Profile
Blog
Photos
Videos
Lento takaisin Suomen kotiin vaihdettu alkuperaisesta paivamaarasta 24.7.12 eteenpain 20.11.12. Tama tarkotti nyt semmosta, etta taytyi melkein teha suunnitelma; mita pitaa kerereta tekemaan viimeiset kuukaudet?
Noh, kuukausi pian alkavalle matkalle pohjoseen. Sitten lento Darwinista Balille. Indonesian saarille pari kuukautta (sinne todennakoisesti viela joku paiva uudestaan!) Sitten lento Balilta Cairnsiin. Cairnsin lahella ja kaukana pyorittelisin ihteani sitten viimeset kuukaudet ja viikot, mita sitten jaljella onkaan. Varmaan pitaa vahan toita kysella ja siella PALJON nahtavaa! Suomen marraskuun vuoden pimein ja epamiellyttavin aika ei kovin houkuttele, mutta ihmiset jotka pitkasta aikaa paasen nakemaan tuo toivonmukaan hymyn huulille :) Ja sauna lampimaks!
Kohtasin tassa ensimmaista kertaa kysymyksen, joka todennakosesti tulee olemaan aika yleinen kysymys myohemmin kun takasin tulen. Mita jaat kaipaamaan?
-
Kaytiin keskustelua tavallisena paivana kaupungilla "Jos voisit olla missa tahansa talla hetkella, missa olisit?" Vastasin tahan rehellisesti etta juuri tassa ja nyt on aika hyva olla! Kaipaan sita, etta tuntuu etta on aivan juuri siina missa haluaa olla, sita etta on unelmoinu juuri tasta ja on saavuttanut juuri sen.
ROADTRIP FROM PERTH TO DARWIN
-
Paiva. Perjantai 29.6. Tarkotus lahtea matkalle aikaseen, mutta lahto aika hidasta matkatovereitten johdosta... Auto alle, auto pakattu, auto vaihtamaan (ongelma voitten kanssa), ruokakaupoille ym ym ja vihdoin ja viimein paastiin lahtemaan Perthista. Ensimmainen yo Lancelingin upealla hiekkarannalla laittomasti telttaillen.
-
Paiva. Lauantai 30.6. Langselinin rannalta aikaseen kohti Pinnacles national park (dildo desert), jossa kummallisia kivia silman kantamattomiin. Aamupala rantaa katsellen ja sitten Dominicin kanssa 40 000 jalan laskuvarjohyppy! Aivan mahdoton adrenaliinin lahde!! Tata kun vaan raskisin teha useammin! En osaa kuvailla asiaa, mutta kylla se on aikamoinen tunne kun maahan aikalailla sita matkaa ja n. minuutin pudotus, ennen kun laskuvarjo aukastaan. 40 000 jalkaa on korkein hyppy, jonka voi ilman lisahappea turvallisesti suorittaa.
-
Paiva. Sunnuntai1.7. Hyppasin auton rattiin ja talla kertaa ajettiin aika pitka matka pohjoiseen. Pysahdeltiin siella taalla ja ihmeteltiin. Loydettiin mainio paikka Port Gregoryn lahelta jarven rannalta, sinne teltat pystyyn. Tassa kohtaa pitaa sanoa, etta vaikka paivat on lampimia, yot on tooodella kylmia. Paatettiin siis osalla porukkaa koittaa nukkua autossa, joka paattyi siihen etta taman yon jalkeen paatettiin kaikki nukkua yhessa autossa, jossa tarkenee hieman paremmin, vaikka 5 ihmisen kanssa ON ahdasta.
-
Paiva. Maanantai 2.7. THIS IS LIFE! Kalaburrin kyla, joka pienista kylista minun mieleen kaikkein sievin. Kateltiin rantaa ja nautittiin elamasta, sitten Kalaburri national park, jossa mainiot maisemat. Naissa maisemissa meni koko paiva, jonka aikana tavattiin kanadalainen Sean, englantilainen Becky ja ranskalainen Hannah, jotka pyydettiin mukaan samalle leirinuotiolle iltaa viettamaan. Nuotiolle liittyi myos ranskalainen Julien, englantilaiset Katy ja James ja australialainen Tamara. Yhtakkiaan joukko kasvoi 12 henkeen, ja seuraavat suunnitelmat jaettiin kaikkien kanssa.
-
Paiva. Tiistai 3.7. Ajamista pohjoisempaan kohti Monkey Miaa. Pysahdyksia muutamalla rannalla, jotka eivat hiekkarantoja, vaan SIMPUKKArantoja mm. Hamelin pool. Taynna pienen pienia valkoisia simpukankuoria. 12 hengen pieni karavaani toi matkalle paljon lisaa mielenkiintoisuutta. Illalla tehtiin kaikki ruokaa yhdessa yleisella grillaus paikalla ja sitten puskaan piiloon 4 autoa. Ennen nukkumaan menoa tehtiin pienen pieni nuotio, jota piiloteltiin aina kun auto ajoi ohi. Paahdettiin nuotiossa vaahtokarkkeja ja pelattiin pelia kuuluisten ihmisten nimilla. Pelaaja1 sanoo etunimen ja sukunimen, jonka jalkeen pelaaja2 keksii henkilon, jonka etunimi alkaa pelaaja1 sanoman henkilon sukunimen ensimmaisella kirjaimella.
-
Paiva. Keskiviikko 4.7. Aamulla aikaiseen Monkey Miaan, jossa delfiinin ruokkimis aika 7.45. Turistirysa, mutta ainakin nahtiin delfiineja todella lahelta. Pitkasta aikaa lammin suihku ja elektroniikkavalineitten lataus tauko. Joka ikinen paiva ollut pilveton taivas ja aurinko paistaa ja upea meri! Toiset meni edelta ehtimaan illan majapaikan, joka paattyi meidan joukkion tuskaiseen ajeluun edestakaisin hirvealla hiekkatiella etsien muita. Ei puhelinyhteyksia eika muuta. Viimein juostiin Dominikin kanssa pitka matka pahan tien paahan ja huudettiin CONVOY! Johon vastaukseksi toinen oikein iloinen CONVOY! Ilta oli loistava; nuotio ja peleja ja frispiin heittelya tyhjalla upealla rannalla.
-
Paiva. Torstai 5.7. Toinen paiva Monkey Miassa. Nautittiin paivasta ihan oikeasti viidestaan, jonka jalkeen ajoin pitkan pitkan matkan Carnarvoniin, jossa pizzahetki ja ajamista lisaa samalle majoituspaikalle, missa muut jo odottelemassa. Pitkan paivan jalkeen uni maistuu loistavasti, ei valia onko nukkumapaikkana auto vai teltta vai pelkka taivas ylapuolella.
-
Paiva. Perjantai 6.7. Ajamista pohjoiseen, ohitettiin Tropic of capricorn=Kauriin kaantopiiri. Vietettiin aikaa Coral bayn rannalla rannekoruja tehden ja snorklaillen. Katy toi langat rannalle, jonka jalkeen kaikki rupes kokeilemaan ns. ystavarannekkeiden tekoa. Innostuin asiasta niin, etta loppujenlopuksi muutaman paivan aikana tein monille rannekkeet, eli yhteensa 10. Snorklailu Coral bayssa loistavaa!
-
Paiva. Lauantai 7.7. Saavuttiin Exhmouthiin, jossa harmiksi todettiin etta juuri alkaneet koululomat vei meidan paikat campingseuduilta. Paadyttiin maksamaan ensimmaista kertaa majoituspaikasta, koska laitonta telttailla missa tahansa. Mukava rauhallinen ilta tahtia katsellen ja aaltoja kauempaa kuunnellen majakan alla.
-
Paiva. Sunnuntai 8.7. Kohteena Exmouthin Cape Range national park, jossa kavelya kallioilla ja kiipeilya kanjoneilla. Uin kylmassa joen vedessa ja sitten lampimammille apajille mereen, jossa oikein hyva snorklaus kohde taas. Toinen yo, josta taytyi maksaa. Leiripaikan piti jo olla taysin taynna, mutta viela loytyi meidan sotkuiselle porukalle paikka leirin kaukaisimmasta nurkasta, joka meille sopi oikein hyvin. Pikkuhiljaa pohjoiseen mennessa ja ilman lammitessa nukuin pari tuntia tahtien alla, kunnes tuli liian kylma ja siirryin autoon.
-
Paiva. Maanantai 9.7. Heipat Julienille ja aloitettiin ajo kohti Karijini national parkia.Hyvan ajomatkan jalkeen tien sivuun majoitusalueelle, jossa pidettiin Seanin syntymapaivajuhlat. Ajaessa tormattiin kahteen autoon, joiden kuskeina ranskalainen pariskunta, jotka liittyi porukkaan muutaman paivan ajaksi.
-
Paiva. Tiistai 10.7. Pikku aamuaskareena pyoraytin lettukestit, eli paalle 40 lettua. Mukavan aamun jalkeen ajoa Karijinin kansallispuistoa pain ja yo vietettiin jo oikein lahella Karijinia. Vaihdettiin nukkumajarjestelyja ja nukuin yon pakettiauton patjalla! Luksusta! :)
-
Paiva. Keskiviikko 11.7. Karijini national park on minun ja monen muun mielipiteen pohjalta paras puisto lansi-rannikolla. Pitka hiekkatie ennen kun paastiin kohteeseen, mutta oli se sen arvoista! Upeat maisemat ja kiipeilya kanjoneiden pohjalle, jossa vetta. Uimassa kavin myos, mutta oli kylla mahdottoman kylmaa vesi. Meidan huimat Rosa ja Remi meni vahan liian pitkalle suunnitellulta reitilta, jonka jalkeen saivat jopa uhkailuja etta maasta ulos potkitaan, mutta selvittiin saikahdyksella.
-
Paiva. Torstai 12.7. Aamu alkoi surullisesti sanomalla heipat Jamesille, Katylle ja Tamaralle. Heti heratessa otin tuolin ja vein sen naiden vaunun viereen ja tuijottelin siina lahtovalmisteluja tekevia kavereita. Sitten ajo Port Hedlandiin, jossa toimiteltiin asioita ja paasin netissa piipahtamaan, jollonka pikku skypejuttelu kotiinkin.
-
Paiva. Perjantai 13.7. Herattiin lehmien keskelta. Tama lehmien elama on taalla aika mukavaa, voivat vapaasti olla aika pitkalti kaikkialla ja puuhastella omia juttujaan lampimassa. Christinan kanssa tehtiin pitka aamukavely lehmia ja sonneja tervehtien. Ajomatkalla pysahyttiin huoltoasemalla, josta ostettiin 2 dollarin keitetyt munat. Kauhisteltiin hintaa niin, etta tuli hommasta aika hauska. Iltapaivasta paastiin 80 mile beachille, eli 80 mailin rannalle, joka isoin ranta mita mina oon koskaan nahny.
-
Paiva. Lauantai 14.7. Haluttiin ranta loytaa, mutta rannalle paasysta tuli iso ongelma. Ajettiin Aboriginaalejen kylaan, jossa meille ei kovin mukavia katseita annettu ja jonka jalkeen poliisit pysaytti sanomaan, etta ei kannata nailla seuduilla paljoa liikkua, kun eivat aina paasta poliisejakaan alueilleen. Paikka oli kuitenkin tosi mielenkiintoinen nahda. Ei montaa asukasta kylassa ja vapaana juoksevia koiria varmaan enemman kuin asukkaita. Poliisilaitos ja lastenleik**** tta uusia, mutta naita lukuunottamatta talot melko kurjan nakoisia. Kun koitettiin ranta loytaa, niin eksyttiin paikallisten kaatopaikalle, jossa paljon ruosteisia autonromuja ja kaikkea loydettavissa. Ranta osoittautui melko suomaiseksi satoja metreja, ennen kun itse veteen oltaisiin paasty, eika uskallettu jattaa autoja muuten vaan tielle. Hylattin sitten idea loytaa ranta, ja ajettiin Broomen lahelle. Minua kiinnostaa tama aboriginaalejen elama. Heista nayttaa olevan valtiolle aika riesa, mutta minun mielipiteen mukaisesti valtio kohtelee heita silti vaarin. Saavat todella hyvat raha avustukset, joiden takia monet eivat mene toihin, koska myos toita todella vaikea heidan loytaa. Tyonantajat eivat ota? Tuntevat ettei voi edes kysya? Kulttuuri ei paasta toihin? Taman johdosta ovat todella pitkalti ulkona muusta yhteiskunnasta. Oon koko reissun aikana nahny aivan vaan muutaman, jotka ulkonaoltaan kuuluvat joukkoon, mutta ovat toissa. En pysty asiasta nyt kovin paljon sanomaan, en oo niin tutkimusta tehny, mutta asia saa minut surulliseksi, koska minusta kohtelu on silti rasistista.
-
Paiva. Sunnuntai 15.7. Broomen isompi kyla toi ihmettelya silmille. Paljon turisteja ja lomalaisia, kun taalla lamminta ja kuuluisa Cable beach. Rannalla vietettiin koko iltapaiva auringonlaskuun asti ja sitten mentiin ison ranskalaisporukan kanssa metsaan piiloon nukkumaan.
-
Paiva. Maanantai 16.7. Broomen kylassa toimiteltiin asioita. Pesin pyykkia ja kuvia menin lapi, kun sain tietokoneen pitkasta aikaa kunnolla virtaan. Otin pikaisen uinnin Cable rannalla, jonka jalkeen suunnattiin upealle ilmaiselle leirialueelle. Ilmaisen leirialueen jekkuna se, etta pitka matka huonokuntoisella hiekkatiella, ennen kun paastiin perille, ja matkalla juututtiin hiekkaan. Kaivelua jonkin aikaa, kunnes auto irtosi ja paastiin viettamaan mukava ilta meren rannalla ja nuotion aaressa.
-
Paiva. Tiistai 17.7. Vietettiin koko paiva leirialueeella. Ei pakattu autoa, enka paljoa edes koskenu tavaroihini, kun koko paivan vietin bikineissa ymparistoa ihmetellen, lukien ja uiden. Nahtiin valas kaukana merella. Tutustuin leirilla lomailevaan naiseen vedessa, jonka aviomies kova kalastaja. Toivat sitten illasta meille kalan, joka nuotiossa paistettiin ja syotiin. Illasta pelattiin mimic-pelia, jossa arvataan mita toinen esittaa. Autettiin puolalainen pariskunta pois hiekasta, kun jaivat myos jumiin.
-
Paiva. Keskiviikko 18.7. Sean nappasi aamusta kalan, jonka sitten siivosin. Aamu paatettiin ottaa viela rauhallisesti, ennen kuin loppusuora (n. 2000 km) kiireella. Viela matkalla pysahdyttiin Broomessa McDonaldsilla syomaan ja sitten ajo, jonka jalkeen nukuttiin lahella Derbya. Koitettiin viela loytaa ranskalainen pariskunta Derbyn lahelta, mutta ei saatu yhteytta enaa heihin.
-
Paiva. Torstai 19.7. Paatettiin tehda yhteensa n. 300 km kiertomatka Windjana Gorge national parkkiin. Perilla kaveltiin pitka matka joen rannassa ja naky ensimmaiset krokotiilit minun silmille. Pienia suolattoman veden otuksia, jotka rannalla loikoili rauhallisesti. Pikkusen pulskahdin jokeen kuuman kavelyn jalkeen. Puiston jalkeen ajettiin taas pitka matka, jotta aikataulussa pysyttaisiin. Matkalla kurkattiin Derbyssa oleva Prison tree, vankila puu, joka valtava Boab puu, jossa aikoinaan vangittu aboriginaaleja. Boab puut hyvin kauniita, erikoisia, satumaisia puita! Nukkumapaikka loydettiin yhden valtavan boab puun alta myos, jonka alle pystytettiin Remin kanssa teltta. Ilta oli erikoinen, kun katsottiin elokuvia ja tein popcorneja. Tassa valissa pitaa sanoa, etta olisi niin paljon helpompi edeta, jos yot olisi niin kuin Suomen kesayot, yhta valoisia. Pimeys taalla tuntuu niin todella pimealta, ehka niinkuin Suomen talvea lahenteleva syksy, ennen kuin lumi tulee maahan. Tiet pitkalti todella suoria ja vahan valia nakyy mm. kenguruja ja lehmia. Taman vuoksi meilla ei autossa vakuutusta yoaikaan, eika kukaan paljoa suosittele yolla ajamista. Itsekkin ollaan koitettu valttaa, mutta kuitenkin tulee sama toistettua yhtenaan.
-
Paiva. Perjantai 20.7. Saavuttiin pieneen kylaan Fitzroy Crossing. Kylan matkailija kohteena Geikie Gorge national park, ihan mukava paikka nahda, mutta ei kovin erikoinen kuitenkaan. Ymparistossa naky tulvien mahtavuus todella hyvin. Nyt kuiva kausi, mutta joella selvasti nakyi kallioista miten mahdottoman korkealla vesi valilla kaynyt. Myos merkintoja mm. yksinkertaisessa infokopissa, jonka mukaan vesi ollut melkein kattoon asti. Pieni uinti joessa teki taas paivasta mahtavan. Tavattiin kavellessa kolme hollantilaista poikaa, jotka ollaan jo nahty 3 kertaa aiemmin eri paikoissa. Hassua miten hyvin samoja reitteja kuljettu.
-
Paiva. Lauantai 21.7. Otettiin suunta Jamien luokse, jonka kanssa olin toissa Sydneyssa ja joka tuli minun perasta Perthiin. Jamien uutena kotina Halls Creek, joka on kuuluisan Wollfs Creekin vieressa. Ei nahty Wollfs creekia, mutta Jamie sai toista pari tuntia vapaata ja kierreltiin lahiseutuja pikkuisen. Pikku lampi, jossa kavin uimassa ja Lost city-vanha kaupunki, jossa ei enaa paljon mitaan kaupunkia nakyvilla. Nahtiin Jamien farmi, jossa cowboyt kokoontuu useasti ja jossa olisi ollut muutaman paivan paasta iso rodeo tapahtuma. Jamie tyokseen laittaa farmilla ruokaa kaikille. Farmilaisten menu sai minut kovasti ihmettelemaan, koska joka aterialla lihaa. Aamiaiseksi aina pihvia ja makkaraa ja lounas ja illallinen samaa noudattaen, vahan vaan vaihdellen. Liha naille periaatteessa ilmaista, kun omasta karjasta nappastaan tietyin valiajoin yksi kaveri pataan.
Halls Creek pieni kaupunki, joka paa-asiassa aboriginaalejen asuttama. Alkoholiongelma iso nailla kulmilla, jonka vuoksi valtio kieltany yli 2,7% alkoholin myynnin taysin. Ajettiin illasta pitka matka Kununurraan, jossa tehtiin vahan ostoksia ja piilouduttiin metsaan, jossa pystytettiin kunnon nuotio ja vietettiin viimeinen ilta, jollon Dominik yhdessa Seanin, Hannan ja Beckyn kanssa, koska seuraavana paivana meidan porukan piti lahtea kiirehtiimaan kohti pohjoista ja Domin lentoa.
-
Paiva. Sunnuntai 22.7. Hitaan aamun jalkeen palattiin Kununurran kaupunkiin, jossa mentiin joelle melomaan. Kanottejen kanssa nakyi mukavasti levea joki, jossa maasto hyvin erilaista suomeen verrattuna. Kanotista hypattiin valilla alas ja uimaan ja nautittiin paivasta kunnolla. Otettiin suihkut ennen pitkaa ajoa ja sanottiin SEE YA-nahdaan Seanille, Hannalle ja Beckylle. Ajoin pitkan matkan, jonka jalkeen loydettiin nukkumapaikka Gregory national parkin vieresta.
-
Paiva. Maanantai 23.7. Saavuttiin Katherineen, jossa tavoitteena tavata Perthissa tapaama ihana iloinen Angelina. Ennen kuin Angelina paasi toista, mentiin kaupungin infoon, jossa meita opasti aivan todella upea aboriginaali nainen, joka kertoi lahiseutujen kohteista todella tarkasti ja mukavasti. Opastuksen jalkeen mentiin kurkkaamaan kaupungissa oleva lammin joki, jossa vesi vahan turhan lamminta uimiseen. Kierreltiin kaupunkia, kunnes mentiin istumaan Angelinan kuppilaan. Todettiin etta Angelina ihan mukavassa paikassa toissa ja asumassa. Ajettiin Litchfiel national parkin lahelle, jotta seuraavana aamuna oltaisiin aikaiseen liikenteessa.
-
Paiva. Tiistai 24.7. Litchfield national park UPEA kansallispuisto lukuisineen vesiputouksineen ja vuorineen. Uin ainakin 4 eri vesiputouksen alla, osa pienempia ja osa isompia. Oltiin vahan turhan kiireisia tana paivana, silla puistossa olisi helposti mennyt vaikka 3 paivaa, mutta me kiirehdittiin paikasta toiseen, etta mahdollisimman paljon kerettaisiin nahda, mutta silti nauttia paikasta kerrallaan. Tehtiin pastaa lounaaksi yhdella puiston parkkipaikalla, joka paivasaikaan kerasi paljon ihmettelevia katseita. Illasta koitin epatoivoisesti loytaa paikan, jossa voisin ladata kameran. Kaytiin siis lapi 3 eri McDonalsia, jonka aikana Remi kerkesi syomaan 7 soft serve conea, jotka 30sentin pehmiksia. Latasin kameraa lentokentalla. Sanottiin heipat Domille ja ajettiin myohalla
-
Paiva. Keskiviikko 25.7. Kakadu varmaan minun korville kuuluisin national park, jossa 25 dollarin sisaanpaasymaksu, jota monet eivat kuitenkaan maksa, koska kukaan ei lippuja tarkasta. Me maksettiin, ja ehka vahan petyttiin, koska liian monet kohteet todella pahakuntoisten teiden paassa. Ajettiin kuitenkin n. 30 km pahalla hiekkatiella paikkaan nimelta Gunlom, joka aivan todella kaunis paikka. Vesiputous, jonka alapuolella iso lampi ja ylapuolella monia altaita. Oli lahella ettei kiivetty ylos, mutta toden totta oli hyva homma etta kiivettiin, silla aivan uskomattomat nakymat, tavattiin mukavia ihmisia ja siella polskittiin ja nautittiin lampimasta paivasta niin pitkalle, ettei paljoa muuta keretty. Nopeaa kurkattiin Bukbukluk lookout, jossa ei paljon nahtavaa. Nukuttiin pienella leiripaikalla nimelta Sandy Billabong, jossa paljon hyttysia. Sain nukkua yksin teltassa, joka oli kuin luksusta! En kuitenkaan paljoa hyttysista talloin valittany, kun ei kovin pahasti aiemmat puremat haitanneet, mutta parin paivan paasta puremat muuttui aivan kamalan kutiaviksi, ja oli oikeasti vaikea jattaa kintut rauhaan.
-
Paiva. Torstai 26.7. Aamusta mentiin katsomaan Nourlangie rock, jossa aboriginaalejen kalliomaalauksia. Sailyneet suhteellisen hyvin ja todella hyvat tarinat ja selvitykset melkein joka maalauksen kohdalla. Taman jalkeen kaveltiin 3 kilometria suuntaansa katsomaan pienta lampea, joka osoittautui melko yksinkertaiseksi. Kavely oli kuitenkin mukava mukavassa seurassa. Tehtiin vahan ostoksia pienessa kaupungissa Jabiru, ja sain puhelinyhteyden soittaa Seanille, etta tavataan sitten seuraavana paivana jossain Darwinin lahistolla. Ennen auringonlaskua kiirehdittiin puiston pohjoisimpaan kohteeseen Ubir, jossa lisaa kalliomaalauksia ja kuuluisa auringonlasku ja komea nakyma kaikkialle. Mieleen tuli vahan kuin Lord of the rings ja Leijona kuningas. Upeat maisemat. Auringonlaskun jalkeen tehtava loytaa ilmainen majoituspaikka osottautui todella hankalaksi. Ajettiin pitka matka ulos Kakadusta.
-
Paiva. Perjantai 27.7. Pahojen puhelin yhteyksien johdosta ja kun en oo paassy netissakaan paljon kaymaan, tuntuu viela pahemmalta kun jotain tapahtuu kotona, ja itse on kaukana poissa. Pakattiin auto viimeisia kertoja ja lahdettiin krokotiiliristeilylle. Paatissa krokojen syottaja, joka houkutteli kaverit hyppimaan lihan perassa. Nama kyseiset hyppijat suolaisen veden krokoja, jotka paljon isompia mita ollaan aiemmin nahty. Samassa paikassa sain myos ymparilleni kaarmeen, johon ihastuin taysin. Risteilyn jalkeen ajettiin Darwiniin, jossa mentiin kirjaston eteen kayttamaan nettia. Asioitten toimittelun jalkeen tavatiin Hanna, Becky ja Sean Mindil rannalla, jossa satojen metrejen kavely, ennen kuin uimaan paasi. Mentiin yhdessa kaikki etsimaan yon nukkumapaikkaa. Matkalla eksyttiin metsassa olevaan leiriin, jossa selvasti joku asunut jo pitkan aikaa. Vanha pakettiauto nukkumiseen, pieni keittio, jossa vanha toimimaton jaakaappi tavaran sailytykseen. Jopa loytyi pieni "puutarha", jossa iso paivavarjo, selva varasto ja paljon roskaa kaikkialla. Vanhaa tavaraa keratty sielta taalta ja jarjestelty paikoilleen. En oo mitaan tammoista aiemmin nahny ja pimealla kaikki hyvaksyi ajatuksen jatkaa meidan leirin etsimista jostain muualta. Toivoisin niin, etta olisin saanu kuvia paikasta, mutta en kehdannut.
-
Paiva. Lauantai 28.7. Time to move on! Viimeinen yo teltassa nukkuen ja auto kotina. Suunnitelmana siivota ja pesta auto, ja palauttaa takaisen autovuokraamoon, ennen kuin Christinan aika menna lentokentalle. Kuitenkin nukkumapaikasta lahtiessa autolle kavi pieni vahinko, ja takavalo napsahti puutolppaan. Vietiin auto siivoamatta vuokratoimistoon, jossa selva toteamus, etta eipa tiieta vakuutuksesta, kun auto niin sotkunen, etta varmasti ootte ajaneet hiekkateilla (ei kuulunu vakuutukseen). Pienen jarjestelyn jalkeen mukava mies liikkeessa lupasi korjata vahingot itse, kunhan vaan uuden lampun hinta maksetaan. Paadyttiin ajatukseen, etta nain kai se parempi, ilman vakuutusta, ja Remi herrasmiehena lupasi hoitaa asian. Vietettiin viimeiset pienet hetket Seanin, Hannan ja Beckyn kanssa, ennen kuin Christina kentalle ja mina menin viela Remin ja Rosan kanssa kirjastoon. Illasta lentokentalle, jossa koitin soitella monet Australian numerot lapi, ennen kuin puhelin lopettaa toimimisen. Harmi sanoa kaikille heipat, mutta toivon niin, etta voisin viela kaikki tavata uudelleen jonain paivana. Aivan loistava tapa matkailla ja nahda paikkoja autolla yhdessa isolla porukalla. Aivan ehdottomasti suosittelen kaikkia tekemaan reissun Australian lansirannikolla, jossa komeat maisemat ja oikea Australian tunnelma. Mina tapasin upeita ihmisia ja olin onnellinen! Mutta nyt kohti Balia ja uusia seikkailuja :)
- comments