisin ehka lahtea kolmeksi tai neljaksi paivaksi jarvelle hevosen selassa.. Aijai.. Siisti homma :) Kunpa taalla vaan olisi nyt lampimia paivia niin olisi nannaa. Lopetan nyt hotkyilyn ja siirtymisen vahaksi aikaa, ja nautin taalla olosta.
Nauttikaa tekin kesasta siella, on muuten varmasti lampimampaa kuin taalla.. Mutta minullapa onkin jurtta! :D Lallaslaa!
- comments