Huh, ajattelin nyt yrittää olla ahkera tän blogin kanssa. Kirjotin oikeesti jo tiistaina postauksen, mutta sitte Kilroyn sivut vammas, enkä koskaan päässy postaamaan sitä.

Mulla olis jo niin monta aihetta, josta haluaisin kirjottaa. Mun tekis mieli kirjottaa ruuasta, koulusta, matkasuunnitelmista, shoppailumahdollisuuksista eli niiden puutteesta, hullusta liikenteestä, turvallisuudesta, mun mañana-syndroomasta, korruptiosta, meijän omasta asuinalueesta, meijän päivittäisistä touhuista ja vaikka mistä! Ehkä kuitenkin parempi odottaa vielä vähän aikaan, että on enemmän kokemusta aka sanottavaa.

Mañana-kulttuuri tarttu kyllä vähän turhan nopeesti. Ei olla vieläkään saatu aikaseks hommata subtekortteja (ei niillä mitään alennustakaan saa), paikallisia liittymiä (vois olla kätevät esim. sillon ku Reetta unohtuu subteen), selvitetty millä bussilla päästään kouluun, koska subteissa on aika usein lakkoja, eikä oikeestaan mitään muitakaan käytännön asioita :D

Tiistaina oli pakko ostaa adaptereita, koska meillä oli enää yks toimiva. Ikään kuin hankaloitti asioita, koska täällä kuitenkin huutaa koko ajan kolme läppäriä, aina jonkun puhelin pitää ladata ja fööniäkin ois kiva käyttää. Adapterit maksaa 10 pesoa eli 1,5€ ja on laadultaan kuta kuinkin yhtä hyviä ku Ikean jatkojohdot. Ensimmäistä sähköiskua odotellessa.

Yks asia, jonka hoitaminen jäi myöskin vähän viime tippaan, oli mun keltakuumerokotus. Argentiinaan sitä ei tarvii, mutta lähetään ens torstaina Iguazulle ja käydään myös Brasilian puolella, joten no can do. Mähän olin fiksuna ajatellu skippaavani Brassit, ettei mun tarvis ottaa yhtään enempää rokotuksia, koska ainoa asia, jota vihaan rokotuksia enemmän, on verikokeet. Hyi.

Reetta lähti pitämään mua kädestä paikalliseen vacunariin, jotka on siis yksityisiä rokotuskeskuksia. Lievän kielimuurin ylitettyämme kaikki meni niin hyvin! Olin niin onnellinen! Olin ihan varma, että hoen koko toimituksen ajan vaan "estoy mareada" (mua pyörryttää), mutta ainoa mitä ehdin sanoa oli "REETTA PUHU MULLE JOTAIN IHAN MITÄ VAAN", mutta se oli niin nopeesti ohi ettei toinen ehtiny saada sanaa suustaan :D Maailman paras rokotus! Me approves. En tarvinnu edes lohdutusjätskiä, koska ei sattunu yhtään enkä tuntenu sen ällöttävän aineen liikkumista mun suonissa. Oli muuten myös halvempaa ku Suomessa, oh yes.

Takasin käveltäessä huomasin meijän lähimmässä Mäkkärissä jotain jännittävää, pitäiskö alkaa käymään salilla?

Täällä voi tosiaan hallitus ihan tosta vaan päättää, että me tarvitaan lisää lomapäiviä ja tänään oli semmonen päivä. Kukaan ei oikeen tienny, että mitä tänään mahdettiin juhlia, mutta ulkona oli lämpöä sen lähemmäs 30, joten eipä meitä kyllä edes kiinnostanu. Tehtiin treffit kahdekstoista aikomuksena lähteä Parque Norteen, joka on käytännössä jättimäinen maauimala. Oli lohdullista huomata, etten oo ainoa, johon paikalliset pahat tavat on tarttunu. Treffit kahdeltatoista = viimiset ilmesty puol yks.

Muutama muukin oli päättäny lähteä viettämään päivää sinne, mutta hyvin me 14 valkosta jantteria joukkoon sovittiin. Siellä järjestettiin vesijumppaa, joten pakkohan sitä oli kokeilla! Ei sillä kyllä jumpan kanssa ollu mitään tekemistä, tarkotuksena oli vaan roiskia vettä mahdollisimman paljon muitten päälle. Ei tympässy. Yhet paikalliset tyypit alko jossain vaiheessa käymään vähän liian tuttavallisiksi, joten livistettiin. Myöhemmin nää samat jantterit bongas osan meijän porukasta ja lyöttäyty seuraan. Ei ne onneks ollukaan mitään ihan idiootteja ja tarjos meille jopa matea. Mate on paikallista tosi vahvaa vihreetä teetä, jota kuuluu juoda pillillä. Ihan ku ei oliks tarpeeks häiriintynyttä lipittää kauheessa helteessä teetä, se pitää tehdä vielä pillillä?? No, hyvää se oli.

Täsä meikä imuttelemassa.

En tajunnu ottaa oikeestaan yhtään kuvia, joten tässä vaiheessa kello oli jo yli seittemän ja kaikki oli häippässy ja mekin hiihdettiin hyvää vauhtia bussiin.

Tää pitkä viikonloppu tuli kyllä niin tarpeeseen, alko noi koulupäivät vähän verottamaan ku kuudelta ylös ja joskus viiden jälkeen kotiin. Saatoin ehkä pari kertaa vähän nukahtaa luennoille, hups. Viiminen luento tosin päätty karaokeen, se oli ihan rentoa. Meijän laitoksen joku johtaja (??) tuli laulamaan paikallisia hempeilybiisejä, ihan jees. Yks biisi jäi kyllä vähän turhan pahasti soimaan päähän ja oon ehkä kuunnellu sen youtubesta vasta noin 666 kertaa.

Ajateltiin tässä viikonlopun aikana viimein hoitaa kaikki meijän juoksevat asiat, käydä isommalla porukalla syömässä ja bailaamassa, käydä markkinoilla ja ehkä japanilaisessa puutarhassa ja eläintarhassa. Katellaan mitä keksitään!

Tässä meikä yks päivä huiluttelemassa hikivarpaita rankan päivän jälkeen poolilla. Eli olin paossa meijän siivoojaa ja sen lasta, joka harjas meijän kenkiä?? Oli muuten uskomattoman vaikeeta ottaa puhelimella kuva itestään, otin varmaan kymmenen ennen ku onnistuin tähtäämään päähän.

Mulla on 14 päivää aikaa päättä haluanko viettää ens syksyn Suomessa. Tai no, kyllä mä oon jo päättäny. En halua.

Mä haluan lähteä Reykjavikiin. Mä haluan lähteä Madridiin. Mä haluan lähteä Budapestiin. Mä haluan lähteä Köpikseen. Eniten haluaisin Britteihin tai Irlantiin, mutta siellä pitäis olla vuosi ja sitä mä en halua. Madrid olis fiksu veto, voisin vahingossa oppia vähän espanjaa ja siellä olis hyvä koulu. Toisaalta se on tosi yleinen vaihtokohde ja sinne voin mennä koska vaan. Nyt haaveilen eniten Reykjavikista, mutta en tiiä onko siitä mitään hyötyä mulle tulevaisuudessa.

Mä en myöskään oo vielä vastaanottanu koulun apurahaa Euroopan ulkopuolisiin opiskeluihin, eli periaatteessa mulla olis mahis lähteä ihan mihin vaan. Harmi, että meillä on Jenkeissä vaan yks urpolta vaikuttava vaihtokoulu ja Japanin koulut ilmeisesti tuhoutu tossa jokunen aika sitte. Pietari kyllä vähän kutkuttais... APUA mitä mä teen? Tänne lähtö oli niin itsestäänselvyys, emmä edes harkinnu muita vaihtoehtoja. Nyt vaihtoehtoja on vähän liikaakin, enkä tiiä miten pystyn tekemään päätöksen kahdessa viikossa. Haluaisin nauttia tästäkin ajasta, enkä olla koko ajan toinen jalka Budapestissa. Typerät hakuajat. Saa antaa vinkkejä tai mielipiteitä.

Kello on ykstoista, voisin alkaa koisimaan. Huomenna pari kaveria tulee poolihengailemaan ja syömään lunchii tänne. Sen jälkeen hoidetaan meijän juoksevat asiat. Varmasti hoidetaan!

//EDIT: En viittiny tehdä tälle omaa postausta, mutta tänään aamulla sähköt oli puoltoistatuntia pois ja me oltiin hermoromahduksen partaalla. Maattiin vaan sängyissämme ja valitettiin julmaa kohtaloamme. Meinattiin myös lähteä tien toiselle puolelle Starbucksiin aamiaiselle, koska kaikki oli huonosti. Rankka elämä.