Pitkällisen pohdinnan ja painostuksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että ehkä on kuitenkin vaan helpompi alkaa pitämään blogia eikä kertoa erikseen kaikille samoja juttuja. Empä oo julkista päiväkirjaa pitäny sitte vuoden 2009, että vähän voi taso olla heikkoa.

Tällä hetkellä siis pidän majaani Buenos Airesissa. Viis kuukautta ois tarkotus viettää opiskelijavaihdossa Universidad Argentina de la Empresa:ssa, eli UADE:ssa. Opintojakson nimi on Business Studies in Latin America ja se käsittää mm. strategic managment in latam, international business law, global business and entrepreneurship, latam's macroeconomics overview ja sitte tietty espanjaa. Meillä on myös kahen viikon intensiivikurssit business culture in latam ja toisena global marketing and sales.

Tammikuun loppuun painetaan ihan täysiä 8-16 päiviä, mutta helmikuusta eteenpäin palataan takasin alakouluun ja päivät alkaa olemaan 9-11 tai 9-13. Perjantait on luonnollisesti aina vapaat ja ilmeisesti täällä voi noita lomapäiviä ihan vaan yht'äkkiä putkahdella lisää, jos hallitus niin päättää. Nice!

Tähän mennessä koulu ei oo vaikuttanu hirveen haastavalta, tosi paljon ryhmätöitä ja keskusteluja. Ainoo haaste on, että kaikkien esitysten pitäis olla jotenkin tosi creative ja näytelmät on aivan hyvä tapa opettaa tärkeimmät asiat Argentinan talouselämästä?? No, when in rome ja niin edelleen.

Koulu itessään on ulkoota ihan hieno ja sitä ympäröi jäätävät aidat ja security-tyypit ottaa sut vastaan joka päivä, mutta sisältä se ei ihan täyttäny odotuksia. Ehkä oon vaan niin tottunu meijän kouluun, joka on kuitenkin suht uus ja tosi siisti. Toisaalta, mitä nyt oon muissa kouluissa käyny ni on tää nyt hienompi ku esimerkiks Sepänkadun toimipiste, joka näyttää siltä, että se romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Kampuksella on yhteensä neljä eri rakennusta ja niissä on kaikissa tyyliin kymmenen kerrosta ja ihme sokkeloita. Jos joku vielä kehtaa valittaa, ettei löydä meijän yhden rakennuksen sisällä BisnesAkatemiaan ni tervetuloa tänne. Hippasen oltiin alkuun hukassa. Oisin kyllä varmaan vieläkin, jos pitäis joku uus luokka löytää. Kampuksella on lisäks useampi kahvila/lounasmesta, kuntosali ja jäätävän kokonen kirjasto. Ehkä voisin kirjottaa koulusta ihan oman postauksen sitte ku on enemmän kerrottavaa. Vasta viikko kuitenkin käyty.

Koulumatka kestää about 40 minuuttia, mutta helmi-maaliskuusta eteenpäin saattaa mennä tuntikin, kun paikalliset palaa lomiltaa.

Asutaan siis Belgranossa, joka on tosi hyvää aluetta. Lähinnä täällä kai on lapsiperheitä, mutta empä oo kyllä montaa penikkaa nähny. Asun täällä kahden suomalaisen tytön, Reetan ja Sipin kanssa.

Meijän kämppä on aika pieni, mutta hyvin me mahdutaan! Jokaisella on oma peti ja vaatteetkin just ja just saatiin tungettua kaappeihin. Mulla on btw ihan vääriä vaatteita mukana eikä täällä oo kauheen hyvät shoppailumahikset, mutta niistäkin lisää toiste. Meijän vessa kyllä paljastaa, että täällä asuu enemmän kuin yksi nainen.

Täsä kuvat todistamassa.

Meillä on onneks oma pooli, jossa tälläkin hetkellä makoilen ja nauran Reetalle, joka makaa kipeenä vieressä märkä turbaani päässä.. :D Harmi ettei ollu kameraa mukana!

Toisaalta mua vähän pelottaa toi aurinko ja että tuon täältä tuliaisena melanooman. Luettiin yks päivä riskitekijöitä melanoomaan ja SURPRISEEEE, mulla oli ne kaikki! Voitto! Onneks meijän lähikaupasta näytti saavan ihan kunnon suojakertoimilla lisää aurinkorasvaa. Vois alkaa varmuudeks käyttämään jotain satasta. Miksi mulla on vammaiset geenit ja mistä mä olen ne saanut? Jos en näyttäis ihan meijän isältä, saattaisin alkaa metsästää mun biologisia vanhempia jostain.Typerät geenit. Typerä kalpeus. Täytyy käydä suihkurusketuksessa ennen ku lähen Suomeen, että joku edes uskoo mun olleen täällä.

Vaikken oo ollu täällä ku reilu pari viikkoa, tää paikka tuntuu jo ihan kodilta. Tuntuu absurdilta, että täältä pitäis joskus lähteä pois. Vähän suuntavaisto on vielä sekasin ja se tuntuu oudolta, koska yleensä mulla on tosi hyvä suuntavaisto. Tää kaupunki on pistäny pään ihan pyörälle. Kadunnimiä ei todellakaan lue joka kulmassa ja aina ei oo ihan varma, lukeeko kyltissä sen kadun nimi millä oot vai osottaako se vaan siihen suuntaan, missä se katu on. Hullua! Ei meil vaa Turuus simmottes oo. Metrot on ihan jees, tarkkana vaan saa taskuvarkaiden kanssa olla. Onneks itelle ei oo vielä sattunu mitään, mutta on täällä muutama vaihtari jo ryöstetty. Jotenkin on jo niin turtunu niihin metroihin, ettei edes ymmärrä olla mitenkään erityisen varuillaan. Kyllähän mä nyt mun laukusta huolta pidän, enkä ikinä kaivais lompakkoa esille asemalla, mutta emmä myöskään koko ajan kyttää, että kuka näyttäis varkaalta tai seuraako mua joku. Pakostakin täällä pistää silmään, kun ei toi väritys ihan mätsää paikallisten kanssa.

Vielä ei oo ollu yhtään koti-ikävä, mutta välillä harmittaa, kun ei pysty osallistumaan kaikkiin kivoihin Suomijuttuihin. No, kyllä mä vielä ehdin. Ei ne bileet, keikat ja kaverit mystisesti katoa Suomesta tän kevään aikana. Näin alkuun tosi paljon painajaisia, joissa kaverit syyllisti mua siitä, että lähdin ja jätin ne yksin. Ne oli ihan kauheita, mutta onneks ne on nyt loppunu. Emmä oo ketään hylänny! Onneks yhteydenpito on naurettavan helppoa eikä edes tunnu siltä, että kaverit ois kaukana. Kiitos facebook, whatsapp ja skype!

Olipa turha ja huonosti kirjotettu eka postaus, mutta ainakin se on nyt tehty! Ens kerralla jotain fiksumpaa ja paremmin jäsenneltyä. Voisin kirjottaa vaikka paikallisesta ruuasta. Pohjustuksena sanottakoon iy, yök ja en syö.

Muutaman tunnin päästä on international bar tour, toivottavasti tulee hauskaa!