Profile
Blog
Photos
Videos
Tultiin sitten Kolumbiaan. Tarkoitus siis oli alun perin tehda ensin mutka Manauksen ja Venezuelan kautta ja sitten suoraan Kolumbian rannikolle. Sitten huomattiin, etta loppuu rahat, etta kaikki Manauksen viidakkoretket on kalliita ja useimmat niista on ihan samanlaisia, mita tehtiin jo Boliviassa. Lennettiin sitten suoraan Bogotaan.
Sohvasurffauksen kanssa kavi jarjeton maiha ja nukuttiin nelja yota paikallisen punttisalia ja hevimusiikkia harrastavan opiskelijapojan luona. Tai siis sen perheen, latinalaiseen tapaan samassa talossa asui aiti ja veli. Aiti sitten laittoi joka ilta pojjiille ruokaa ja syotiin siina siivella. Vahan tuntui aluksi oudolta.
Bogotassa lahinna rampattiin katsomassa museoita ja todettiin, etta hyvat bileet maksaa siellakin ihan jarjettomasti, yli 10 e sisaan... Mentiin sen sijaan siis vaatekauppoihin tuhlaamaan rahaa. Onneksi ei oikein loydetty mitaan.
Bogota vaikutti olevan ihan jees paikka, voisi sinne takaisinkin menna. Kruunattiin visiitti hyvin suomalaisella perjantai-illalla ja lahdettiin Davidin, meidan hostin kanssa kaupungille nautiskelemaan juomakulttuurista. Davidin veljelta oli rahat lopussa, joten ne jai ryypiskelemaan viinakaupun eteen kadulle. Siihen seurueeseen mekin liityttiin parin baarissa juodun oluen jalkeen. Sitten todettiin, etta halpa paikallinen viina, Aquardiente, on pahimmillaan ihan hirveaa. (Parhaimmillaan se muuten on tosi hyvaa!) Piti sitten maistella ihan useampikin shotti. Kivaa oli illalla, aamulla ei niinkaan.
Joka tapauksessa selvittiin lopulta Bogotasta bussiin kohti Villa de Leivaa, pikkukaupunkia Espanjalaisvalloituksen ajoilta. Olihan se natti, mutta on noita nahty. Oli sen lahella sitten joku hassu stonehengen kopio, missa oli valtavia fallos-symboloita. Ja sen lisaksi semmoinen ylikasvaneen krokotiilin fossiili. Jokin saurus se oli nimeltaan.
Nyt ollaan San Gilissa, huomenna ois tarkoitus riippuliitaa ja ylihuomenna laskea koskea. Ja sitten vaan viidakkoon kohti Ciudad Perdidaa. Viidakkovaellus sadan asteen helteessa, 6 paivaa, ajatus kypsyttaa jo valmiiksi hiukan, mutta hitto, sen raunion kylla haluan nahda!
Antti
- comments