Profile
Blog
Photos
Videos
Olen palannut maalta kaupunkiin! Mongolian maaseutuseikkailut ovat minun osalta ohitse. Meno on ollut valilla hieman villia ja erikoista. En usko unohtavani eraita maalaismongoleja pitkaan aikaan, ja toisaalta uskon heidankin muistavan minut pitkaan..
Viime kerran kirjoitettaessani olin pohjoisessa. Ratsastin paivan verran, minka jalkeen oli paikat sen verran hellana ettei uusintaa voinut enaa seuraavana paivana ottaa. Muuta tekemista ei siella minulle ollut, joten lahdin taas siirtymaan. Tulevana viikonloppuna juhlittaisiin Mongolian tarkeinta perinnejuhlaa Naadamia, jossa paaosassa ovat nuoret pojat laukkaavien hevosten selassa, ja viela tarkeampana ronskit miespainijat kilpailemassa vahvimman miehen tittelista. Halusin ehtia Tsetserlegiin viikonloppuun menneessa seuraamaan Naadamia.
Poikittaisliikenne on talta valilta huono, Tsetserleg sijaitsee etelassa aikaisemmasta sijainnista katsottuna. Odottelin kyytia parin paivan verran Moron-pikkukaupungissa. Olin jo luopumassa toivosta ja palaamassa takaisin paakaupunkiin, kun guesthousen pitajani loysi minulle auton, joka oli menossa oikeaan suuntaan Tariat-kylaan saakka. Siita on kuulemma helppo saada kyytia eteenpain. Samana iltana lahdimme matkaan pari muuta kyytilaista mukana, jotka jaivat pois matkan varrella. Noin puolessa valissa pidimme tauon, ja kuskini haipyi vartiksi muualle. Myohemmin tajusin miksi. Autoon palatessamme han alkoi lorpottaa jotain itsekseen ja ajoimme ensimmaiset 10min ympyraa pihamaalla. Han oli lievasti sanottuna kannissa, ties kuinka monen vodkashotin jalkeen. Paasimme kuitenkin takaisin tielle ja matka jatkui. Seuraavat nelja tuntia kaytin kaiken energiani estaakseni kuskia sammumasta, esitin sille paljon kysymyksia ja yritin viritella sanaleikkeja. Kolmelta aamulla olimme perilla. Tunga-niminen guesthousen pitaja majoitti minut siksi yoksi heidan talonsa lattialle patjan paalle.
Seuraavana aamuna alkoi sitten sellainen tapahtumien sarja, etta yksityiskohtien selittamiseen menisi ika ja terveys. Siispa karkeammin kerrottuna. Ensimmaiset ongelmat tulivat taman Tungan kanssa, kun han yritti huijata minua ratsastuksen kanssa. Antoivat minulle kisahevosen omien hyotyjensa takia, jolla sain vain istua toisen vetaessa hevostani perassaan. Kerroin etten ollut tyytyvainen, ja etta en aio maksaa sovittua hintaa. Tunga veti siita alyttomat herneet nenaan. Seuraavan yoni nukuin ylihinnoitellussa jurtassa, jossa tutustuin mukavaan korealaispariskuntaan. Tungan kaytos oli minua kohtaan sina iltana kylma ja valinpitamaton. Seuraavana aamuna, kun otin hevosasian taas esille, Tunga rajahti. Han huusi minulle, etta miksi olen tullut tanne kaikkien ongelmieni kanssa. Minusta on vain harmia kaikille ja etta han ei ymmarra, miksi mina koko ajan valitan. Otin taman haasteena itselleni, koska minulla ei ole tapana riidella dramaattisesti, varsinkaan kun huone on taynna muita ihmisia. Tama nainen oli kuitenkin niin vaaristeleva ja kaikin puolin epamiellyttava, etta buustasin itseni tayteen adrenaliinia ja annoin menna samaan tapaan takaisin. Riitelimme pitkaan muiden kuunnellessa. En voinut kasittaa mista tama nainen on kaiken vihansa minua kohtaan saanut, mutta tiesin ettei se ollut mitenkaan oikeudenmukaista minua kohtaan, kun olin vain sanonut oikeuksistani. Lopulta paadyimme siihen, etta en maksa hevosesta mitaan, ja mina paatin, etta haivyn tasta hullusta paikasta viela samana iltana.
Kavimme korealaisten kanssa seuraamassa urheilukentalla kaytyja painiotteluita, tunnelma oli aito ja olin iloinen paastessani seuraamaan Naadamia niin paikallisista piireista. Areenalla palkittiin mitalein eilisen voittajat hevoskisasta, ja sen jalkeen alkoivat varsinaiset painit. Isot miehet pienissa asuissaan tarrasivat kiinni toisiinsa ja ensiksi toisen kaatanut oli voittaja. Muutaman tunnin seuraamisen jalkeen lahdimme takaisin talolle ja korealaiset olivat aikeissa syoda lounasta. Mina paatin maksaa maksuni ja lahtea etsimaan autoa Tsetserlegiin. Kun kaivoin rahapiiloni rinkan sisalta ja avasin taskun, se oli tyhja! Nostin heti tottakai metelin, etta missa ovat rahani! Rinkka on ollut koko paivan sailossa Tungan talossa. No sitten tama nainen kehtaa alkaa ladella minulle samaa tekstia, etta taasko mina aiheutan ongelmia ja miten minusta on vain haittaa!! Mika kiero amma! Se oli jo niin alytonta silta noita-akalta! Ensin se varastaa minun rahat (huokeat 80 000, eli n.40e) ja sitten viela kehtaa syyttaa minua siita! Ma olin niin vihainen ja samaan aikaan jo itkuinen, koska tilanne oli mennyt niin jarjettomaksi. Nyt ei ollut edes varaa kyytiin, koska siina menivat minun kaikki kateisvarani.
Korealaiset sita sirkusta seuratessaan juonivat hetken keskenaan ja tulivat sitten ehdottamaan, etta mita jos he lahtisivat minun mukaani Tsetserlegiin. He eivat halunneet jattaa minua siina kunnossa yksin. Kun Tungalle selvisi korealaisten lahto, se olisi varmasti voinut kayda minuun kasiksi silla sekunnilla. Se raivosi, etta nyt kaikki loputkin vieraat lahtevat taalta minun takiani, ja katso nyt miten paljon ongelmia olet taalla aiheuttanut! Ma huusin sille takaisin, etta se tassa on varsinaninen ongelma! Mutta se ei kuunnellut, se oli niin raivoissaan. Halusimme kaikki kolme lahtea mahdollisimman pian. Menimme autolle ja vaadimme, etta he vievat meidan takaisin gereille, missa korealaisten tavarat viela olivat. Silloin autolle tulivat Tungan lisaksi myos hanen miehensa, joka tuli ilmoittamaan, etta he eivat aio paastaa minua lahtemaan ennen kuin tama asia on selvitetty. Sanoin, etten halua selvittaa, selvittakaa keskenanne, mina haluan nyt vaan pois taalta. Silloin Tungan mies tarttui minua ranteesta kiinni ja alkoi kaikin voimin kiskoa minua ulos autosta! Korealaisnainen alkoi huutaa! Molemmat korealaiset vetivat minua takaisin autoon, mina yritin rimpuilla irti ja huusin, Tungan mies vaan riuhtoi ja sen ilme oli taynna vihaa ja raivoa, hampaat irvessa se sopersi jotain mongoliaksi. Tilanne laukesi, kun saimme minut irti hanesta. Olin hieman shokissa ja toivoin vaan, etta lahdettaisiin. Kuitenkin seka Tunga, etta sen vodkalta haiseva mies tunkivat autoon ja sanoivat kuskille, etta ajaa poliisiasemalle. Matkan ajan Tungan mies korotteli aantaan ja vaitti, etta mina valehtelen. Tuijotti minua kuin tappoaikeissa.
Poliisiasema oli kiinni. Kaikki kolme poliisia olivat kannissa viettamassa Naadamia. Ketaan ei ollut saatavilla. Niinpa nama kaksi sekopaata paattivat, etta odotetaan poliiseja niin kauan kunnes he selviavat humalastaan ja ovat siina kunnossa, etta voivat ratkaista asian. Toisin sanoen, korealaiset saivat lahtea koska vaan, mutta minua he eivat aio paastaa pois ennen maanantaita! Tama oli aivan naurettavaa! He pitivat meita autossaan kuin panttivankeja. Perustelivat sen olleen Mongolian laki(!!) ja etteivat he voi paastaa minua, koska kyseessa on heidan guesthousen maine. Minulla ei yhtakkia ollut perusihmisoikeuksia, ja silloin tajusin, etta apu loytyy suurlahetystolta. Sita he hieman saikahtivat ja auto lahti liikkeelle. Kavimme viela moikkaamassa humalaisia poliiseja ennen kuin he suostuivat viemaan meidat gereille. Sina iltana soitin Pekingin suurlahetystoon, josta otettiin yhteytta Mongolian Suomen konsulaattiin. Seuraavana aamuna kun puhelimessa Tunga sanoi, etta tulkaa talolle, odotamme poliiseja, soitin konsulaatille ja pyysin hanta ottamaan yhteyden suoraan Tungaan. Talolle tullessamme, Tunga oli kalpea kuin jakkimaito eika tervehtinyt ketaan meista. En voinut olla piikittelematta, ja kysyin hienovaraisesti, etta olihan han saanut puhelun konsulaatista. Silloin seurasi viela Tungan viimeinen rajahdys, mika oli enaa lahinna huvittava ja pystyin jo helpottuneesti ihmettelemaan sen typeraa kaytosta ja saalimaan sita miten rahanhimo voi tehda ihmisesta tuollaisen hirvion.
Saimme auton ja lahdimme pois. En maksanut siella olostani mitaan. Joten loppujen lopuksi en havinnyt paljoa rahaa. Mutta kokemus oli sitakin elavaisempi. Raha pilaa ihmisen. Ja jos Tunga pelkasi oman maineensa puolesta, niin oli kenties vaarin pitaa meita vakisin autossa ja kohdella minua kuin roskaa. Sana on lahtenyt kiertamaan ja voin luvata Tungalle, etta se ei ainakaan paranna hanen mainettaan. Myoskin uskon, etta taman tarinan jalkeen Tungalla ei ole asiaa LonelyPlanetin opukseen, mika on hanen tarkein markkinointikeinonsa. Alyton eukko saa nyt sita mita tilasi.
No mina paasin onnellisesti Tsetserlegiin, mukanani korealaiset ja hyva mieli. Lahdimme seuraavana paivana kuumille lahteille 30km matkan paassa taalta. Siella vierahti kolme paivaa. Mina tulin eilen pois, korealaiset jaivat viela nautiskelemaan. Sain kaiken mita halusin. Nautin maalla olosta. Eilen sain alleni ratsun viela viimeisen kerran taalla ja se oli niin loistavaa! Upeita vuoristoja ja vihreita laaksoja, satumaisen sininen taivas ja elainlaumoja vaeltamassa. Ensimmaista kertaa paasin laukkaamaan. Mongolian tyyliin menin suitset toisessa kadessa, remmi toisessa antamassa lisaa vauhtia! Se oli niin siistia! Laukkasimme aivan hurjaa vauhtia, kun mongolioppaani innostui antamaan hevoselleni viela lisaa vauhtia piiskaten sita takaa. Hevoseni kiiti kuin tuuli ja valilla loikki gasellimaisesti oikealta vasemmalle vaistellen raipaniskuja. Mina innosta hurjana annoin hevoselle lisaa vauhtia, elaydyin taysilla tunnelmaan ja yritin sinnitella satulassa. Tshuu!! Saavuimme Tsetserlegiin illan suussa. Olin aivan poikki, nalkainen ja vasynyt, mutta silti niin tyytyvainen kaikkeen.
Laahustin Fairfield guesthousen tiskille ja sain huoneen, joka aavistuksen ylittaa budjettini. Mutta kylla se on hintanasa vaarti! Olin niiin onnellinen astuessani puhtaaseen huoneeseen. Kuohkea pehmea peitto odottamassa, kaksi isoa tyynya, iso pehmea ja imukykyinen pyyhe suihkua varten! Jopa lukulamppu! Huoneessa on sopiva lampotila, eika ole torakoita tippuilemassa syliin (niinkuin viime yona, jurtassa oli aivan uskomaton torakkasade! niita vaan tippuili jurtan kattopalkeista kaikkialle! kuului vaan 'striips' ja pieni tomahdys! ja niita oli joka paikassa, poydalla ja sangyilla, jakkaroilla, huono-onnisimpien ote kirposi juuri kuuman takan kohdalla. se yo oli todella kuvottava ja pelottava!). Jaan tanne paikkaan nuolemaan haavojani ja nautiskelemaan. Enkohan ole taman kaiken ansainnut. Jokainen paikka on hellana eilisen ratsastuksen jalkeen. On mustelmia, nirhaumia, auringonpolttamaa ihoa ja lihaskipuja, kavely on kipeaa, istuminen aivan tuskallista. 10h bussimatka Ulaanbaatariin olisi itsemurha talla hetkella.
Vietan siis taalla viela pari yota, kunnes olen lahtokunnossa takaisin paakaupunkiin. Herkuttelen lampimilla pannukakuilla hillon kanssa (niiinniin hyvia!!) ja nukun untuvan seassa! Seuraavan kerran kirjoittelen Ulaanbaatarista, joka on nailla nakymin Mongolian paate-etappini. Heippaaarallaa siis siihen asti!! :-) <3
- comments