Profile
Blog
Photos
Videos
Saapuminen illalla n. 9 Denpasarin kentalle. Christina saapui pari tuntia ennen minua, joten etsi meille guest housen ja sitten nappasin taksin samaan paikkaan. En ole varmasti koskaan mitaan reissua nain huonosti suunnitellu. Nyt tien paalla lahinna ilman nettia kuukauden, eika ole paljoa tullu muiltakaan kyseltya mitaan tai otettua selvaa. Saavuin siis kentalle taskussa juuri sopiva summa australian dollareita, etta sain ostettua viisumin 30 paivalle.
Seuraavana paivana ihmettelemaan kiireista Kutaa. Alue hyvin ressaava paikka. Paljon turisteja ja paljon myyjia turistejen perassa tavaroittensa kanssa, lahes agressiivisesti pakottavat jotain ostamaan. Mukava ihmetella ympariinsa kuitenkin. Otin elamani ensimmaisen pedikyyrin, kun indo-tytot veti puotiinsa sisalle. Syotiin indonesialaisessa ravintolassa, jossa halpa ruoka ja hyvin maistui, mutta en oo koskaan niin henkeani haukkonu pienen pienen chilipalan jalkeen.
Kahden yon jalkeen siirryttiin Balin etela-rannikolle Uluwatuun. Kuultiin eraalta australialaiselta tytolta, etta alue mukava surffaukseen ja rauhallista ja kaunista. Saavuttiin siis Padang padang rannalle pieneen majoituspaikkaan nimeltaan Bali Rocks. Etittiin tata kyseista paikkaa taksikuskin kanssa ajellen edes takasin. Muutamien kyselyiden ja puhelinsoittojen ja pyorimisen jalkeen loydettiin pitka, mutkainen ja juuri ja juuri auton mentava kuja, joka vei meren rantaan ja 117 portaan jalkeen loydettiin oikea paikka: Bali Rocks.
Ja Bali Rocks osoittautui meidan taivaaksi!
Halpa= n.10euroa yolta huoneelta, se sitten Christinan kanssa jaettiin.
Pieni= 8 huonetta, joitten asukkaisiin tutustuttiin nopeasti ja jonka jalkeen joka ilta porukalla istuttiin.
Ystavallinen= rento omistaja Gede (G'day, jotenka kaikki sanoi Australialaiseen malliin)
Rauhallinen= oma ranta nenan edessa, jossa ei turhan paljon ihmisia
Sitten viela helppo pulskahtaa mereen uimaan tai ottaa lauta ja vahan matkan paahan polskimalla isommalle rannalle surffausta harjottelemaan. Skootteri vuokrattiin myos, jonka jalkeen helposti paasi ympariinsa pikku kylasta toiseen.
Kaikki ei mennyt aivan taydellisesti, kun Christinan kukkaro nappastiin laukusta. Poliisin synonyymi taalla on vitsi, mutta juttelemaan kuitenkin mentiin, josko joskus saisi vakuutukselta jotain takasin. Poliisiasemalla saatiin kuulla ainakin 3 kertaa kuinka kauniita ollaan ja kysymykset onko meilla poikaystavaa tai ollaanko naimisissa, olivat vahintaan yhta tarkeita kuin mika se olikaan kadonnut.
Kaksi viikkoa meni samoissa maisemissa, jonka jalkeen lahdettiin Balin keskustaan kylaan nimelta Ubud. Ubudissa nahtiin apinametsa, jonka jalkeen kavin varmuuden vuoksi ottamassa vesitautirokotuksen. Otin asian aika tyynesti, mutta toisilta tuli huolestuneita sanoja ja minulla plus aikeena menna vapaaehtoistoihin paikalliseen koiratarhaan. Tapasin ruotsalaisen nuoren pariskunnan, jotka vapaaehtoisina auttamassa koiria ja kissoja. Tilanne kaikkialla ymparilla Balia minusta tosi surullinen, joten tunsin, etta tosiaan haluan menna paikkaan pariksi viikkoa.
Mutta sitten tapahtui janna homma. Mentiin kysymaan jatkoaikaa viisumille ja saatiin vastaus, etta ei onnistu seuraavaan 2-3 viikkoon, kun sulkevat koko maahanmuuttotoimiston muslimejen ja hindujen juhlapyhien vuoksi. Joten tasta muodostui aikamoinen ongelma! Vaihtoehtoina olla laittomasti maassa ja myohemmin maksaa n. 20euroa paiva (+pistaytya vankilassa?), voisi ehka onnistua poistua maasta ja tulla takasin taysin uudella viisumilla tai sitten vain yksinkertaisesti lentaa kokonaan pois. Mielessa kuitenkin etta ei nain voi kayda, ei tama voi olla totta, eika valtio voi oikeasti kayttaytya nain?? En oo varmasti koskaan niin tulistunu virastossa. Myohemmin ajattelin, etta pitaa olla ylpea tasta kehittyneesta englannin taidosta, kun pystyn nain jo vaittelemaan. Ihmetyttaa niin, etta miten valtio voi olla niin asukkaitaan ja turisteja (joiden voimalla elavat) vastaan. Kai sita itsekkin oltiin mahdottoman tyhmia, kun ei aiemmin jo asiaa hoidettu. Ensinnakin vaikutti, etta ei kukaan itseasiassa tieda, missa on maahanmuuttotoimisto. Tai miten sinne otetaan yhteytta, ilman etta mennaan toisen kaltaiseen toimistoon ja maksetaan kolminkertainen summa, jollon nama ottavat yhteytta oikeaan toimistoon. Ja kun meinattiin menna ja maksaa, kaverit lomailee. En tieda olisiko asian voinut jotenkin kiertaa, mutta kukaan ei ainakaan auta. Ehka jos olisi tarpeeksi rahaa poytaan pistany... Mutta mina paatin, etta helpointa maksaa itsensa kipeaksi lennosta paasta takaisin Australiaan. Voisin jauhaa vaikka kuinka pitkaan, kuinka taman valtion toiminta on ainakin minun suomalaisen nakokulmasta niin vaarin. Ei se pelkka rukoileminen korjaa kaikkea...
Kuitenkin vaihdoin lennon Cairnsiin 25.8.
Sitten lahdettiin Christinan kanssa karkuun Gilin saarille. Ei viranomaisia, ei poliiseja, ei moottorikulkuneuvoja veneita lukuunottamatta. Ensin kuitenkin kiivettiin tulivuorelle Mount Batur. Herays 2.00 aamulla(yolla) ja vuoren huipulla n. 6 odottamassa aurinkoa. Melko pilvinen aamu, mutta kauniit nakymat.
Pitaa vaan todeta, etta Indonesian piti olla se halpa paikka, mutta ei se ihan niinkaan mene... Vai oliko se vaan tama tukan vari? :)
- comments
tuula pasanen Suomineitoa koetellaan!