Profile
Blog
Photos
Videos
Oh, Koh Rong.
Viimeinkin olemme kahlanneet läpi kaikki nämä Cambodian likaiset kaupungit ja päässeet Koh Rongin suoloiseen syleilyyn. Meri liplattelee lumoavaa sointuaan jalkojesi juuressa, samalla kun astelet pitkin koskematonta ja silmien kantamattomiin jatkuvaa valkoista hiekkarantaa. Hiekka narisee varpaittesi alla kuin pakkaslumi ja tunnet melkein mielipahaa rikkoessasi tuon kimaltelevan hiekan pinnan, jossa kukaan ei ole kulkenut päiväkausiin.
Elämä saarella on juuri sitä, mitä noiden tomuisten kyläpahasien jälkeen kaipasinkin. Rentoutumista isolla ärrällä, sitä se todellakin on. Herätä aamulla kolmikerroksisesta puumajastasi aaltojen loppumattomaan pauhuun ja ankkojen koomiseen kotkotteluun. Astua ovesta parvekkeellesi kimaltelevien rantojen ja turkoosin meren, harmooniseeen ja vapauttavaan värimaailmaan. Ja kuulla aaltojen solinan lomasta, viidakon villit äänet. Nämä kaiken maailman uikutukset, huudot ja viserrykset, jotka viidakosta kantautuu, saa olosi tuntumaan jotenkin ying ja yangmaisen yhdistyneeltä.
Laahustat jalkojasi zombimaisella rauhallisuudella, mutta suuri sisäinen hymy sielussasi kohti pääbungalowia. Juot mitä maukkaimman ja niin orgaaniselta tuntuvan höyryävän kahvisi, samalla kun mutustelet rauhallisesti tuoreita tuorempiakin hedelmiä. Samalla voit katsella koiran ja ihmisen pentujen leikkiä ja ihmetellä miksiköhän nuo kukot vaikuttavat aina niin Ruotsalaismaisen ylpeiltä itsestään. Ja mikähän noiden ankkojen päässä liikkuu. Öristä nyt noita sotahuutojaan, samalla kun seuraavat sitä ainoata urosankkaa. Miesankka yrittää kovasti pärjätä machomaisuudessa tuolla kukolle ja epäonnistuu siinä aina säälittävästi.
Päivät kuluvat sitten omalla painollaan. Yrität ehkä tehdä jotain hyödyllistä ja mielenkiintoista. Mutta kaikkia aktiviteetteja maustetaan annoksella flegmatisuutta, mikä saa olosi tuntemaan, niin kuin et olisi oikeastaan tehnyt yhtään mitään. Käydä sitten uimassa, maata riippumatossa, syödä hyvin, maleksia niin kutsutun kylän ainoata niin kutsuttua katua ja tervehtiä ja hymyillä takaisin kaikille näille kylän muutamalle tusinalle asukkaalle. Jopa kalastus on jotenkin liikkeetöntä, huolimatta siitä, että voit melkein luottaa siihen, että kalaa tulee joka ikinen kerta kun upotat pyydyksesi syvyyksiin. Kalastus tapahtuu ilman minkäänlaisia vapoja tai muita meille Suomalaisille tuttuja apuvälineitä. Ainoa mitä tarvitset on, siima, koukku, jonkinlainen rulla ja syötti. Pyydyksenä käytetään joko pieniä kaloja tai kalamarin viipaleita. Ja voin todellakin sanoa, että sitä kalaa tulee.
Ilalla voit sitten grillailla pyytämäsi saaliin ja nauttia ehkä siinä samalla hieman Cambodialaista viskiä. Tietenkää unohtamatta maukasta Klang olutta, joka korkeasta alkoholiprosentistaan huolimatta maistuu pehmeälle kuin ruususen uni. Nauru raikaa, kaikki hymyilevät ja tunnelma on erittäin vapautunut ja mukava aina kello kymmeneen asti, jolloin valot sammuvat. Sen jälkeen voit istua kynttilän valossa rannalla ja katsoa miljoonia tähtiä yläpuolellasi. Yöuinnit ovat sitten aivan jotain muuta. On todella ihmeellinen tunne, kun sadat jopa tuhannet vihreinä loistavat planktoneliöt vihreitä valojaan välkytellen ja mukavasti kutkutellen tanssivat vartalollasi.
Ainoa mitä täällä kaipaan, on aina käytettävissä olevaa sähköä ja internettiä. Vaikkakin netin puuttuminen tekee tästä saaresta varmaankin vielä rentouttavamman kokemuksen. On jokseenkin ihmeellistä, että voin yöllä nähdä Sihanouk villen valojen loistava vastapäisellä rannalla, mutta silti Koh Rong on niin remoottinen saari. Kaikki nuo yökerhot, kasinot, alamaailman hyypiöt ja turistimassat ovat niin lähellä, mutta silti niin kaukana.
Tällä hetkellä minulla ei ole kiirettä mihinkään, joten varmaankin on parasta vain rentoutua ja katsoa minne tuulikuljettaa.
Se oli Koh rong, tuli vielä kokeiltua keihäskalastusta, mutta siitä ei nyt jäänyt sen enempää kerrottavaa. Virvelillä sain kyllä rannalta ihan hyvin, mutta on se perseestä kun on niin matalaa ja pohja täynnä koralia. Piti sitten uida niitä vieheitä sieltä useamminkin kun kerran. Vesiputoukset keskellä viidakkoa olivat myöskin mahtavia.
Nyt ollaan taas sitten Sihanouk villessä ja olo on kuin olisi palanut sivilisaation pariin. On internet, tuulettimet, autoja, mopoja, televisioita ja mikä parhainta, internet! Koh Rongista lähtö oli hieman ikävä, pieni väärinkäsitys.
Saarelle saapuessamme, keskustelu resortin isännän kanssa meni suurin piirtein näin.
- How long are you going to stay?
- At least a week.
- Ok I will give to you for seventy.
- Seventy for a week, hole week?
- Yes.
- Ok, I will take it.
- Deal.
No anyway, laskua maksaessamme kävikin ilmi, että bungalowin hinta on 17e päivältä, ei 70 viikolta. Paska säkä. Mutta no, rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu. Eikä tuo väärinkäsitys tullut maksamaan, kun 49 dollaria. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli, enkä saa nyt päähäni, että olisin yhtä paratiismasta saarta ennen nähnyt.
Seuraavaksi sitten vissiin Vietnamiin, katellaan nyt minne sitä päätyy...
Morjens!
PS. Jos tätä blogia lukee, niin jättäkää nyt jumalauta jotain viestiä, etten minä nyt tässä turhaan itsekseni sepittele. Kiitos.
- comments
bad lip. yeeess mon..my brother from a different mother..totta kai luetaan...jääny kommentit vähille ku on niin saamaton...ikävä...ja ois kiva tava se nicolekin..sound good that ur trip...hope that im not missing anything that means so much for me guys...but anyways,so happy for u,at last u meet after so long time...so happy...i need u jari to talk whit me...hopefully i can go to spain at bds sebtember....mayby we se then nicole...but enjoy ur journey...love u guys...Juha..
Jaana Hoksasin vasta tänään alkaa lukemaan näitä sinun blogejasi. Kirjoittele vain lisää näitä on mukava lukea.