Profile
Blog
Photos
Videos
Reilut sata kilumetriä patikointia pitkin vuoripolkuja, muutama sata kilometriä maanteitä bussissa, muutama kerta valtakunnan rajojen yli ja hillitöntä sekoiulua rahojen kanssa. Siinäpä nopeasti kuulumiset sitten viime blogin.
Matka tosiaan kulki Ushuaian kautta Argentiinan eteläkärkeen asti. Käytiin purjeveneellä H-saarella, Argentiinan eteläisimmässä kolkassa. Ensi reissulle jäi siis Chilen eteläisimmät osat ja ehkäpä vielä jokin kaunis päivä Etelämanner... Tavattiin pari päivää sitten belgialainen kaveri, joka kertoi maksaneensa 3 500€ matkasta Antarktikselle. Ei kuulemma kaduttanut pätkääkään.
Ushuaiassa notkuttiin viikko ja yritettiin keksiä, mitä tehtäisiin elämällemme sen jälkeen. Hostelli oli täynnä hyviä tyyppejä ja vihkoon kertyi mukava läjä matkavinkkejä. Kiinnostavin tyyppi oli venäläinen mies, joka on matkustanut pitkin Etelä-Amerikkaa jo kaksi vuotta. Sain pari paikannimeä Perun viidakossa, luvassa siellä toivottavasti laivailua pitkin kapeita viidakkojokia, lopulta päätyen eristyneisiin intiaanikyliin.
Ushuaian jälkeen päätettiin suunnata kaikkien muiden pikku turistien tapaan kohti Torres del Painen kansallispuistoa Chilessä. Tehtiin päivän mutka Porveniriin, Chilen tulimaan pääkaupunkiin. Oltiin sitä ennen oltu viikkoja turistirysissä, joten oli hauskaa olla paikassa, jossa olimme hollantilaisen tytön kanssa luultavasti ensimmäiset turistit noin vuoteen. Kaupungissa oli miellyttävää optimismia; joka nurkassa majatalo, vaikka turisteista ei ollut tietoakaan.
Tulimaan tarkempi ihastelu jäi ensi reissuun, mutta jo bussin ikkunasta paikka näytti aika upealta. Ketään ei missään, ruoho aivan keltaista ja vesi uskomattoman sinistä. Koetetaan sitten Chilen patagoniassa päästä jälleen seuduille, joissa turistit ei hirveästi liiku. Jos tulee matkavinkkejä mieleen, niin tänne vaan tulemaan =)
Niin siis, nyt naputan tätä Puerto Natalesissa, alueen reppematkaajien tukikohdassa. Palattiin eilenm viikon ja noin sadan kilsan vaellukselta kansallispuistosta. Näkymät oli upeita, poluilla enimmäkseen miellyttävän vähän porukkaa ja leirintäalueet yleensä aivan tukossa. Nyt on jalat ja sormenpäät kerrassaan romuna, mutta kyllä kannatti.
Oli veikeää nähdä, miten ihmiset suhtautuu vaeltamiseen. Kansallispuistossa oli muutaman tunnin käppäilyn välein hulppein palveluin varustettu "vuoristomaja", oikeastaan hotelli. Niitten keittokatoksessa sitten joku tytteli valitteli, että "tämä on kuin selviytymiskurssilla". Siis mitä helvettiä? Vähän tuli vettä (tai okei, aika hitosti..) ja oli kylmä. Mutta vieressä oli majatalo, johon pääsi rahalla ja kahden tunnin kävelyn päässä lähin bussipysäkki. Hieman hymyilytti väkisin.
Yritämme päästä kirjoittelemaan hieman useammin, mutta on ollut mukavaa antaa läppärin levätä ja unohtaa kaikki tästä maailmasta hetkeksi. Hengissä ollaan ja toivutaan vaelluksesta kohti seuraavaa etappia, missä se sitten lieneekään =)
Antti
- comments