Nyt ollaan sitten ainakin oltu "of the beaten road". Ajeltiin rahtilaivalla Chacabucosta 300 asukkaan kylään Pohjois-Patagoniaan, Raul Marin Balmaceidaan. Välillä ihmisiä jäi outoihin paikkoihin, aivan kuin keskelle metsää. Tyyppejä haettiin veneillä rahtilaivasta, kunnon satamia kun ei ollut. Raul Marin Balmaceidankaan satama ei ollut kummoinen. Sinne putkahti metsiköstä autoja hakemaan matkustajia, me kysyttiin suuntaa, mihin lähteä ...

Pienenä sitä aina halusi rallikuskin kyytiin. Sitten kun sinne 28-vuotiaana pääsee, ei enää halua mitään muuta kuin autosta hengissä pois. Rallikuskin nimi oli Jose Ignazio. Ongelma vain oli siinä, että Josella ei ollut alla ralliautoa vaan pieni nelivetomaasturi. Jonka takapenkillä ei tietenkään ollut turvavöitä. Siinä sitten istuttiin noin tunni matka suuntaansa pidellen aina välillä kiinni kauhukahvoista ja miettien, joka seuraavan mutkan...

Matkapäiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina yhtä vähälle kuin tämän blogin päivittäminen. Nyt siihen luulisi kuitenkin olevan aikaa, sillä ainakaan muiden matkalaisten kanssa seurustelu ei tule tielle. Menetin ääneni noin viisi päivää sitten, seuraavana päivänä kun tulimme Torres del Painen kansallispuistosta seitsemän päivän vaellukselta. Vietimme pari yötä Puerto Natalesissa ja ajoimme sieltä autiomaan halki bussilla Rut...

Reilut sata kilumetriä patikointia pitkin vuoripolkuja, muutama sata kilometriä maanteitä bussissa, muutama kerta valtakunnan rajojen yli ja hillitöntä sekoiulua rahojen kanssa. Siinäpä nopeasti kuulumiset sitten viime blogin.Matka tosiaan kulki Ushuaian kautta Argentiinan eteläkärkeen asti. Käytiin purjeveneellä H-saarella, Argentiinan eteläisimmässä kolkassa. Ensi reissulle jäi siis Chilen eteläisimmät osat ja ehkäpä vielä jokin kaunis päiv...