Profile
Blog
Photos
Videos
Paivan biisi: -Buena Vista Social Club- ¨Chan chan¨
http://www.youtube.com/watch?v=6JEdf7XsV5g
Tour de rommikola jatkukoon! Kaksi viikkoa Kuubaa takana eika viela paivaakaan ilman rommia. Toisinaan tuikku, ajoittain ampari... So what, kuka niita laskee, this is Cuba!
Santiago de Cuba on uskomusten mukaan kaupunki, jossa kaikki kuubalainen musiikki on syntynyt. Se on kaupunki, jossa Marco Bjurstromin oljylantiolla pyyhitaan poytia. Se on myos siita harvinainen kaupunki, etta siella katsotaan pahalla miesta, joka EI TANSSI! Mina, Kouvolan oma tukallinen Jorma Uotinen, opiskelin aikanaan alkeiskurssin verran kuubalaista kansantanhua salsaa, joten ensimmainen tehtava perjantain kunniaksi, oli iskea itsensa kiimasta kiiltavalle tatamille nayttamaan, mista on suomalainen keikari veistetty. Perisuomalaiseen tapaan alle tarvittiin tietysti meijerillinen rommia, tunti henkista itsetutkistelua ja kyynaran verran aitoa havannalaista, jotta taman raadon kehtasi vieda lauteille. Lopputuloksena noyryyttava oppitunti siita, etta yksi salsakurssi Suomen suvessa ei viela riita valloittamaan Santiagon legendaarisen Casa de la Trovan lattiaa. Hanta kivesten valissa siis noyrasti takaisin poytaan muiden tanssitaidottomien seuraksi.
Kovista odotuksista johtuen perjantai-ilta Santiagossa osoittautui pienen pieneksi pettymykseksi. Hyvia kemuja kylla loytyi, kun jaksoi etsia, mutta odottamaani joka kadun kulmasta loytyvaa katuhuumaa ei ollut tarjolla. Lauantai-iltana sen sijaan kaupungin kadut valtasi paikallinen katufestivaali, jossa meininki oli jo huomattavasti parempi. Ma paadyin juhlan keskelle sen verran hamarassa seurueessa, etta se ansaitsee oman stoorinsa. Ma oon reissuillani loytanyt itseni useaan otteeseen paikoista, joista ei valttamatta valkoista miesta pitaisi loytaa. On kyseessa ollut sitten Mandalyongin slummit Manilassa, Rocinhan portaat Riossa tai yolliset junaseikkailut Pohjois-Mumbaissa, on kaikesta toistaiseksi selvitty ongelmitta. Talla kertaa Santiagossa paadyin kymmenen korttelin paahan keskustasta mustien tayttamalle asuinalueelle paikalliseen casa particulareen punkkaamaan. Kaksi paivaa myohemmin viereisen korttelin vanhempi herra tuli keskiverto englannilla ilmoittamaan, etta mun pitaa liittya heidan seuraan. Kaveri vei mut taloonsa perheensa luo ja ilmoitti seuraavaa: ¨Tiedathan, etta tama on meidan ghetto. Me ollaan nyt kaksi paivaa seurattu sun touhuja ja me ollaan sita mielta, et... (pitka hiljaisuus) ...sas oot hyva tyyppi. Otatko rommia?¨ Haha, mita meininkia. Mulla kerkes jo kylma hiki vieria otsalle, mutta lopulta ma olinkin osa ¨jengia¨ja vietin lopulta seuraavat kaksi paivaa heidan seurassaan.
Heti alkuun perheenpaa Jorge diilasi mulle halvalla 25 kpl sikaritehtaalta varastettuja paksuja Montecristo-sikareita, jotka ymmarrettavasti maistui paljon paremmalta kuin kaupasta ostetut. Lauantaina turinoitiin pitkat tovit kuubalaisesta elamasta, Jose Martista, Che Guevarasta, Castron veljeksista ja muista mieltani askarruttaneista aiheista. Jorge sen sijaan paivitteli kulmakarvojaan vieressa nyppineita metroseksuaalipoikiaan. Faijan mukaan ¨hinttimaista touhua¨. Kuubassa miehet todella nyppivat kulmakarvansa, ajelee saariaan ja muuta vastaavaa. Sinne karisi omat mielikuvani machoista Karibian urhoista, jotka ratsastaa krokotiililla kohti vallankumousta. Lopulta lahdettiin porukalla tsekkaamaan katufestivaalien tarjonta. Kadut oli tayttynyt kojuista, baareista, tanssilavoista, musiikista ja ennen kaikkea tanssivista ihmisista. Saatinpa mukaan loppuillasta muutama natti Ruotsin tytto, joiden vaaleat kutrit laittoi Kuuban pojat sekaisin. Lopulta rommikola vaihtui pelkaksi rommiksi ja ilta aamuksi, joten oli painuttava unille. Tallaista aitoa tunnelmaa Santiagossa.
Neljan paivan Santiagon tutkimisen jalkeen oli matka jatkui svenskamimmien kanssa Trinidadiin. Kaupunki ei kuulunut alkuperaisiin suunnitelmiin, mutta koska kaikki oli sita kehunut, oli se kaytava tarkistamassa. Tama aikanaan epsanjalaisten perustama Unescon suojelema kolonialistikaupunki oli mahtava paikka tahan valiin nauttia Uuno-tyyliin la kuppo kaffe alla umbrella. Trinidadista loytyy Kuuban etelarannikon paras biitsi ja lisaksi kaupungin kauniit ja ikivanhat kadut oli joka ilta musiikin tayttamia, joten olosuhteet oli kunnossa. Aikaa oli talla kertaa ainoastaan kolme paivaa, joten tiedossa lungia rantaelamaa, yleista hengingia ja aina yhta mukaansa tempaavaa katumusisointia. Tata paljon hehkutettua live-musiikkia ei kovin kauaa tarvi Kuubassa etsia. Parhaita paikkoja on lahes jokaisesta kaupungista loytyvat Casa de la Trova ja Casa de la Musica. Nama ovat yleensa myos muiden turistien tiedossa, joten jos haluaa jotain aidompaa ja paikallisempaa, suosittelen tutustumaan kylan hemmoihin ja kysymaan vinkkeja. He varmasti tietaa. Trinidadin ehka tunnetuin musiikkiravintola on Palenques de los Congos Reales. Siella voi salsan sijaan tutustua vauhdikkaan rumban maailmaan, jossa afrikkalaisvaikutteiset rumpuryhmat tanssijoineen takoo menemaan oikein mallikkaasti. Trinidad kaikessa kauneudessaan jatti Baracoan ohella toistaiseksi parhaat Kuuban fiilikset. Paikassa olisi viihtynyt huomattavasti pitempaankin, mutta koska aika (ja ennen kaikkea rahat) rupee kaymaan vahiin, on matkan jatkuttava.
Nyt tama poika laittaa Rage Against The Machinen Guerrilla Radion korville soimaan, syo rekka-autollisen raivoa ja lahtee maailmankuuluun vallankumouskaupunkiin Santa Claraan katsomaan, etta mista se meidan Ernesto oli oikein aikanaan veistetty... Palataan asiaan Havannasta, josta tiedossa taman talven viimeiset reissutarinat...
Rage Against The Machine: Guerrilla Radio
http://www.youtube.com/watch?v=H0kJLW2EwMg&ob=av3e
¨It´s time for a REVOLUTION!!¨
- comments
A-V-T Ison stoben kohotan chen muistolle ja tietenkin sulle. VIVA LA REVOLUTION!!!