Tere taas.

Nyt alkaa olla jo Siem Reapin aika ohi ja matka jatkuu taas eteenpäin. Täytyy sanoa, että vaikka ihmiset ovatkin täällä ystävällisiä, tulee puseroon olo, että kaikki haluavat saada sinulta jotain. Kaupustelu tässä kaupungissa, ainakaan minun mielestäni ole kovinkaan mukavaa. Koko ajan huudellaan, osta, osta, erikoishinta, hyvin halpa ja silti maksat tuplasti enemmän kuin välttämättä olisi tarvetta. Jokaiseen tekemiseen lisätään joain extramaksuja ja niin edelleen. Mutta kaipa sitä itsekkin toimisi samoin tavoin, jos olisi samassa tilanteessa näiden paikallisten kanssa. Ja eihän ne nyt mitään isoja maksuja ole. Mutta kuitenkin ihan periaatteen vuoksi maksan mielummin vähän enemmän ja tiedän mitä saan, kuin sitten niin, että aina putkahtaa joku lisämaksu, mitä kukaan ei muistanut sinulle kertoa.

Lauantaina juhlittiin Juhannusta vielä vähän lisää ja ilta olikin oikein onnistunut. Alku illan pelasimme biljardia paikallisten ja turistien kanssa. Nicole jopa onnistui voittamaan 5 dollaria joltain vanhalta alkoholistin näköiseltä ukolta. Tämän jälkeen uusi Vietnamilainen ystävämme vei meidät oikein mukavaan paikalliseen baariin. Hinnat olivat myös kohdallaan. 7 dollarilla sai lautasellisen ruokaa, noin 4-5 litraa bisseä ja palvelijan. Palvelijatyttö kaatoi olutta, hieroi ja viihdytti muuten vaan. Niitä kaljoja sitten siinä kippailtiin ja huudeltiin Chuang Muyta. Meitä oli siinä kaksi paikallista, me ja kaksi niitä tarjoilijatyttöjä. Tietenkin minä maksoin kaikki viulut ja tarjoilijoillekkin täytyi jotain tippiä heittää. Tuk tuk kuskimme oli sammunut ensinmäisenä, joka toi hieman omaa jännitettä kotimatkalle. No, kaikki meni hyvin, lukuun ottamatta pientä seikkaa, että uusi ystävämme Ka pyysi 5 dollaria, koska hän oli joutunnut maksamaan omistaan hieman. Tämä oli mielestäni jokseenkin kohtuutonta, jos ottaa huomioon, että minä olin maksanut hänen koko illan tupakat, syömiset ja juomiset. Mutta menköön sitten, maksoin hänelle hänen kaipaamansa rahasumman seuraavana päivänä, jolloin menimme katsomaan Angor watia.

Angor wat oli oikein hieno mesta, jokseenkin aika kallis. Olin kuvitellut, että oppaallemme, eli uudelle ystävällemme maksamani 10 dollarin summa olisi riittänyt. Näin ei ollut, vaan myöskin lippu piti ostaa, mikä oli 20 dollaria per lärvi. Opas olikin jokseenkin turha, koska hän ei osannut kertoa paikasta yhtään mitään. Aina kun jokin kiinnosti ja kysyin mikä tai miksi tämä on, vastaus kuului "en tiedä". Nicole ei myöskään päässyt joihinkin temppelin paikoista, koska hänellä oli liian lyhyet shortsit. No ei mitään valituksia, voinpa ainakin sanoa käynneeni yhdessä maailman suurimmista ihmeistä. Ja olihan se aika vaikuttava. Harmi vaan, että kamerasta loppui akku, joten kuvia tuli vain muutama.

Tänään sitten maka jatkuu yöbussilla Sihanoukvilleen. Siellä sitten varmaan yö tai kaksi ja suunnataan pienelle saarelle nimeltä Koh Rung. Tämä saari pitäisi olla oivallinen levytysmesta, missä asukkaita on vain noin 150. Hyvällä tuurilla sieltä saattaa löytyä myös Suomalainen sauna. Huhujen perusteella joku Suomalainen jätkä on perustanut sinne suurimmaksi osaksi itselleen pienen bungalowimestan, josta tämä sauna saattaisi löytyä. No, se jää nähtäväksi...

Morjens